Suuntaviivoja siviiliosaamisen hyödyntämiseen
Kirjoittaja pohtii, miksi varusmiehille ei ole tarjolla selviä koulutuspolkuja, joille hakeutua.
Tänään monisatapäinen joukko alokkaita, tuoreita varusmiehiä, saa tiedon siitä, esitetäänkö heitä erityistehtäviin. Valtakunnallisessa erityistehtävähaussa 305 hakijan joukosta etsitään varusmiehiä, joille puolustusvoimat voi tarjota heidän osaamisensa mukaisia tehtäviä. Nämä tehtävät poikkeavat merkittävästi palvelustehtävien valtavirrasta, joita joukko-osastoissa tyypillisesti on tarjolla.
Erityisiä tehtävät ovat myös siinä mielessä, että tarjottavien tehtävien sisältö on vahvasti keskittynyt viestintään ja tietotekniikkaan. Tietysti poikkeuksiakin löytyy ja monipuoliselle osaamiselle on tarvetta, mutta käytännössä palvelustehtävät eivät erityistehtävissäkään kata kuin pienen osan siitä erikoisosaamisesta, jota varusmiehiltä löytyy.
Heinäkuussa palvelukseen astui yli 12 000 alokasta, joista jokaiselta varmasti löytyy taitoja, joiden ansiosta he kyllä erottuvat massasta. Silti vain reilut kolmesataa haki erityistehtäviin. Se, kuinka hyvin loput pystyvät hyödyntämään osaamistaan, riippuu joukko-osastosta ja yksiköstä.
Erityistehtävistä tietoa on saatavilla helposti netistä ja ainakin yksikön ilmoitustaululta, kun haku aukeaa peruskoulutuskaudella. Ne, jotka toivovat löytävänsä omaan osaamiseensa liittyvän tehtävän, mutta eivät löydä sellaista erityistehtävähausta, ovat hankalammassa tilanteessa. Pitäisi tietää verrattain paljon puolustusvoimista organisaationa, jotta osaisi pelata korttinsa oikein, päästäkseen haluamaansa tehtävään. Netistä löytyvät kuvaukset palvelustehtävistä harvoin kertovat paljoakaan siitä, kaivataanko tehtävään ensisijaisesti henkilöä, jolla on jo tehtävää tukevaa osaamista ja miten tehtävään pääsee.
Ainakaan korkeakoulun käyneille ei ole selvää reittiä omaan koulutukseen liittyvään palvelustehtävään. Kuka neuvoisi opiskelevaa tai vastavalmistunutta insinööriä sellaisen palvelustehtävän löytämisessä, jossa varusmies pääsee käyttämään osaamistaan puolustusvoimien hyväksi. Esimerkkinä voisi käyttää myös varusmiestä, jolta muodollinen koulutus puuttuu, mutta joka on vaikkapa työkokemuksen kautta oppinsa kerryttänyt ammattilainen.
Suurin osa aloittaa palveluksen pian toisen asteen koulutuksen jälkeen, sillä harva tietää, mitä ovia osaaminen avaa puolustusvoimissa. Varusmiehille pitäisikin luoda selkeämpiä koulutuspolkuja, joille hakeutua. Puolustusvoimatkin hyötyy, kun reserviläinen palveluksen jälkeen jatkaa kokemuksen kerryttämistä tehtävissä, jotka tukevat sodan ajan tehtävää.