Viimeisen kerran kurkkusalaateissa
Kirjoittaja miettii elämää reservissä.
Seuraavan parin viikon aikana monet varusmiehet jättävät tutuksi tulleen kasarmirakennuksen ja siirtyvät reserviin. Monet kotiutuvat varusmiehet uskovat, että kyseessä on heidän viimeiset päivänsä maastokuvioidussa sotilaspuvussa.
– Ei enää ikinä inttiin, olen kuullut usein manattavan kasarmin käytävillä.
Se ei pidä välttämättä paikkaansa. En haluaisi tuhota orastavaa toivonkipinää, mutta nitistän sen totuuden nimissä. Todennäköisesti monet pukevat kurkkusalaateiksi kutsutut maastopuvut päälle vielä tulevaisuudessa, kun postiluukusta tipahtaa määräys kertausharjoituksiin.
Kotiutuvat varusmiesjohtajat voidaan kutsua uudestaan harjoituksiin enintään 200 vuorokaudeksi. Vaativammissa miehistötehtävissä kertausharjoituspäiviä voi tulla yhteensä 150 ja muissa miehistötehtävissä 80.
Kun varusmiehenä partani pitää olla ajettu ja hiukseni lyhyet ja siistit, reserviläinen ei sellaisesta välitä. Hän lähtee taisteluharjoitukseen kuin vanha tekijä parta ja hiukset rehottaen. Eri vapaudet hän on ansainnut suoritetulla palveluksella.
Harjoituspäivistä maksetaan niin sanottua reserviläispalkkaa, joka on toista luokkaa varusmiehelle maksettavaan rahaan verrattuna. Yksin asuvana varusmiehenä kiroan usein pieniä ja riittämättömiä päivärahoja, mutta reserviläisenä korvaukseni menetetystä ajasta on muhkeampi.
Osallistuminen kertausharjoituksiin on pakollista. Reserviin siirtyneellä on työnsarkaa maanpuolustuksen saralla, vaikka suurin ponnistus eli oma varusmiespalvelus olisikin suoritettu. Osalle vapaaehtoinen maanpuolustus voi olla myös harrastus.
Vaikka heti kotiutumisen jälkeen sitä olisi vaikea hahmottaa, kertauspäivät ovat mahdollisuuksia palata omiin inttimuistoihin. Kun palvelus kestää joko kuusi, yhdeksän tai kaksitoista kuukautta, se jättää yksilölle väistämättä unohtumattomia muistoja.
