Varusmiespalvelus kouluttaa enemmän kuin sotilaaksi

Nyt melkein kymmenen kuukautta myöhemmin hämmästyttää, kuinka vähän varusmiespalveluksesta todellisuudessa tuolloin tiesin. Olin astunut täysin tuntemattomaan, eikä se päätös pelottanut ollenkaan. Olin valmis kehittymään ja oppimaan, mutta en uskonut oppivani asioita, jotka vaikuttaisivat minuun palveluksen jälkeenkin.

Olin pienenä kova urheilemaan. Jo viisivuotiaana osallistuin yleisurheilukilpailuihin ja kymmenvuotiaana lajit vaihtuivat pesäpalloon. Myöhemmin urheilu jäi ja kuntoni alkoi huomattavasti huononemaan. En saanut ennen palvelukseen astumista itseäni liikkumaan. Palvelus muutti ajatukseni täysin ja pian huomasinkin, että olen itse vastuussa omasta terveydestä ja kunnosta.

Peruskoulutuskauden muutaman kilometrin marssit menivät kivusta kärsien. Parhainta oli onnistumisen tunteet, joita sain kokea läpi palvelukseni. Kun aliupseerikurssin loppupuolella marssimme henkilökohtaisen pikataipaleen, jonka olimme marssineet myös peruskoulutuskaudella, huomasin, että kykenin juoksemaan matkan täydessä taisteluvarustuksessa. Se olisi ollut mahdoton tehtävä vielä palveluksen alussa.

Taisteluharjoitukset Suomen luonnossa opettivat arvostamaan luontoa enemmän. Olen aiemminkin kierrättänyt ja kerännyt roskia luonnosta, mutta varusmiespalvelus näytti luonnon mahdollisuuden, minkä myötä innostuin kahdesta uudesta harrastuksesta: geokätköilystä ja vaeltamisesta. Halu hyödyntää ruokaa luonnosta ja viettää aikaa luonnossa kasvoivat palveluksen myötä. Pääsin näkemään taisteluharjoitusten myötä Kainuun korpea ja Rovajärven laajaa luontoa.

Itsevarmuus, muiden edessä esiintyminen ja itsensä hyväksyminen olivat henkisiä asioita, jotka kehittyivät varusmiespalveluksen aikana. Kun vietimme kahdeksan päivää sotaharjoituksessa ilman suihkua, opin hyväksymään itseni pahimpinakin hetkinä. Rastikoulutusten pitäminen kehitti esiintymistaitoja ja lisäsi itsevarmuutta. Johtajatehtävissä toimiminen johtajakaudella taas on opettanut, että virheistä on helppo oppia ja johtaminen vaatii huomattavasti enemmän kuin ulkopuolelta voisi kuvitella.

On ollut ihana huomata, mitkä asiat elämässä ovat loppujen lopuksi tärkeimpiä. Kun viime ruokailusta on jo niin pitkä aika, että maha kurnii tyhjyyttä, tai yöunet ovat jääneet vähiin kipinä-, viesti- ja ammusvartioiden vuoksi, tai kroppa tärisee kylmyydestä, kun kaikki varusteet ovat märkinä, ymmärtää, että elämässä asiat on lähtökohtaisesti aika hyvin. Näiden rankimpien kokemusten jälkeen on ollut huomattavasti helpompi olla kiitollinen ja onnellinen niistä asioista, joita elämässä on.