Veteraanien tukityö jatkuu

Kansallisen veteraanipäivän kynnyksellä Suomen Sotaveteraaniliiton toiminnanjohtaja Sakari Martimo sanoo, että Sotaveteraaniliitto varautuu perinneaikaan samalla, kun veteraanien tukityö jatkuu.

Vuosittain 27. huhtikuuta vietettävän kansallisen veteraanipäivän järjestävät veteraaniliittojen lisäksi lukuisa joukko maanpuolustus- ja muita organisaatioita. Perinnettä on ylläpidetty aina vuodesta 1987 lähtien. Historiallisesti tämä ajoittuu Lapin sodan päättymispäivään 27.4.1945.

Sotaveteraaniliiton toiminnanjohtaja Sakari Martimo muistuttaa, että tapahtuma on merkittävä, ei pelkästään omalle järjestölle vaan koko Suomen kansalle.

– Sotiemme veteraanit ansaitsevat meidän kaikkien kunnioituksen. Heidän osuutensa, että saamme elää vapaassa maassa, on ylivoimaisen tärkeä. Tätä seikkaa ei voi olla korostamatta liikaa, Martimo toteaa.

– Tänä vuonna tarkoituksena oli järjestää pääjuhla Tampereella, mutta koronaepidemian takia tilaisuus on peruttu, mikä sinällään on suuri harmi.

Saman kohtalon tulee nähtävästi kokemaan myös toukokuun kolmantena sunnuntaina vietettävä kaatuneiden muistopäivä.

Edellisvuonna, samaisena päivänä, Sakari Martimo koki yhden elämänsä koskettavimmista hetkistä, kun Lappeenrannassa saatettiin kotimaan multiin yli 50 talvi- ja jatkosodassa kaatuneen sotilaan jäänteet Venäjän maaperältä. Vapaaehtoiset etsintäpartiot olivat löytäneet ne.

– Sotilaat saatettiin haudan lepoon Lappeenrannan sankarihautausmaahan. Yleensä liittoamme edustaa puheenjohtaja Erkki Heikkinen, mutta nyt hän oli estynyt tulemasta, Martimo kertoo.
 
Martimon mukaan noin kymmenestä tuhannesta kadonneesta on tähän mennessä löydetty noin tuhannen vainajan jäänteet, joista hieman yli 300 on tunnistettu. Tunnistetut saatetaan omaisten niin halutessa kotipaikkansa multiin.

Sotaveteraanien määrä vähenee vuosi vuodelta. Heidän keski-ikänsä on tällä hetkellä noin 95 vuotta, ja Kelan ennusteen mukaan vuonna 2025 veteraaneja on noin tuhat. Tämä asettaa Suomen veteraanijärjestöt uusien tehtävien eteen.

– Siirtymävaihetta ennakoiden Sotainvalidien Veljesliitto, Suomen Sotaveteraaniliitto ja 
Rintamaveteraaniliitto ovat perustaneet jo vuonna 2003 Tammenlehvän Perinneliiton valmistelemaan tulevaa perinneaikaa, jolloin veteraanityön painopiste siirtyy nyt vielä tehtävästä tukityöstä yhä enenevässä määrin sotasukupolven perinteiden vaalimiseen ja niiden yllä pitämiseen.

Tulevaisuudessa veteraaniliitot sulautuvat yhdeksi perinneliitoksi. Toiminnanjohtaja Martimo kuitenkin muistuttaa, että myös tukityösarkaa vielä riittää.

– Meillä on veteraaneja sekä heidän leskiään ja puolisoitaan yhä keskuudessamme. Tukityö heidän kaikkien osalta jatkuu vielä 2025 vuoden jälkeenkin, mutta toki pienimuotoisemmin kuin aikaisemmin.

Toiminnanjohtaja Martimo on viihtynyt hyvin työssään, johon hänet valittiin pitkäaikaisen edeltäjänsä Markku Sepän jäätyä eläkkeelle vuoden 2018 lopussa. Perinneaikaan siirtymisen suunnittelu- ja koordinaatiotehtävät ovat kasvattaneet toiminnanjohtajan työmäärää.

– Puolustusvoimissa tottui tekemän pitkää päivää, mutta tällainen rakennemuutosvaihe on aina erityisen työläs, Martimo toteaa.
Sakari Martimo on evp-upseeri. Palvelustehtävät ovat kuljettaneet häntä myös pitkin maailmaa, muun muassa sodan raunioille Bosniaan ja Herzegovinaan. Bosnian sotaa oli käyty serbien, kroaattien ja bosniakkien eli Bosnian muslimien välillä.

– Muiden maiden rauhanturvaajat ihmettelivät, että miksi osapuolet eivät voi jo lyödä kättä päälle – onhan tapahtumista kulunut jo tovi. Me suomalaiset puolestaan ymmärsimme tilanteen hyvin. Omasta sisällissodastamme on kulunut jo yli sata vuotta, ja tuo ajanjakso koetaan vieläkin kipeänä, Martimo toteaa.

Sakari Martimo on toiminut myös kolme vuotta apulaissotilasedustajana Brysselissä Suomen EU-edustustossa, jossa työskentelee noin sata henkeä. Tuon ajan hän asui myös samassa kaupungissa.

– Toimistossa oli minun lisäkseni kaksi muuta upseeria ja sihteeri. Sijaistimme toisiamme Natossa toimineen apulaissotilasedustajakollegan kanssa. Esimiehemme oli Suomen sotilasedustaja Euroopan unionissa ja Natossa.

Martimo jäi eläkkeelle Suomenlinnasta Merisotakoulun johtajan tehtävistä vuoden 2014 lopussa. Eläkepäiviä hän ei malttanut kuitenkaan jäädä viettämään mielenkiintoisten hankkeiden houkutellessa eteenpäin.

Viimeisimpänä työnään ennen nykyistä toiminnanjohtajuuttaan Martimo ennätti toimia kolme vuotta puolustusministeriössä EU:n projektissa ”Merelliset suorituskyvyt arktisella alueella”.

– Oli todella mielenkiintoista pohtia arktisia asioita Euroopan unionin näkökulmasta. Suomi oli tuolloin projektin puheenjohtajamaa ja minä toimin hankkeen puheenjohtaja. Tehtävässä kyllä silmät aukesivat näkemään, kuinka arktinen maa Suomi todella on, Martimo kertoo.
Hän toteaa myös, että arktisen napa-alueen käytöstä ei ole tehty vastaavia kansainvälisiä sopimuksia kuin Antarktiksen alueesta.

– Kaikissa juhlapuheissa arktinen alue halutaan pitää ei-militarisoituna. Mutta raadollinen totuus on, että maailmasta ei oikein tahdo löytyä sotilaallista tyhjiötä.
Suurin sotilaallinen keskittymä alueella on Kuolan niemimaalla sijaitseva Venäjän Pohjoisen laivaston päätukikohta.

– Toinen seikka on suurvaltojen Venäjän ja Yhdysvaltojen arktisen alueen yli menevät ballististen ydinohjusten lentoradat. Alueen sotilaspuolesta ei vain kauheasti elämöidä, toiminnanjohtaja Sakari Martimo toteaa.