”Hyvää päivää, mikä täällä on tilanne? Päivystäjä soitti meille ja kertoi, että olette käyttäytyneet sekavasti. Voitteko pahoin? Oletteko ottaneet alkoholia? Pystyttekö huolehtimaan itsestänne?”.
”Teidät on otettu kiinni”. Kaksi sotilaspoliisia nostavat minut tuvan lattialta ylös. Olen sekavassa tilassa, voin pahoin. En vielä oikein ymmärrä, mitä olen tehnyt ja mitä seuraavaksi tapahtuu. Sotilaspoliisit auttavat minua pysymään pystyssä, kun kävelen pois tuvasta, hoipertelen rappusissa ja poistun yksiköstä ulos. En voi olla huomaamatta muiden varusmiesten pilkkaavia ja osittain pettyneitä katseita. Puhelimien näyttöihin paukkuvat sormet tahdittavat kasarmin sen hetkistä äänimaailmaa: pian koko varuskunta tietää minusta.
Saavumme kasarmin edessä odottavan mattavihreän sotilaspoliisiauton luo. Takaovet avataan. ”Mitä kaikkea sinulla on hallussasi – onko puhelimia, teräviä esineitä, alkoholia tai muita aineita?”, sotilaspoliisi kysyy minulta rauhallisesti. Muistan, että oikeassa reisitaskussani on puhelimeni ja mainitsen asiasta. Sotilaspoliisi tekee pikaisesti tarkastuksen ja tyhjentää taskustani avaimet, nenäliinat, kuulokkeet, puhelimen ja kynän. Tavarat laitetaan reppuuni, joka jää sotilaspoliisien haltuun.
Nousen sotilaspoliisiauton kyytiin. Istun kovalle penkille ja verhoilematon, harmaan metallinen takatila hohkaa kylmyyttä sormiini ja jalkoihini. Katson pienestä ikkunasta auton etutiloihin, jossa sotilaspoliisit istuvat ja juttelevat. Yritän kuunnella keskustelua, mutta tila on hyvin äänieristetty. Kuulen vain auton moottorin hurinaa ja omat ajatukseni, joissa yritän avata itselleni tilannetta: kuinka tässä kävikin näin?
Katselen auton ikkunasta syksyistä Porilaistietä, kun menemme pääportin läpi pois kasarmialueelta. Viedäänkö minut suoraan poliisille? Auto kääntyy kuitenkin äkkiä toisesta portista takaisin varuskunta-alueelle, kohti Säkylän päävartiostoa. Auto peruuttaa lähelle vartioston ovea ja pysähtyy. Etuovet paukkuvat ja pian takatilan ovi aukeaa: ”Olkaa hyvä, ja nouskaa ajoneuvosta”.
Minut avustetaan päävartion ovesta sisään, ja pian edessäni avautuu huone, jossa oikeanpuoleista seinää hallitsee kolme harmaata, raskaasti lukittua ovea, joissa on pienet kurkistusaukot. Stressitasoni kasvaa ja humalan kohottama sykkeeni nousee entisestään. Ajattelin näkeväni tällaista vain elokuvissa. Tilanteen vakavuus valkenee minulle – nyt olen todellakin mokannut.
Päävartion säilytystilan ”aulassa”, riisun takkini, kelloni ja maihinnousukenkäni sekä vyöni. Sotilaspoliisit poistavat vielä kauluspaidastani upseerikokelaan arvolaatat – ”Sotilasarvonne ei tästä kuitenkaan mihinkään häviä.”, sotilaspoliisi lohduttelee. Oloni tuntuu kuitenkin siltä, kuin olisin menettänyt kasvoni. Jos olen tähän tilanteeseen joutunut, olenko edes ansainnut sotilasarvoani?
Takaani kuuluu vaimeaa kolinaa, kun toinen sotilaspoliiseista avaa keskimmäisen putkan oven. Kylmän hikisenä ja edelleen huonovointisena minut ohjataan säilytyshuoneeseen, jossa kirkas loisteputkivalaistus häikäisee silmiäni. Katseeni selkeennyttyä huomioni kiinnittyy lattialla olevaan keltaiseen makuualustaan, joka on puolikkaan kämmeneni paksuinen. Sotilaspoliisi avustaa minut sen päälle kyljelleen makaamaan.
”Teidät on otettu kiinni sopimattomasta käyttäytymisestä voimakkaan humalatilan alaisena. Vesihana, lavuaari ja WC-istuin löytyvät teistä eteenpäin katsottuna olevasta oikeasta nurkasta. Valvomme teitä valvontakameran avulla ja jos tulee hätä tai tärkeää asiaa, niin painakaa seinässä olevaa punaista nappia.”, sotilaspoliisi luettelee minulle ennen kuin putkan ovi lukitaan kiinni.
Yritän nukkua, mutta kirkas valaistus ei auta asiaa. Nousen istumaan, ja huomaan kiiltävän rosterisen, lavuaarin ja WC-istuimen yhdistelmän. Mieleni tekisi oksentaa, mutta pidättelen. Menen takaisin makuulle, tällä kertaa selälleni. Vaivun puoliuneen.
Herään hämmentyneenä. Valaistus on edelleen tuskallisen kirkas. Muistini tapahtumista on yllättävän selkeä, mutta ajantajuni on täysin hävinnyt – kuinka kauan olen täällä oikein ollut? Nousen ylös ja istahdan kylmälle WC-istuimelle. Otan syvän katseen oikeassa yläkulmassa olevaan valvontakameraan, en tunne oloani kovin yksityiseksi. Pesen käteni, juon hanasta vettä ja menen takaisin makoilemaan jo kotoisalta tuntuvan, keltaisen makuualustan päälle.
Hiljalleen oloni paranee, mutta ajatukseni synkentyvät. Muistan valitettavan hyvin sekoiluni ja häpeän tunteeni vain kasvaa. Eniten minua huolettaa kiinnioton vaikutus elämääni jatkossa – millaisen rangaistuksen saan tästä ja entä mitä kaikkea joudun vielä käymään läpi, että tapaukseni on käsitelty? Palvelustani on vielä vajaa kaksi kuukautta jäljellä, olenko menettänyt alaisteni ja vertaisteni kunnioituksen?
”Ta, ta, taa, ta, ta, ta, taa”. Olen ehtinyt rummuttaa samaa rytmiä niin sormillani, varpaillani, kuin polvillani. Tarkastelen tylsistyneenä putkaa. Harmaaksi maalatut tiiliseinät ja tummemman harmaa, muovinen lattia hallitsevat huoneen sisustusta. Huone tuoksuu vastaremontoidulta ja tilat ovat äärimmäisen siistit. Ikkunaa ei ole, ja hiljalleen alan kaivata lisää tilaa. Yritän kurkkia ovessa olevasta kurkistusikkunasta, mutta se on minun puoleltani pimennetty.
Istun keltaisella makuualustalla ja tuijotan lattian keskellä olevaa lattiakaivoa. Yhtäkkiä putkan ulkopuolelta kuuluu kolinaa ja askelia. Vihdoin ja viimein ovi avautuu – ”Noniin kokelas, joko olisitte valmiita tulemaan sieltä pois?”. Nousen ylös ja astun putkasta ulos, ristiriitaisin tunnelmin.
Putka tuntui ajan kuluessa yhä pienemmältä ja ahtaammalta, joten on helpottavaa päästä ulos. Toisaalta taas putkassa olin suojassa kaikelta siltä häpeältä ja vahingolta, jota olin aiheuttanut, ja jonka nyt joudun kohtaamaan. Sotilaspoliisit luovuttavat tavarani ja käyvät läpi kiinnioton tapahtumat. Puen päälleni ja allekirjoitan kuittauksen tavaroistani. Olen vapaa poistumaan.
Kaikki edellä kerrotut tapahtumat ja käytänteet toteutuivat kaksi tuntia kestäneen kiinnioton aikana. Toimittajan ajatukset ja tuntemukset olivat dramatisoituja sen mukaisesti, että hän olisi oikeasti ollut humalassa ja käyttäytynyt yksikössä sekavasti.
Karkurit ja häiriköt löytävät itsensä putkasta
Varusmies joutuu kiinniotetuksi johtuen yleensä karkuruudesta tai sopimattomasta käyttäytymisestä, johon liittyy usein humalatila. Säkylän sotilaspoliisi painottaa, että henkilön kiinniotto on viimeinen keino tilanteen hallitsemiseksi. Lähtökohtaisesti häiriötilanteet pyritään ratkaisemaan keskustelemalla.
– Kun henkilö ei ole kykenevä huolehtimaan itsestään tai hän aiheuttaa yksinkertaisesti niin paljon häiriötä muille, joudutaan hänet ottamaan kiinni.
Kiinniotetun varusmiehen oikeuksiin kuuluu esimerkiksi mahdollisuus perushuoltoon, sekä riittävään lepoon ja ruokailuun. Hänen kuuluu saada tieto vapauden riiston syystä. Kiinniotto tapahtuu aina todistajan läsnäollessa, ja vapautta ei saa rajoittaa enempää, kuin on välttämätöntä. Rajoitusten tarkoituksena on varmistaa kiinnotetun ja muiden turvallisuus. Nämä perustuvat lakiin poliisien säilyttämien henkilöiden kohtelusta (841/2006).
Kiinniotettua valvotaan putkassa valvontakameroilta, ja tarvittaessa henkilön tila tullaan paikan päälle tarkistamaan.
– Kameran kautta valvomme jatkuvasti tilannetta ja jos henkilö on huonovointinen, niin käymme useasti ihan fyysisesti varmistamassa, että henki kulkee ja kaikki on hyvin, Vekaranjärven varuskunnan sotilaspoliisi kertoo.
Henkilö on 24 tunnin kuluttua kiinniottamisesta päästettävä vapaaksi tai pidätettävä. Mikäli henkilö pidätetään, on hänet viimeistään kolmantena päivänä kiinniottamisesta klo 12 mennessä päästettävä vapaaksi tai vangittava. Vangitsemisesta päättää aina tuomioistuin. Kiinniottamisesta on viipymättä ilmoitettava pidättämiseen oikeutetulle virkamiehelle, esimerkiksi pataljoonan komentajalle. Esitutkinta suoritetaan kiinniotetun henkilön yksikön päällikön toimesta. On syytä muistaa, että myös varuskunnan henkilökuntaa tai reserviläisiä voi joutua sotilaspoliisien kiinniottamaksi
– On kuitenkin todella harvinaista, että henkilökuntaa oltaisiin jouduttu ottamaan kiinni, Säkylän varuskunnan sotilaspoliisi kommentoi.
Vapautuessaan kiinniotetulle palautetaan kaikki haltuunotettu materiaali, lukuunottamatta kiellettyjä esineitä tai aineita. Hän tarkastaa tavaransa ja kuittaa ne. Varusmiehen noutaa henkilökuntaan kuuluva esimies. Putkat desinfiointipestään jokaisen käyttökerran jälkeen.
– Lisäksi muistellaan, mitä edellisenä iltana tuli tehtyä, jos vapautettavan oma muistikuva on hatara, Vekaranjärven sotilaspolisii selvittää.
Varuskuntien putkatiloissa on eroja
Ruotuväki tutustui putkatiloihin Porin prikaatissa Säkylässä, Karjalan prikaatissa Vekaranjärvellä ja Kaartin jääkärykmentissä Santahaminassa. Pääpirteittäin säilytystilat ja käytänteet olivat samoja: putkat olivat hyvässä kunnossa, lepäämistä varten oli keltainen makuualusta ja kiinniottoprosessi sisälsi tietysti lainmukaiset vaiheet. Pieniä eroja varuskuntien välillä kuitenkin löytyi.
Putkien ovissa on vain kurkistusaukko, mutta muuten ne ovat umpinaisia
Kolmesta putkahuoneesta vain yhdessä on ikkuna.
Valvontakamera on asennettu muihin paitsi ikkunalliseen putkaan.
Vessassa käymistä varten jokaisessa putkassa on yhdistetty lavuaari ja WC-istuin. Suihkussa käynti järjestetään tarvittaessa.
Putkat siirtyivät Säkylän uuteen päävartioon sen valmistumisvuonna 2017.
Peitto voidaan antaa kiinniotetulle, mikäli hänen käytös ja tila katsotaan sopivaksi.
Kiinniotetun tarkastus ja ylimääräisen materiaalinen keruu tapahtuu säilytystilan "aulassa", ennen putkaan menoa.
Ruokailut järjestetään putkassa.
Mikäli kiinniotetun tila ja käytös sen suo, niin hänet sijoitetaan "parempaan" putkahuoneeseen, jossa ei ole kameravalvontaa, mutta on ikkuna. Jos kiinnotto muuttuu pidätykseksi, täytyy henkilö siirtää ikkunalliseen huoneeseen, mikäli siellä on tilaa.
Putkien ovissa on kurkistusaukon lisäksi luukku, josta voidaan suoraan antaa esimerkiksi ruokaa.
Kahdesta putkahuoneesta missään ei ole ikkunoita.
Valvontakamera on asennettu jokaiseen putkaan.
Vessassa käymistä varten putkien ulkopuolella on WC- ja suihkutila, jota voi tarvittaessa käyttää saatettuna.
Putkat sijaitsevat Vekaranjärven päävartiossa Kaartinhallissa, joka peruskorjattiin vuonna 2014.
Peitto annetaan kiinniotetulle putkassa automaattisesti.
Kiinniotetun tarkastus ja materiaalin keruu tapahtuu vasta putkan sisällä.
Ruokailut järjestetään lyhyissä kiinniotoissa putkassa, mutta pidemmissä pidätyksissä käydään valvotusti varuskuntaravintolassa syömässä.
Jos kiinniotettu on huonovointinen, hänelle annetaan putkaan ämpäri.
Putkien ovissa ei ole aukkoja, ne ovat umpinaisia
Kolmesta putkasta jokaisessa on ikkunat.
Valvontakamera on asennettu jokaiseen putkaan.
Vessassa käymistä varten putkien ulkopuolella on WC- ja suihkutila, jota voi tarvittaessa käyttää saatettuna.
Putkat ovat aina sijainneet Santahaminan päävartion säilytystiloissa, ja tiloihin on tehty remontteja vatsamaan uusia asetuksia ja määräyksiä
Peitto annetaan kiinniotetulle putkaan, mikäli se on yleisesti tilanteen kannalta tarpeellinen ja kiinniotetun kunto sen sallii.
Kiinniotetun tarkastus ja ylimääräisen materiaalinen keruu tapahtuu säilytystilan "aulassa", ennen putkaan menoa.
Ruokailut järjestetään säilytystilassa.
Mikäli kiinniotetun tila ja tilanne sallii, tiivistelmä kiinniotetun oikeuksista ja velvollisuuksista voidaan antaa säilöön mukaan.
