Sisäisen turvallisuuden strategia korostaa ennakointia

Sisäisen turvallisuuden strategia on tiekartta. Strategiassa pyritään ennakoimaan Suomeen tulevina vuosina keskeisesti vaikuttavia megatrendejä ja muutosvoimia. Turvallisuuskysymykset ja uudet uhkakuvat eivät suostu noudattamaan hallintorajoja ja perinteistä turvallisuusajattelua. Olemme siirtyneet hybridimaailmaan myös tiedon tuottamisen ja ennakoinnin osalta. Kasvava kompleksisuus tekee turvallisuusympäristön muutosten ennakoimisesta hankalaa.

Muuttuva turvallisuusympäristömme alleviivaa ennakoinnin ja laadukkaan tietojohtamisen merkitystä. Tiedon tehokkaampi hyödyntäminen merkitsee parempaa toimintakykyä. Tietoperusteinen toiminta korostuu kaikilla sektoreilla.

Onnistunut strateginen ennakointi parantaa organisaation ja yksilöiden valmiutta kriiseihin ja vahvistaa tiedonkulkua. Se tarkoittaa ja tuottaa myös parempaa poikkihallinnollista vuorovaikutusta. Ymmärtämällä ja jäsentämällä tulevaa strateginen ja kriisiviestintä on helpompaa laadukkaamman tilannetietoisuuden myötä. Strateginen ennakointi tukee parempaa ja kustannustehokkaampaa tiedolla johtamista. Ennakointi luo myös edellytyksiä tutkimukselle osoittamalla tulevia tietotarpeita.

Edelleenkin tuoreehkon sisäisen turvallisuuden strategian viitoittamana on sisäministeriön johdolla ryhdytty miettimään strategista ennakointia toden teolla. Etenkin moniulotteisen sisäisen turvallisuuden kentässä tämä on selkeä edistysaskel. On pyrkimys toimia ennalta estävästi ja siten kustannustehokkaasti.

Sisäasiainhallinnon ennakointipyrkimyksiä tukevat vahvistuva poliisin analyysitoiminne ja Turvallisuuskomitean koordinoima tärkeä monialainen ennakointityö. Samoin Valtioneuvoston entistä yhtenäisemmät prosessit ennakoinnin ja tulevaisuuskatsausten osalta on niin ikään myönteinen signaali tulevasta kehityksestä.

Parantamisen varaa kuitenkin on. Kaikesta huolimatta tietojohtoinen ennakointi, jossa päätökset, eri tahoilla, perustuisivat aina parhaaseen punnittuun tietoon ja osaamiseen ei ole jokapäiväistä arkea. Liian usein hallinnolliset rakenteet, henkilökohtaiset ratkaisut, verkostot sekä sattuma määrittävät päätöksiä ja toimintaa. Tehtyä ennakointityötä ei hyödynnetä tehokkaasti. Rohkenisin väittää, että strategisen ennakoinnin mahdollisuuksia ei ymmärretä riittävästi. Myös asiakkaan ja ns. loppukäyttäjän rooli saattaa olla epäselvä, joka estää hyödyntämästä käsillä olevaa tietoa.

On huomattava, että strateginen ennakointi ei myöskään ole viatonta. Se haastaa olemassa olevan toimintakulttuurin ja ajattelun sekä lopulta rakenteet. Muutos on siis käynnissä. Hyvä niin.