Rypyt suoriksi
Kirjoittajan mielestä inttiä ei kannata ottaa liian vakavasti.
Varusmiespalvelukseen on helppo suhtautua vakavasti, välillä liiankin. Arki koostuu pienistä asioista, jotka on tehtävä oikein tai uudestaan. Hyviä pisteitä ja suorituksia tavoitteleva varusmies voi herkästi joutua suorittamisen harmaaseen imuun. Punkan tekeminen on yksi rutiineista, joka tulee jokaiselle tutuksi.
Ensin vedetään sininen peitto valkean lakanan päälle. Värit sointuvat toisiinsa sykähdyttävästi, mutta nyt ei voi jäädä haaveilemaan. Nyt on kiire. Pois tieltä, tyyny!
Takana on vasta muutama kuukausi palvelusta, mutta tuntuu että homma on aika hyvin hanskassa. Välillä kuitenkin tuntuu, että jotkut asiat tehdään vaikeimman kautta ilman mitään syytä. Onpa monimutkainen organisaatio. Ei saa edes itse päättää, mitä ja milloin syödä, mitä päälle pukea.
Peitto työnnetään patjan alle. Tässä vaiheessa on hyvä huomata vuoteen päädyissä laidan yli repsottava lakana ja korjata se. Kauniin värinen päiväpeite lentää punkan päälle. Senkin reunat voi nätisti taittaa patjan alle.
Sinne patjan alle on kerääntynyt kuukausien edestä mielipahaa – turhautumisen hetkiä, koti-ikävää ja uupumusta. Moraalinen herne patjan alla on painanut väsynyttä selkää yö yöltä enemmän. Mutta sotilas ei näytä tunteitaan, niin koulutettiin jo ensimmäisinä palveluspäivinä.
Vuode alkaa olla valmis. Mutta se kriittisin puuttuu: tyyny. Tuohtumus purkautuu ja suusta pääsee rumia sanoja. Tupakaveri huikkaa, ettei kannata ottaa inttiä niin vakavasti.
Ajatus on hymähtämisen arvoinen. Tyyny paikoilleen ja pari napakkaa nykäisyä vuoteen jalkopäästä niin rypyt suoristuvat.
