Valatilaisuus on ylpeä hetki

Osa Rannikkoprikaatin Meritiedustelupataljoonan kesän saapumiserän alokkaista vannoi sotilasvalansa eilen torstaina Loviisassa Kappelinpuistossa ja yleni siten tykkimiehiksi ja matruuseiksi. Kaunis aurinkoinen sää suosi paikalle saapuneita noin 150 varusmiehen ylpeitä vanhempia ja perheenjäseniä, ja tunnelma vehreässä puistossa oli arvokkuudessaan käsinkosketeltava. Loput varusmiehet vannovat sotilasvalansa Upinniemessä lauantaina.

 

Joukkueiden varusmiesjohtajat johtivat joukkonsa Kappelinpuistoon.

Silloiset alokkaat marssivat tuimin ilmein puiston itälaidan Puistokatua pitkin yleisön seuratessa uteliaana. Kappelin edustan vihertävälle nurmialueelle järjestyttiin komeisiin riveihin ja napakat käskyt toteutettiin särmästi. Alokkaiden jälkeen puistoon siirtyi Kaartin soittokunta, joka säesti tilaisuutta musiikin huminoidessa ponnekkaasti vanhojen lehmusten latvuksissa ja puiston suojissa.

 

Kaartin soittokunta säesti Loviisan valatilaisuutta.

 

Prikaatin lippu saapui juhlavin menoin.

Eteen viedyt aseet kunnioittivat lippua, kunnes tuli aika olalleviennin. Tämän jälkeen valatilaisuuden ja sitä seuranneen ohimarssin vastaanottanut Rannikkoprikaatin komentaja, kommodori Vesa Tuominen tarkasti valajoukot.

– Hyvää päivää, sotilaat.

– Hyvää päivää, herra kommodori!

 

Loviisan kaupunginjohtaja Jan D. Oker-Blom (vas.) sai toimia sotilasvalan esilukijana. Rannikkoprikaatin komentaja, kommodori Vesa Tuominen (edessä) puhui varusmiehille ja yleisölle.

Puheessaan Tuominen kehui kulunutta peruskoulutuskautta menestyksekkääksi ja kiitti varusmiehiä hyvästä suoriutumisesta. Tuominen muistutti yleisen asevelvollisuuden tärkeydestä sekä sen nauttimasta kansansuosiosta. Tyylitajuaan hän osoitti valatilaisuuden ja ohimarssin välissä siirtymällä yleisöalueen läpi kohti ohimarssin vastaanottopaikkaansa samalla yleisön jäseniltä tunnelmia kysellen.

Sotilasvalan esilukijan kunniatehtävä oli suotu Loviisan kaupunginjohtaja Jan D. Oker-Blomille. Hän kertoi olleensa otettu kutsusta.

– Mielestäni prikaatin keksimä idea siitä, että he jakautuvat kuntiin ja eri puolille sitä aluetta, jota puolustetaan, on erinomainen. Se näkyy tavallisten kansalaisten keskuudessa. Onneksi pystyimme tarjoamaan mukavat puitteet hyvän sään kera. Uskon että kokemus oli kaikille osapuolille myönteinen, Oker-Blom sanoi.

Oker-Blomilla on yksi yhdeksänvuotias tytär, jolta kaupunginjohtaja oli kysynyt, lähteekö tämä aikanaan vapaaehtoiseen asepalvelukseen.

– Tyttäreni kysyi heti: "Onko pakko?" johon vastasin, että ei ole. "No en mene!" tuli nopeasti mutta vielä ehtii mieli muuttua, hän nauroi.

 

Varusmiehet järjestyivät joukkueittain valaan.

 

Eteenvienti on yksi peruskoulutuskauden sulkeisjärjestysharjoituksen osista. Valatilaisuudessa ase viedään eteen esimerkiksi lipun saapumista ja prikaatin komentajaa kunnioitettaessa. Kuvassa varusmiehen mallinäyte.

 

Valantekoasento ottakaa.

 

Valalaulun jälkeen siirryttiin juhlallisuuksien loppuosaan, kun prikaatin komentaja ja lippu poistuivat. Tuoreet tykkimiehet ja matruusit marssivat ulos puistosta Kuningattarenkadun keskivaiheille odottamaan ohimarssin alkamista.

Ohimarssin kunniavieraana oli 94-vuotias sotaveteraani Matti Santamala. Noin 140 varusmiehen ohimarssi oli nopeasti marssittu, mutta tästä huolimatta ylpeyttä huokuneet vanhemmat saivat ohikiitävän hetken ajan nauttia vasta ylennettyjen sotilaiden maiharien kopseesta.

 

Ohimarssia vastaanotti myös 94-vuotias sotaveteraani Matti Santamala.

Lopulta seurasi lomillelähtötarkastus, lomapuhuttelu ja odotettu käsky:

– Lomille mars!

Varusmiehet etsiytyvät läheistensä seuraan. Markus Tenhulan ensimmäiset palvelusviikot ovat sujuneet hyvin. Suojeluhälytys on hajottanut ehkä eniten.

– Ensimmäiset päivät odotin, että vähän joka ilta tulisi whatsappissa viestiä, miten on päivä mennyt. Kumma kyllä ettei aina tullut, äiti Ida-Maria Hellgren nauraa.

 

Ylpeä äiti Ida-Maria Hellgren (vas.) pyrkii pitämään yhteyttä poikaansa Markus Tenhulaan palvelusarjen kiireistä huolimatta.

Tuoreen tykkimiehen jatkosuunnitelmat ovat jo selvillä. Hän jatkaa Upinniemessä varusmiesgraafikkona.

Myös Aaro Pohjalainen kuvaili valatilaisuutta onnistuneeksi. Olkapäät eivät väsyneet jatkuvasta eteenviennistä. Pohjalainen itse jatkaa miehistötehtäviin.

Isä Janne Pohjalainen seurasi poikaansa ylpeänä.

– Hyvät tunnelmat. Nämä ovat aina yhtä vaikuttavia tilaisuuksia.

– Ja hauska että valatilaisuus pidettiin Loviisassa. Esikoisen vala oli Upinniemessä, äiti Terhi Pohjalainen sanoo.

– Upinniemestä on tulossa meidän perheen perinteinen palveluspaikka, isä Janne veistelee.

Kysyttäessä hänen omasta valatilaisuudestaan ei sen suurempiin muisteloihin ole aihetta.

– Rehellisesti sanottuna omaani en enää kunnolla muista, hän nauraa.

 

Äiti Terhi Pohjalainen (vas.) ja isä Janne Pohjalainen näkevät poikaansa Aaroa palveluksen alettua enemmän.

Aaro on opiskellut jo vuoden ja siis asunut omillaan, joten lisääntynyt vierailu kotona on tullut vanhemmille iloisena asiana. Peruskoulutuskautta hän kuvailee ihan hauskaksi.

– Välillä on ollut aika rankkaa fyysisesti, mutta joukkueessa ja tuvassa on ollut hyvä meininki mikä on auttanut jaksamaan, Pohjalainen kehuu.

Pitkiä halauksia, onnentoivotuksia ja hymyjä sekä muutama liikutuksen kyynelkin. Valapäivä on saanut hienon päätöksen.