Naapurimaiden operaatiopäälliköt tapaavat FISE-yhteistyön merkeissä vähintään neljä kertaa vuodessa. Syyskuun lopulla Tukholmassa käytiin läpi muun muassa mahdollisia lainsäädännöllisiä esteitä.
Suomen puolustusvoimien operaatiopäällikkö, kenraaliluutnantti Eero Pyötsiä muistuttaa, että tuoreen puolustusselonteon mukaan kahdenvälinen puolustusyhteistyö Ruotsin kanssa on erityisasemassa kansainvälisessä puolustusyhteistyössä. Virkaveli Ruotsista, vara-amiraali Jan Thörnqvist vahvistaa, että myös Ruotsille Suomi on erityisasemassa oleva naapurimaa, jonka kanssa tehdään läheistä yhteistyötä.
Kolmisen vuotta sitten yhteistyön alkaessa tiivistyä silloiselta puolustusministeriltä Carl Haglundilta kysyttiin, johtaako Suomen ja Ruotsin yhteistyö puolustusliittoon. Haglund vastasi, että ensin seurustellaan, sitten ehkä kihlaudutaan ja mennään mahdollisesti naimisiin. Pyötsiää ja Thörnqvistä vertaus naurattaa, mutta he jättävät pidemmälle menevät johtopäätökset poliitikoille.
– Sanoisin, että meidän tehtävämme on tehdä teknisesti mahdolliseksi se, jos joku haluaa kihlautua tai mennä naimisiin, Pyötsiä sanoo.
Thörnqvistin mielestä yhteistyössä tärkeintä on oppia tuntemaan toisensa. Kun toinen tunnetaan, häneen luotetaan ja kun ollaan ystäviä molemmin puolin rajaa, sitä rajaa ei ehkä enää olekaan.
Operaatiopäälliköiden työn tavoitteena on Thörnqvistin mukaan luoda poliitikoilla "työkalupakki", jota voidaan käyttää lakimuutoksiin rauhan aikana ja päätöksenteon apuna korkeamman tason kriiseissä ja sodan oloissa.
– On hyvä asia, että kukaan ei ole sanonut meille, että yhteistyölle olisi mitään rajoja. Se tarkoittaa, että voimme suunnitella ja tehdä yhteistyötä suunnitellessamme sotilaallisia operaatioita rauhanajan operaatioiden ylitse, Thörnqvist sanoo.
Suomessa puolustusvoimat sai heinäkuun alusta uuden tehtävän, joka koskee sotilaallisen avun antamista ja vastaanottamista. Ruotsissa on menossa asiassa selvitystyö, jonka on määrä valmistua ensi vuoden huhtikuussa.
Ruska 17 - harjoituksessa ruotsalaiskoneet olivat ensimmäistä kertaa harjoittelemassa Suomen puolustamista samaan tapaan kuin suomalaiskoneet Ruotsin puolustamista Aurora 17 -harjoituksessa muutama viikko sitten.
Puolustusvoimien yhteistyö alkoi 1990-luvulla, kun ruotsalaiset amfibiojoukot ja rannikkojääkäreitä kouluttava Uudenmaan prikaati alkoivat harjoitella yhdessä. Yhdistävä tekijä oli maalla ja vesillä liikkumisen lisäksi myös kieli, sillä Uudenmaan prikaati on Suomen ainoa ruotsinkielinen joukko-osasto. Seuraavaksi yhteistyön aloittivat merivoimat vuonna 1998 Loviisa-harjoituksella. Sittemmin yhteistyö on laajentunut ilmavoimien ja myös maavoimien harjoituksiin. Lisäksi maat ovat olleet yhdessä mukana kansainvälisissä harjoituksissa.
– Amfibio-osasto ja Loviisa-harjoitus olivat tavallaan alhaalta ylös -lähestymistapa. Tämä on enemmän ylhäältä alas, Pyötsiä kuvaa nykytilaa.
Thörnqvist muistuttaa, että Ruotsi ja Suomi ovat läheisiä naapureita, joilla on sama kulttuuri ja sama ymmärrys ihmisoikeuksista. Ruotsillekin Suomi on erityisasemassa. Vieressä on myös "iso naapuri" eli Venäjä, joka molempien on aina täytynyt ottaa huomioon turvallisuuspolitiikassa ja puolustuksen suunnittelussa.
Poliittiset suuntaviivat yhteistyö sai alkuvuodesta 2015, kun puolustusministerit totesivat yhteistyötä laajennettavan koskemaan harjoitusten lisäksi myös operatiivista suunnittelua. Pyötsiän mukaan Itämeren alueen tilanne on aiempaa monimutkaisempi, ja siksi sotilaallisesti liittoutumattomien maiden on hyödyllistä toimia yhdessä saadakseen enemmän irti sekä suorituskykyjensä kehittämisestä että käytöstä.
– Tämä yhteistyö on todistanut, että se luo parempaa vakautta alueellamme. Se luo parempaa yhteistoimintakykyä maidemme välille ja se vie molempien maiden puolustusvoimia korkeammalle osaamistasolle operatiivisessa toiminnassa, muotoilee Thörnqvist.
Yhteistyötä tehdään nyt paljon laajemmin kuin vain merivoimien, ilmavoimien ja maavoimien yhteisissä harjoituksissa. Thörnqvist luettelee kyberin, logistiikan, huollon, johtamisjärjestelyt ja viestiyhteydet ja Pyötsiä jatkaa listaa muun muassa tilannetiedoilla, koulutuksella ja tiedotuksella.
Pyötsiän mielestä on epäreilua sanoa, että jollakin alueella oltaisiin toista jäljessä, koska yhteistyön tiivistäminen on alkanut eri aloilla eri aikaan. Kaikilla alueilla edistytään hyvin.
– Yhteistyö on ollut paljon helpompaa merivoimille ja ilmavoimille. Ne voivat tavata kansainvälisillä vesillä ja kansainvälisessä ilmatilassa ja harjoitella. Maavoimat on vähän hidasliikkeisempi, mutta tänä päivänä he tekevät paljon töitä, sanoo Thörnqvist.
Erojakin Suomen ja Ruotsin välillä on. Puolustusvoimien organisaatiot ovat erilaiset ja siksi niitä täytyy avata, jotta kummallakin puolella tiedetään kehen pitää ottaa yhteyttä. Organisaatioiden samankaltaistamisestakin on puhuttu ja Thörnqvist antaa esimerkin: merivoimien suomalais-ruotsalaisen merellisen taisteluryhmän (SFNTG) harjoituksessa päästin jos alustavaan operatiiviseen toimintakykyyn (IOC) eli yhteinen suomalais-ruotsalainen henkilöstö, komentaja ja apulaiskomentaja tekivät operatiivisia tehtäviä samalla laivalla samassa ympäristössä.
Yksi merkittävä ero on se, että Ruotsissa siirryttiin muutama vuosi sitten ammattiarmeijaan ja Suomessa on käytössä asevelvollisuusarmeija. Tosin Ruotsikin on ensi vuonna palaamassa rajoitettuun asevelvollisuuteen, joka täydentää nykyistä järjestelmää.
– En usko, että FISE-yhteistyölle on merkitystä sillä, että meillä on erilainen järjestelmä. Se saattaa antaa meille jotain etua, sillä molemmilla järjestelmillä on heikkoutensa ja vahvuutensa. Meidän pitää vertailla niitä ja tehdä paras mahdollinen yhdistelmä, Pyötsiä sanoo.
