Varusmiehet kilpavarustelussa puolustusvoimien kanssa
Kirjoittaja on kilpavarustelun mestari
Omat varusteet tuovat inttielämään helpotusta ja auttavat koulutuksessa selviämistä. Esimerkiksi oma alusasu lämmittää 20 asteen pakkasessa. Särmärit eli narut, jotka pitävät housujen puntit ylhäällä, auttavat välttämään alikersanttien huomautukset varustuksen kunnosta. Boresnake on aseenpuhdistuspussin korvaava tarvike, jolla kiväärin piipun saa puhtaaksi yhdellä vedolla, sen sijaan että käyttäisi 10 minuuttia hinkaten ruudin jämiä vain saadakseen käskyn asetarkastuksessa putsata sen uudelleen. Nämä tarvikkeet eivät kuitenkaan ole vaadittuja, sillä eihän edes puolustusvoimat niitä tarjoa.
Joissain varuskunnissa omien tavaroiden käyttö on suositeltavaa, mutta tietenkin on olemassa kouluttajia tai johtajia, jotka kieltävät tällaisten helpotusten hyödyntämisen. Suurimmilta osin omien varusteiden käyttö on sallittua, jos ne eivät ole näkyvillä. Miksi puolustusvoimat siis kieltävät omien varusteiden käytön, vaikka eivät kuitenkaan pysty tarjoamaan näitä uudempia ja yleisesti parempina pidettyjä tarvikkeita varusmiehille. Tämä saattaa palveluksen kävijät tilanteeseen, jossa pitää tehdä päätös – käyttääkö osan päivärahoista, jotta palvelus olisi mukavampaa. Palelluttaako sormet intin ohuiden hansikkaiden takia, kun tarjolla kuitenkin olisi samankaltaisia, mutta huomattavasti lämpimämpiä vaihtoehtoja, jotka eivät haittaa koulutusta.
Toisaalta on olemassa varusteita, joita suositellaan ostettavaksi ja joissain tapauksissa myös vaaditaan. Otsalamppu, tarkemmin punavalolla varustettuna, ei kuulu puolustusvoimien tarjoamaan materiaaliin, mutta jotkut kouluttajat vaativat sen käyttöä harjoituksissa. Eihän metsässä näe aseen piippua pidemmälle ellei ole jonkin sortin valoa käytössä. Myös puukko on yksi varusteista, joka on erityisesti metsäharjoituksissa sotilaan tärkeimpiä työkaluja. Polttopuiden pilkkominen on nimittäin melko haastavaa käsin. Väittäisin, että alkeellisimmiltakin erämiehiltä löytyy vähintään jonkinlainen veitsi.
Ennen oman palvelukseni alkua luin internetistä kaikista mahdollisista helpottavista tavaroista. Kasarmialueelle ensimmäistä kertaa astuessani oli minulla mukana joitain itse ostettuja tarvikkeita. Ensimmäisten koulutusten aikana kuitenkin sain selville, että useiden näiden käyttö oli kiellettyä alokaskaudella. Myöhemmin palveluksen lopulla käyttö ei olisi niin rajoitettua, joten jo muutaman kuukauden päästä voisin kaivaa ne kaappini uumenista ja keskittyä muuhunkin, kuin käsieni palelemiseen. Esimerkiksi sotilaskoulutukseen.
