Seuraava rasti ?

Suunnistaminen, tuo jokaiselle varusmiehelle tuttu urheilulaji, jossa kartan avulla varusmies suuntaa rastilta toiselle. Reittejä on monia, mutta rastit ovat ennalta määrättyjä. Mitä, jos suunnistuskartalta uupuisivat rastit kokonaan – entä jos ennalta-asetettuja päämääriä ei olisi laisinkaan?

Heräsin 3. heinäkuuta Sodankylän Jääkäriprikaatissa ensimmäiseen aamuuni. Päivät vierivät, aamu vaihtui päivään ja lopulta elänkin jo varusmiespalvelukseni iltaa. Asevelvollisuuden suorittaminen lukion jälkeen oli jo pitkään tiedossa ollut itsestäänselvä valinta – jatko ei niinkään.

Kerran kohtasin matkalla varuskuntaan iäkkään miehen, joka muisteli omaa varusmiesaikaansa. Mies totesi elämän olevan vasta aluillaan intin jälkeen. Aluksi mietin mihin sitten katosivat kuluneet 19 vuotta elämästäni – yli viidennes odotetusta eliniästäni. Mitä enemmän asiaa pohtii sitä paikkaansa pitävämmältä väite kuitenkin vaikuttaa. Tähän saakka elämääni ovat pitkälti määritelleet vanhempieni valinnat, ympäröivä kulttuuri sekä yhteiskunta.

Varusmiespalvelus on viimeinen koko ikäluokkaa koskeva velvollisuus ennen kuin ikäluokan tiet erkanevat – eräänlainen siirtymäriitti, jonka jälkeen jokainen lähtee kulkemaan valitsemaansa polkua. Asevelvollisuuden jälkeen yhteiskunnan pystyttämiä virstanpylväitä ei enää juurikaan ole. Tavoitteet, elämän tarkoitus, ynnä muut on löydettävä itse. Rastit kartalle on piirrettävä itse.

Tähän päivään saakka polkuni on ollut pitkälti ennalta määrätty: kuluneet 19 vuotta ovat vierineet rattoisasti oppivelvollisuuden ja peruskoulun parissa. Oppivelvollisuuden jälkeenkin minulla oli vain neljä vaihtoehtoa: suorittaa lukio, käydä ammattikoulu, yrittää löytää töitä ilman minkään alan koulutusta, tai vaihtoehtoisesti olla tekemättä yhtään mitään. Vanhempien kannustamana luonnollinen valinta jatkaa oli lukio. Jos ei muuta, saisinpahan ainakin lisäaikaa pohtia tulevaisuutta, ajattelin silloin. Lukio kului, kutsunnat tulivat ja asevelvollisuus alkoi, enkä vieläkään tiedä mitä haluaisin tehdä elämässäni. Nyt vaihtoehtoja vaan on moninkertainen määrä verrattuna neljään.

Tuntemattoman ei kuitenkaan pitäisi huolestuttaa, sillä edeltävät 19 vuotta, mukaan lukien varusmiespalvelus ovat olleet opettavaisia ja valmistavia vuosia tulevaa ajatellen. Peruskoulu ja lukio antoivat perustiedot yhteiskunnasta ja laajan yleissivistyksen, kun taas varusmiespalvelus opetti tärkeitä taitoja ryhmässä toimimisesta, toisten ihmisten huomioon ottamisesta sekä vastuunottamisesta. Asevelvollisuus onkin kuin eräänlainen viimeinen testi, joka koettelee henkilön kykyä ottaa itselleen vastuuta sekä tulla toimeen vieraassa ympäristössä vieraiden ihmisten ympäröimänä. Toisinaan päämäärät saattavat olla usvan peitossa. Silloin täytyy vain luottaa omaan sisäiseen kompassiinsa, jonka avulla suunnata kohti oikeaa polkua.