Tasoerot ovat intissä kehittymisen tiellä
Kirjoittaja kuuluu tasoryhmään Bravo, jossa liikuntakoulutus on melko lepsua, mutta seuraava ryhmä olisi jo paljon vaativampi.
Alokaskauden toinen viikko on alkanut. Ohjelmassa on luvassa liikuntakoulutusta, joten päivä alkaa aamureippailulla. Kasarmin eteen ryhmäydytään kolmeen eri kategoriaan. A-, B- ja C-ryhmät ovat jaettuna aikaisemmin juostun cooper-tuloksen perusteella, mutta niiden välillä pystyy vaihtamaan halutessaan. Ryhmät on jaettu siten, että paremmassa kunnossa olevat juoksevat reitin A-ryhmässä, B-ryhmään kuuluvat hölkkäävät ja C-ryhmä suorittaa reitin reippaalla kävelyllä.
Reippailun jälkeen siirrytään kuntosaliin suorittamaan varsinainen liikuntakoulutus. Luvassa on muun muassa etunojapunnerruksia, kyykkyjä ja vatsalihastreeniä. Kuntoilun jälkeen kouluttaja kysyy kenen mielestä treeni oli vaativa. Noin kolme neljäsosaa nostaa kätensä ilmaan. Kun pyritään erittelemään noin 50 eri lähtökohdista tullutta alokasta eri tasoluokkiin, kaikki eivät hyödy yhtä paljon kuin toiset.
Ruotuväki-lehdessä mainittiin aiemmin vuonna 2018 varusmiespalveluksen aloittaneiden cooper-testin keskiarvoksi 2403 metriä, kun taas vuonna 1979 tulos oli 357 metriä parempi. Nuorten kunto on vuosien mittaan laskenut roimasti. Osasyyn huonommalle suunnalle voi löytää muun muassa teknologian kehittymisestä.
Netflixin, Instagramin ja Counter-Striken myötä nuoret eivät enää urheile yhtä paljon kuin ennen. Myös urheilun seuraaminen on nuorten keskuudessa vähentynyt roimasti. Enää vapaa-aika ei riitä siihen, että käytäisiin potkimassa ulkona jalkapalloa tai seurattaisiin Lahden MM-kisoja, kun kiinnostavampia vaihtoehtoja pursuaa ikkunoista.
Tasoerot ovat armeijan aloittavilla nuorilla huomattavasti suuremmat kuin ennen. Toiset ovat löytäneet mieluisan harrastuksen, kun taas toiset ovat passivoituneet tietokoneiden ääreen. Tämän seurauksena intin kuntoilu on toisille lasten leikkiä, kun taas toiset eivät edes pysty suorittamaan kahtakymmentä etunojapunnerrusta. Ensimmäisenä mainitut päätyvät viettämään vapaa-aikansa joko salilla tai vapaaehtoisessa liikunnassa, jos he haluavat ylläpitää kuntoaan. Toisille koulutus itsessään antaa jo paljon enemmän.
Alussa mainitsemani ryhmät, joihin alokkaat olivat jaettuina ovat mielestäni osittain hyvä ratkaisu. Kuntoilu on asteittaista, joten huonokuntoisimmat nostetaan muiden tasolle samalla, kun parempikuntoisten kuntoa pidetään yllä. Erot pyritään tasoittamaan armeijassa, mikä on hyvä, mutta jos tarkoituksena on kehittää kuntoa entisestään, joutuu turvautumaan omatoimisuuteen. Yleisesti parempikuntoiset eivät hyödy liikuntakoulutuksesta yhtä paljoa kuin toiset. Mikään ei kuitenkaan estä menemästä punkkaan makaamaan älypuhelimen ääreen.
