Rämäpää ei pelkää kontaktia

Tiina Möttönen asetti tavoitteekseen päästä naisten amerikkalaisen jalkapallon MM-kisoihin. Möttönen saavutti päämääräänsä, sillä hän oli Suomen joukkueessa kesä-heinäkuun vaihteessa Kanadassa pelatuissa MM-kisoissa.

– Ihan hemmetin hieno kokemus, Möttönen kuvailee kisoja.

MM-kisat olivat Möttöselle ensimmäiset. Erityisesti ottelu amerikkalaisen jalkapallon mahtimaata Yhdysvaltoja vastaan oli ikimuistoinen. Möttönen palkittiin Suomen parhaana pelaajana, mitä hän pitää toistaiseksi jenkkifutisuransa kohokohtana.

– Oli kiva päästä mittaamaan omaa osaamista, hän sanoo.

Tiedottajana Kaartin jääkärirykmentissä työskentelevä Möttönen päätyi amerikkalaisen jalkapallon pariin vuonna 2013. Hän aloitti pelaamisen Porvoon Butchersissa, jossa pelaa tälläkin hetkellä.

– Vuonna 2012 sairastuin burnoutiin. Sitten päätin, että kokeilen jotain ihan uutta. Ajauduin jopa tankotanssiin. Sieltä sitten nykyinen hyvä ystäväni kysyi mukaan jenkkifutikseen, kun Porvooseen oltiin perustamassa naisten joukkuetta.

Urheilullista taustaa Möttösellä oli ennen uraa jenkkifutiksessa useista eri lajeista. Jenkkifutis kolahti Möttöselle heti ensimmäisissä harjoituksissa.

– En ollut seurannut jenkkifutista hirveästi enkä oikein tiennyt lajista mitään. Helposti pääsin mukaan, ja askel askeleelta opin nopeasti. Olen aika rämäpää, joten minua ei pelottanut kontaktin ottaminen.

Kolme ensimmäistä vuotta jenkkifutiksen parissa Möttösellä kului Porvoossa I-divisioonassa. Vuonna 2016 hän siirtyi naisten korkeimmalle sarjatasolle Vaahteraliigaan helsinkiläiseen GS Demonsiin.

Korkeamman sarjatason lisäksi hän sai totutella uuteen, vastuulliseen pelipaikkaan pelinrakentajana. Aiemmin hän oli pelannut pelinrakentajana vain kahdessa ottelussa I-divisioonassa.

– Kun siirryin Vaahteraliigaan, minun piti alun perin pelata puolustajana. Silloinen pelinrakentaja oli ollut polvileikkauksessa, eikä ollut vielä pelikunnossa. Kausi alkoi toukokuussa, ja sain tietää helmikuussa, että minusta tulee pelinrakentaja.

Yhden Vaahteraliigassa vietetyn kauden jälkeen Möttönen palasi täksi kaudeksi Porvoo Butchersin riveihin, tällä kertaa naisten II-divisioonaan. Pelipaikka on vakiintunut puolustuksesta, jossa Möttönen kokee olevansa vahvimmillaan.

– Kausi Vaahteraliigassa opetti paljon. Nyt, kun pelaan puolustuksessa, osaan lukea hyökkäystä paljon paremmin, kun olen pelannut siellä.

Kuluneet MM-kisat eivät menneet joukkueena suunnitellusti. Niin Iso-Britannia kuin Yhdysvallat olivat vahvempia Suomea vastaan. Suomi nappasi turnauksen ainoan voittonsa sijoitusottelussaan Australiaa vastaan ja oli lopulta viides.

Suomi on aiemmin pärjännyt hyvin naisten arvokisoissa. Kaksi vuotta sitten se nappasi EM-kultaa ja kaksissa edellisissä MM-kisoissa tuliaisina on ollut pronssia.

– Joukkueena suoritus jäi vähän siitä, mitä ajateltiin. Yksilötasollakin oli toki parannettavaa, mutta hyvä fiilis ja kokemuksena ihan äärettömän hieno, Möttönen kertoo MM-turnauksen jättämistä tunnelmista.

Kaartin jääkärirykmentti on Möttöselle tuttu, sillä vuonna 2002 hän aloitti siellä varusmiespalveluksen. Hän jäi sen jälkeen vuodeksi kersantiksi, josta hän päätyi kadettikouluun. Möttönen opiskeli upseerin perusopinnot ja työskenteli Santahaminassa 2. jääkärikomppaniassa.

– Sitten alkoi tulla perhettä. Äitiysloman jälkeen olisi pitänyt lähteä takaisin opiskelemaan. Totesin, ettei sen hetkinen perhetilanne oikein mahdollistanut sitä. Hain avoinna ollutta tiedottajan virkaa ja sain sen. Vuodesta 2007 lähtien olen ollut tässä hommassa, Möttönen kertoo.

Möttönen pitää työssään siitä, että päivät ovat yleensä erilaisia ja hän voi olla tekemisissä ihmisten kanssa. Sotilastaustasta on apua tiedottajan työssä.

– Siitä on ääretön hyöty. Jos olen katsomassa jotain koulutusta, minulle ei tarvitse selittää, mitä tapahtuu. Yksi juttu mistä myös pidän, on että saan olla vahvasti mukana sodan ajan viestinnän suunnittelussa.

Jenkkifutisuran jatko on Möttösellä vielä auki. Kahden vuoden päässä siintävät EM-kisat houkuttelevat.

– Ei pitäisi sanoa ääneen, että asetin päätavoitteekseni MM-kisat, ja jos sinne pääsen, niin voin olla tyytyväinen ja lopettaa pelaamisen, Möttönen naurahtaa.

– Hieman jäi hampaankoloon tuolta MM-kisoista. Vielä vähän pohdin, että jaksaisinko pari vuotta tehdä töitä ja yrittää tavoitella paikkaa EM-kisoihin.

Möttönen pohtii myös seurajoukkuetilannettaan.

– Jos jatkan, täytyy kehittymisen kannalta miettiä, että mahdollisesti siirtyisin takaisin Vaahteraliigaan pelaamaan.