Laulajatähti Robin Packalén palasi ryminällä musiikkiväen tietoisuuteen, kun hän teki yllätyspaluun estradeille tämän vuoden Emma-gaalassa. Lähes puolitoista vuotta taukoa viettäneellä artistilla oli itse comebackin lisäksi mukanaan varsinainen uutispommi. Tauon aikana laulukieli on vaihtunut englanniksi, ja uutta yleisöä etsitään nyt Suomen rajojen ulkopuolelta. Kansainvälisten urasuunnitelmien julkistaminen sai tyyneydestään tunnetun artistin jännittyneeksi.
– Jännitti tietysti ihan hirveästi, että miten ihmiset reagoivat tähän. Ei olisi kyllä yhtään niin paljon jännittänyt, jos olisi tullut uutta musiikkia suomeksi. Vastaavia tarinoita on aika paljon, ja joskus ihmiset ovat jopa laittaneet artistin boikottiin, kun kieli on vaihtunut. Minä kuitenkin uskon, että oma sukupolveni hyväksyy tällaiset muutokset entisiä paremmin, Robin analysoi.
Päätös kansainväliselle uralle lähtemisestä ei syntynyt hetken mielijohteesta. Taustatyötä on tehty kulissien takana jo aivan uran alkuvaiheista asti.
– Se oli päätös, joka itse asiassa tehtiin vuonna 2013. Minuahan houkuteltiin jo vuonna 2012 julkaisemaan englanninkielistä musiikkia, mutta silloin olin vielä aika nuori, eikä minulla ollut mitään kokemusta edes kotimaan markkinoista. Tässä on nyt sitten muutama vuosi harjoiteltu ja kerätty sitä kokemusta, Robin kertoo ja jatkaa.
– Yksinkertaisesti se on vain aina ollut unelmana, että olisin kansainvälisesti tunnettu artisti.
Tällä hetkellä maailmanvalloitus on aivan alkutekijöissä, sillä vasta yksi englanninkielinen single on julkaistu. Tässä vaiheessa Robin ei haluakaan lokeroida tulevaa musiikkiaan sen tarkemmin.
– Poppia se nyt kai jollain tasolla on, mutta tässä vaiheessa pidän silmät auki kaikelle. En halua määritellä mitään genreä tai kategoriaa. Uusin single "I'll be with you" on vähän funky-tyylinen kappale, mutta sitten sieltä on taas tulossa vähän elektronisempaa ja tummempaa materiaalia. On tärkeää, ettei lukittaudu yhteen tyyliin vielä, vaan tunnustelee vähän yleisöä ja katsoo mikä toimii.
Myös taiteilijanimi on tauon aikana vaihtunut pitempään versioon.
– Robin-nimisiä artisteja on maailmalla aika paljon, mutta Robin Packalen -nimisiä on jo vähän vähemmän. Toisaalta tämä on myös hyvä tapa erottaa suomenkielinen tuotanto ja uusi materiaali.
Nuori artisti korostaa, ettei maailmantähdeksi muututa yhdessä yössä. Kansainvälisen tunnettavuuden saavuttaminen vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä.
– Suomalaiset usein ajattelevat, että nyt kun se laulaa englanniksi, niin se varmaan breikkaa maailmalla heti. Tai jos ei breikkaa, niin sitten se tulee maitojunalla takaisin. Minä kuitenkin tiedän sen, että tästä ei pääse eteenpäin kuin kovalla työllä. Nyt pitää vaan tehdä hyviä biisejä, kiertää showcase-keikkoja ja luottaa omaan tekemiseen.
Tärkeässä roolissa on myös taustajoukot aina levy-yhtiöstä taustabändin soittajiin.
– Tämähän on ihan hyppy tuntemattomaan, mutta tiedän, että tällä taustatiimillä päästään aika pitkälle. Minulla on sopimus Saksan Universalin kanssa, joka on Euroopan suurin levy-yhtiö. Olen kyllä huomannut, että ne ovat siellä todella omistautuneita tälle jutulle.
Kun uusi sivu aukeaa, on väkisinkin suljettava entinen. Vanhojen kappaleiden aika on nyt ohi, ja samalla ohjelmistosta putoaa iso kasa suomenkielisiä hittejä. Se ei kuitenkaan nuorta artistia häiritse.
– Lähtökohtaisesti niitä ei enää esitetä, mutta eihän ne biisit mihinkään häviä. Niistä jää huikeita muistoja niin minulle kuin faneillekin. Ja saatanhan minä nyt joskus jossain muutaman biisin vielä vetää, mutta suomenkielisiä keikkoja ei ole tarkoitus enää tehdä.
Samalla kun kieli vaihtuu englantiin, kasvaa potentiaalinen yleisö räjähdysmäisesti. Nuorelle artistille onkin tarjolla varsinainen ladunavaajan rooli, sillä todellisia maailmantähtiä ei Suomesta ole tähän päivään mennessä tullut. Suomalaisartistien vaisu menestys hämmästyttää nuorta laulajaa.
– Se on käsittämätöntä. Jos katsoo vaikka Ruotsiin niin sieltä on Zara Larsson, Abba, Max Martin ja vaikka ketä. En ymmärrä, mitä me teemme väärin. Jos kerran ruotsalaiset siihen pystyvät, niin miksi emme mekin.
Kansainvälisestä artistitarjonnasta löytyy myös miehen oma esikuva.
– Justin Timberlake. Hän on kadehdittavan hyvä.
Vuoden 2017 loppupuolella Robin jättäytyi määrittelemättömälle tauolle keskittyäkseen ylioppilaskirjoituksiin ja varusmiespalvelukseen. Vaikka tauko musiikista oli ahkerasti keikkailleelle artistille välttämättömyys, oli se silti vaikea paikka.
– Olihan se ihan kamalaa jäädä pois silloin lokakuussa 2017. Muistan, että tuijottelin seuraavana maanantaina kotona seinää ja mietin, että mitä ihmettä minä nyt teen. Toisaalta olihan meillä kaikenlaisia biisisessioita liittyen tähän kansainväliseen uraan myös tauon aikana, joten en minä ihan kokonaan poissa ollut.
Tauon aikana koitti myös varusmiespalvelus, josta artisti kotiutui viime vuoden joulukuussa. Asepalveluksen suorittaminen oli energiselle artistille luonnollinen valinta, vaikka musiikkipiireissä se ei aina olekaan itsestäänselvyys.
– Itselle se oli aina selvää, että tietysti menen armeijaan. Tottakai kaveriporukka vaikuttaa myös paljon. Ajattelin, että intissä pääsee kokemaan aika erityisiä juttuja verrattuna esimerkiksi siviilipalvelukseen. Nämä ovat vähän sellaisia extreme-kokemuksia, Robin pohtii.
Palveluksen suorittaminen koko kansan tuntemana artistina sujui kaikin puolin hyvin, vaikka uusia ihmisiä pyöri ympärillä paljon.
– Alussa tuli tietysti sellaisia pitempiä katseita, mutta suomalaiset eivät onneksi tule mitenkään iholle. Pari viikkoa sitä kesti, mutta ihmiset tottuivat kyllä todella nopeasti, Robin kertaa.
Myös kantahenkilökunnan ammattimaiset otteet saavat Robinilta kiitosta.
– Minua kohdeltiin aivan kuten ketä tahansa muutakin, ja juuri sellaista normaalia inttikokemusta lähdin hakemaan. Ihan palveluksen viimeisinä päivinä taisin kirjoittaa muutaman nimmarin, mutta suhtautuminen oli kyllä erittäin asiallista.
Korpraalina kotiutunut Robin onnistui sovittamaan asepalveluksen hektiseen musiikkiuraansa hyvin. Palvelusajaksi valikoitui lopulta puoli vuotta, vaikka rahkeita olisi ollut myös johtajakoulutukseen.
– Alunperin mietin, että olen joko kuusi tai yhdeksän kuukautta, koska vuosi olisi ollut jo aika pitkä aika olla tekemättä musiikkia. Tämä puoli vuotta oli minulle ehkä se paras vaihtoehto, koska pitemmällä palveluksella olisi jäänyt Emma-gaalat ja muut tekemättä, Robin pohtii.
Vuonna 2012 raketin lailla julkisuuteen ponnahtanut laulaja ei vielä palveluksen alussa tiennyt, millaiset tehtävät häntä kiinnostavat. Kokeneesta artistista kuoriutui kuitenkin palveluksen aikana viestimies.
– Olin viestikomppanian liityntäpistejoukkueessa. Me olimme sellainen vikapartiojoukkue, joka muun muassa korjasi valokuitukaapelia tarvittaessa. Meillä oli myös paljon erilaisia vartiotehtäviä, joten unta tuli välillä aika vähän suhteessa muihin.
Lopulta viestimiehen tehtävät osoittautuivat hyödyllisiksi myös musiikki-alaa ajatellen.
– Itselle jäi käteen tosi paljon ihan perinteistä sähköoppia. Esimerkiksi miten vedetään kaapelia tai tehdään kytkentöjä. Näitä juttujahan tarvitaan myös musiikkialalla, joten on hyvä, että tiedän niistäkin edes jotain.
Kuten kaikki armeijassa olleet tietävät, tilannekomiikka on varusmiehille ehtymätön voimavara. Hauskoja sattumuksia ehti tapahtua myös Robinin palveluksen aikana, ja erityisesti yksi niistä nousee mieleen.
– Muistan, että yhdessä harjoituksessa meidän linkkijoukkue ajoi Masin (maastokuorma-auton) ja linkkimaston ojaan jossain parkkipaikalla. Siinä oli vähän naurussa pitelemistä, mutta jollain ne sen sieltä ylös saivat.
Toisaalta raskaimman armeijakokemuksen nimeäminen ei niin ikään tuota haasteita.
– Se oli kyllä parikaapelimarssi eli niin sanottu viestimiesten kelojen yö. Me marssimme vuorokauden verran ja vedimme samalla kaapelia. Niissä keloissa on aikamoinen kantaminen ja loppumatkasta alkoi vähän askel painamaan, Robin muistelee.
Aivan kevyestä marssista ei tosiaankaan voi olla kyse, sillä liikunnallinen laulaja on parhaillaan rautaisessa kunnossa.
– Kotiuduttaessa Cooper-tulokseni oli 3170 metriä, Robin naurahtaa.
Kysyttäessä varusmiespalveluksen parhaista puolista, nousee nuoren artistin mieleen muutama asia.
– Parasta oli kyllä kaverit ja se yhdessä tekeminen. On ihan sama, miten kamala joku tehtävä on tai kuinka paljon vettä sataa, kunhan vain yhteishenki toimii. Silloin mikään ei tunnu mahdottoman haastavalta. Lisäksi palveluksessa pääsee sellaisiin paikkoihin, joissa ei muuten tulisi ikinä käytyä.
Varusmiespalveluksesta jäi käteen myös ripaus elämänviisautta.
– Kyllä tämä kokemus tulee varmasti näkymään parempana itsekurina ja uskalluksena mennä sinne epämukavuusalueelle. Armeijassa haastetaan kuitenkin itseään koko ajan tavalla tai toisella. Intissä oppii myös sen, että aina ei ole itse kaiken keskipiste, vaan välillä tehdään asioita isomman tavoitteen eteen. Sekin on tärkeä asia ymmärtää elämässä.
Aivan kaikki armeijan opit eivät kuitenkaan tarttuneet mukaan.
– Pakko myöntää, etten herää enää kuudelta, Robin naurahtaa.
Palveluksen jälkeinen paluu siviilielämään on sujunut artistilta helposti.
– Ei ollut vaikeuksia sopeutua takaisin. Se on kyllä uskomatonta, että parissa viikossa alkaa inttiasiat unohtumaan, vaikka sitä elämää elää puoli vuotta ihan aamusta iltaan. Toisaalta se on minusta pelkästään hyvä merkki. Armeija on kansalaisvelvollisuus, joka hoidetaan kunnolla, ja sen jälkeen jatketaan muita juttuja.
Musiikin tekeminen jäi palveluksen aikana taka-alalle, joten intoa riittää nyt entistäkin enemmän.
– Lomilla tein jotain pientä, mutta ei me pystytty mitään uusia biisejä tekemään. Toisaalta tiesin sen jo etukäteen, että armeijan aikana keskitytään vähän muihin asioihin.
Kun tavoitteena on maailmanvalloitus, tietää se väkisinkin suuria määriä matkustustunteja. Nuori laulaja ei kuitenkaan usko vaihtavansa osoitettaan ulkomaille.
– Henkinen tukikohta täytyy kyllä pitää täällä. Olen sen verran suomalainen jätkä, että jos muuttaisin jonnekin muualle, niin kyllä minulla tulisi koti-ikävä aika äkkiä. Turkuun tai Helsinkiin varmaan asetun, Robin pohtii.
Toistaiseksi maailmantähteys on vielä kaukainen haave, mutta nuoresta artistista huokuu innokkuus ja näyttämisen halu.
– Kun kerran tein sen päätöksen, että en tule enää tekemään suomenkielistä musiikkia, niin silloin en anna itselleni muita vaihtoehtoja kuin menestyä muualla. Päätös on tehty ja sen mukaan mennään. Olen tällä hetkellä omistanut elämäni tälle projektille.
Kysyttäessä, missä mies näkee itsensä 10 vuoden päästä, tulee vastaus ilman pienintäkään epäröintiä.
– Olen silloin kansainvälisesti tunnettu artisti.
