Varautumista pahimman varalle

Suuronnettomuusharjoituksissa päästään paitsi harjaantumaan pelastustoiminnassa, myös havaitsemaan kehittämistarpeita ja näkemään miten eri viranomaisten yhteistyö sujuu käytännön tasolla.

Pelastuslaki (2011/379) 48 § määrää pelastuslaitoksen laatimaan pelastussuunnitelman muiden viranomaisten kanssa erityistä vaaraa aiheuttavia kohteita varten. Tästä johtuen järjestetään viranomaisten yhteisharjoituksia, joissa pelastussuunnitelmaa ja yhteistyötä päästään testaamaan. Yksi tällainen suuronnettomuusharjoitus järjestettiin 6. marraskuuta Sipoossa.

 

– Tämä on normaalia viranomaisyhteistyötä, jota tehdään poliisin ja pelastusviranomaisten kesken. Kolmen vuoden välein pidetään samankaltainen harjoitus jokaisessa erityiskohteessa, toteaa kapteeni Antti Kauppinen.

 

Tämänkertaiseen harjoitukseen osallistui väkeä pelastuslaitoksilta, poliisista, ensi-hoidon piiristä, hätäkeskukselta ja puolustusvoimilta. Tavoitteena oli nähdä miten tiedonkulku ja tilannekuvan muodostaminen pelastustoiminnan johtokeskuksessa toimi käytännön tasolla. Ohessa osallistujat saivat arvokasta kokemusta toistensa kanssa toimimisesta.

 

Harjoituksessa simuloitiin tilannetta, jossa puolustusvoimien räjähdekuljetusauto oli suistunut tieltä. Ajoneuvon kuski oli tajuttomana. Pelastustoimenpiteissä jouduttiin onnettomuuden luonteesta johtuen ottamaan huomioon muun muassa varoetäisyydet. Puolustusvoimien ja poliisin räjähdeasiantuntijoilla oli tässä tärkeä rooli. Myös maasto asetti omat haasteensa toiminnalle. 

 

Törmäyksen energiasta siirtyneet, mahdollisesti vaurioituneet ammus- sekä räjähdelaatikot tekivät operaatiosta hankalan. Räjähdeasiantuntijat auttoivat varoetäisyyksien määrittämisessä sekä lastin sisällön selvittämisessä.

 

Välillä on tosin tehtävä toisin kuin protokolla sanoo. Harjoituksessa jouduttiin välillä muuttamaan alkuperäistä suunnitelmaa ja ottamaan riskejä. Elävissä tilanteissa on oltava tilanteen tasalla ja reagoitava nopeasti.

 

– Kaikkea ei voi aina määritellä täsmällisesti. Merkkejä täytyy lukea tilanteen aikana, kertoo toiminta-alueen yleisjohdosta vastannut palomestari Timo Tähtinen Itä-Uudenmaan pelastuslaitokselta.

 

Kuski saatin lopulta pelastettua ja tilanne vakautettua. Harjoitus loppui kun henkilö oltiin evakuoitu ja saatu ensihoitotoimenpiteiden jälkeen ambulanssiin kohti sairaalaa. Tämän jälkeen poliisi olisi jatkanut tutkintaa ja alue siirtynyt puolustusvoimien vastuulle.

 

Kenttätoiminnan ohella Porvooseen perustettiin johtokeskus. Johtokeskuksessa oli paikalla henkilöitä jokaisesta osallistuneesta organisaatiosta. Puolustusvoimia edusti yhteysupseeri, joka vastasi paikanpäällä kysymyksiin. Porvoossa suunniteltiin myös viestintä, tiedotteet sekä mahdolliset evakuointitoimenpiteet.

 

Harjoituksen jälkeisessä palautekeskustelussa huomioitiin sekä onnistumiset että kehittämistarpeet. Parannuksen varaa nähtiin edelleen olevan tiedonvälityksessä, tilannekuvan ylläpidossa osapuolten välillä ja viestiliikenteen kanssa.

 

– Meidän pitäisi kehittää sitä, että jaettaisiin radioliikenteen kuormaa. Melkein heti tilanteen alusta oli neljä puheryhmää, jotka menivät päällekkäin, arvioi Tähtinen.

 

Keskustelussa nostettiin lisäksi esille huoli siitä miten viestinnän koordinointi viranomaisten välillä sujuisi tällaisessa tilanteessa, varsinkin sosiaalisen median aikakautena, jolloin on kyettävä vastaamaan nopeasti.

 

Pääosin harjoitus oli kuitenkin onnistunut. Yhteistyötä kehuttiin ja harjoitus antoi hyvät eväät jatkokehitykselle viranomaisten omissa yksiköissä.

 

– Minun puolestani näytän vihreää valoa harjoitukselle, päätti pelastusylitarkastaja Mira Leinonen puheenvuoronsa keskustelussa.

 

Aluehallintovirasto arvioi harjoitukset liikennevalojen värien mukaan: vihreä tarkoittaa onnistunutta, kun taas punainen tarkottaisi, että harjoitus olisi uusittava.

Vastavuorona osallistujat antoivat positiivista palautetta harjoituksen kompaktista ja tiiviistä rakenteesta sekä yhteistyön syventämisestä.