Varusmiehestä toimittajaksi

Monesti varusmiespalveluksesta puhuttaessa esiin nostetaan sen tarjoamat hyödyt siviilielämässä.

Johtajakoulutus, kokemukset ja uudenlaisiin ihmisiin tutustuminen ovat ainoastaan muutamia esimerkkejä varusmiespalvelukseen liitettävistä positiivisista puolista.

Haluan kuitenkin Ruotuväki-lehden toimittajana nostaa esille hieman erilaisia kokemuksia varusmiespalveluksesta, jotka hakevat vertaistaan. Haastattelu Suomen tasavallan presidentti Sauli Niinistön kanssa ja Hornetien yölentojen seuraaminen ovat olleet unohtumattomia palvelustehtäviä.

Puolustusvoimissa on erittäin laaja skaala tehtäviä, joissa ihmiset pääsevät hyödyntämään erityisosaamistaan ja kehittämään edelleen ammattitaitoaan. Sotilassoittajien vierailu presidentinlinnassa, laskuvarjojääkärien vaativat harjoitukset Suomen metsissä ja lentokonehuoltoaliupseerin tehtävät Lapin lennostossa ovat vain muutamia esimerkkejä puolustusvoimien monipuolisuudesta palvelustehtävien sekä työpaikkojen suhteen. Nämä elämykset ovat jotain, mitä moni ei pääse kokemaan siviilielämässä saati sitten nuorena koltiaisena. Puolustusvoimat on erityistehtävien kautta mahdollistanut kokemuksen, jota on vaikea korvata.

Myönnän avoimesti, että ensimmäinen AUK-tutkinto, Kirkkojärven marssi tai kurssijuhla olisivat olleet unohtumattomia kokemuksia. Väitettä tukevat myös näiden teemojen toistuminen alikersanttien ja upseerikokelaiden puheissa. En lähtenyt varusmiespalvelukseni aikana johtajakoulutukseen ensisijaisesti yliopistossa kesken olevien opintojeni takia. Kaipuu luentosalin penkille oli, ja on edelleen, suuri.

Haastatellessani Tampereen yliopistossa opiskelevaa Elina Venttolaa Rekrytori-tapahtumassa aloin ymmärtää puolustusvoimien vetovoimaa siviilityöntekijän näkökulmasta. Puolustusvoimista on työnantajana selkeä kuva, ja tätä arvostetaan. Kärjistäen voisi sanoa, että kasarmikuri on hyvällä tavalla iskostunut myös muihin kuin sotilasammattihenkilöihin.

Yhteiset poterovartiot ja puolustusammunnat hitsaavat tupaporukan yhteen koko palveluksen ajaksi, mutta deadlinen painaessa koko toimituksella päälle lehden painopäivänä, yhteenkuuluvuuden tunne on hyvin samanlainen. Toimitus kiitää viestintäosaston käytävillä edestakaisin, juttujen korjausehdotukset lentelevät huoneesta toiseen ja puhelimet laulavat kuin viimeistä päivää.

Ruotuväki-lehden alokasliitteessa muun muassa Putouksesta tuttu näyttelijä Joonas Nordman ilmaisi, kuinka armeija ei ole miesten koulu. Jokainen kuitenkin palaa kotiin kypsempänä ihmisenä. Itse siirryn reserviin myös ammattitaitoisempana viestinnän osaajana. Tästä saan kiittää ainoastaan Ruotuväkeä ja puolustusvoimia.