Yhtenäistä Suomea rakentamassa

Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan puheenjohtajaksi viime vuoden syyskuussa valittu Harri Järvinen on ehtinyt uransa aikana nähdä suomalaista yhteiskuntaa monesta perspektiivistä.

Talvisotaa muistellessa unohtuu monesti Tammikuun kihlaus. Siitä tuli tammikuussa kuluneeksi 80 vuotta. Ammattiliittojen ja työnantajien yhteisymmärrys kohensi osaltaan kansan yhteishenkeä. Harri Järvinen työskentelee niin maanpuolustuksen kuin työmarkkinoiden parissa.

– Työ Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestön (SAK) yhteyspäällikkönä sekä Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan (MTS) puheenjohtajuus tukevat hyvin toisiaan, Järvinen vakuuttaa.

Järvisellä on nuoruudesta asti palanut halu vaikuttaa yhteiskuntaan. Lukion jälkeen hän opiskeli nuorisotyöntekijäksi ja työura alkoi nuorisotyön parissa Kuusankoskella. Sittemmin hän toimi yli kymmenen vuotta toimittajana. Hän on myös ehtinyt toimia politiikassa, muun muassa SDP:n viestintäpäällikkönä ja kahden valtiovarainministerin erityisavustajana.

Lukuisista yhteiskunnallisista tehtävistä on rakentunut verkosto, joka auttaa nykyisissä tehtävissä.

– Aika pitkälti urani on ollut viestintää ja yhteiskuntavaikuttamista. Siitä, että tuntee sekä ihmisiä että yleisesti asioita laajemmin on ollut hyötyä myös MTS:ssä. Siinä maastossa on paljon ennestään tuttuja ihmisiä. Ainahan siitä on hyötyä, mitä aikaisemmin on tehnyt ja nähnyt, kun astuu tulevaan.

MTS:ssä Järvinen on ehtinyt toimia eri tehtävissä vuodesta 2006. Puheenjohtajana hän ei suunnittele radikaaleja muutoksia.

– Toimiessa maanpuolustuksen sekä ulko- ja turvallisuuspolitiikan sektorilla on tärkeää, että tehdään vakaata pitkäjänteistä toimintaa. Se on minusta kestävää ja kansalaisten hyväksymää.

Puheenjohtajana hän kuitenkin perää moniäänisyyttä.

– Tarjoamme foorumin maanpuolustukseen ja turvallisuuspolitiikkaan liittyvälle keskustelulle. Olisi hyvä, että tulisi eri kantoja esiin. Politiikoilla olisi sitten ainespuita mistä tehdä päätöksiä.

Yhteyspäällikkönä arkipäivään sisältyy paljon kommunikointia.

– Työpäivään kuuluu yhteyksien ylläpitämistä – siis vaikuttamista – muun muassa politiikkoihin, virkamiehiin, mediaan ja tietysti työmarkkinavaikuttajiin. Varsinaisten työmarkkina-asioiden lisäksi työvastuisiin kuuluvat turvallisuuspolitiikka, valtion omistajaohjaus sekä maakunta- ja kunta-asiat. Sähköposteja, tapaamisia, kokouksia ja muunlaista yhteydenpitoa riittää ihan kiitettävästi niin SAK:n sisällä kuin ulkopuolella.

MTS:ään liittyen suurin mielenkiinto kohdistuu maanpuolustustahdon tilanteeseen. Vuoden takaisessa kyselyssä se osoitti laskun merkkejä.

– Pääasiassa ihmiset saavat tietoa median kautta. Media taas heijastelee aika pitkälle sitä, mitä poliitikot ja muut vaikuttajat puhuvat ja tekevät. Näin ollen myös kansalaisten näkemykset vaikkapa juuri maanpuolustustahtoon liittyen elävät tämän mukana, Järvinen summaa.

Hänen mukaansa olisi syytä pohtia onko sosiaalinen koheesio heikentynyt maassamme.

– Mielestäni maanpuolustustahdossa on kysymys pitkälti siitä, kuinka omakseen kukin meistä maansa tuntee.

Järvinen kiinnittää myös huomiota ristiriitaan maanpuolustustahdon mahdollisen laskun ja epävakaan maailmanpolitiikan yhtäaikaisuudessa.

– Tässä kannattaa kuitenkin katsoa tutkimuksista saatavaa trendiä ja pidemmän aikavälin mahdollisia muutoksia. Vasta sitten voi olla pidemmälle menevien johtopäätösten aika.

Maanpuolustustahdon kohentamisessa hän näkee tärkeänä sen, että eri yhteiskunnalliset toimijat olisivat aktiivia.

– Mielestäni kaikkien tahojen pitäisi osallistua voimavarojensa ja mahdollisuuksiensa mukaan maanpuolustustahdon ja sitä kautta turvallisuuden kohentamiseen, Järvinen rohkaisee.

Hän uskoo kaikkien toimijoiden hyötyvän turvallisemmasta toimintaympäristöstä. Järvinen alleviivaa vakaan ulko- ja turvallisuuspolitiikan merkitystä.

– Kun Suomi seisoo vakaasti ja uskottavasti valitsemallaan linjalla, heijastuu se myönteisesti maanpuolustustahtoon, mutta myös moneen muuhun toimintasektoriin. On oleellista, että esimerkiksi sosiaali-, terveys-, koulutus- ja liikenneasiat hoidetaan hyvin.

Tammikuun kihlaukselle Järvinen näyttää peukkua.

– Kansallisen yhteishengen parantamiselle olisi ehdottomasti kysyntää. Lisääntyvä vastakkainasettelu eri tahojen välillä, tahallinen väärinymmärtämisen ja loukkaantumisen kulttuuri sekä yhteiskunnallinen polarisaatio heikentävät Suomen sisäistä kokonaisturvallisuutta.

Järvinen yhtyy sisäministeriön strategiatyön näkemykseen siitä, että syrjäytyminen on Suomen suurin turvallisuusriski.

– Toivon mukaan sen torjumiseen suhtaudutaan tarvittavalla vakavuudella, vaikkei syrjäytyminen ja sen torjuminen olekaan yhtä mediaseksikästä kuin vaikkapa erilaisten konkreettisten ja virtuaalisten sapelien kalistelu lähempänä tai kauempana Suomen rajoja.

Hän painottaa väestöryhmien syrjäytymisen tulevan kalliiksi niin taloudellisesti kuin inhimillisesti ja näkee sen viimeaikaisen yhteiskunnallisen kehityksen ilmentymänä. Keskusteluun nykyisen maanpuolustusjärjestelmän muuttamisesta hän suhtautuu skeptisesti.

– Nykyinen järjestelmä on minusta toimiva. Olen samaa mieltä kuin minua viisaammat siinä, että nykyinen asevelvollisuus ja siviilipalvelus ovat tähän tilanteeseen sopivia niin puolustuspolitiikan ja maanpuolustuksen näkökulmasta kuin myös taloudellisesti, Järvinen tyytyy toteamaan.

Hänen mielestään on silti hyvä, että yleisestä kansalaispalveluksesta käydään keskustelua.

– Pitää kuitenkin muistaa, että MTS:ltä ei varsinaisesti kysytä, että tehdäänkö näin vai noin, vaan me voimme kysyä kansalaisilta ja tuoda heidän kantojaan esille.

Oman varusmiespalveluksensa Järvinen suoritti Salpausselän Ilmatorjuntapatteristossa vuosina 1978-79. Hauskana sattumana hän muistelee kouluttajan tapaamista myöhemmin ollessaan SAK:n työtehtävissä.

– Meillä oli aliupseerikoulun johtajana yliluutnantti Hannu Herranen. Tapasin hänet sitten muutaman vuosikymmenen myöhemmin, jolloin hän oli kenraaliluutnantti ja Pääesikunnan henkilöstöpäällikkönä. Hän ei muistanut minua, mutta minä muistin kyllä hänet, Järvinen naurahtaa.

Reservin ylivääpelille kertausharjoituspäiviäkin on ehtinyt kertyä 66 kappaletta. Vapaa-ajalla Järvinen on keilaratojen konkari. Keilailun hän aloitti 15-vuotiaana.

– Tuntui vaan jotenkin siltä, että se alkoi luonnistua heti. Siitä jäi varmaan pidempiaikainen kipinä lajiin, hän pohtii.

Keilat kaatuivat siihen malliin, että hän pääsi kolme vuotta myöhemmin mukaan juniorien maajoukkueryhmään. Sittemmin myös miesten SM-kisat ovat tulleet tutuiksi. Voittojakin on mahtunut matkaan, viimeisimpien joukossa senioreiden SM-liigan kulta vuonna 2014.

– Ollessani todella aktiivinen, saatoin pelata kaudessa jopa lähemmäs tuhat kilpailusarjaa, Järvinen tunnelmoi.

Rakkaus keilailuun on pysynyt läpi elämän, ja johtanut kilpailujen ohessa tehtäviin muun muassa Suomen Keilailuliiton (SKL) puheenjohtajana ja maamme edustajana eri kansainvälisten keilailujärjestöjen kokouksissa. SKL:n kunniapuheenjohtajaksi hänet kutsuttiin viime joulukuussa.

– Nykyään on hyvä, jos menee edes sata sarjaa kaudessa rikki. Ei into keilailuun ole kuitenkaan laantunut, mutta on kaikkea muutakin, töitä, perhettä sekä MTS, hän paljastaa.

MTS:n tulevaisuuden hän näkee kirkkaana.

– Tutkimuksemme herättävät suurta mielenkiintoa ja seminaarimme vetävät ihmisiä. Kyllä meidän toiminnallemme on selvästi tilausta. Se edellyttää toki, että olemme ajassa kiinni, Järvinen vakuuttaa.