Puolustamisen arvoinen maa
Kirjoittaja pohtii maanpuolustuksen tilaa ja talvisodan merkitystä yhteiskunnallemme.
Tänään, 13. maaliskuuta vietetään talvisodan päättymisen 80-vuotispäivää. Tämä ihmisen iän pituinen jakso saattaa kuulostaa pitkältä, mutta sodan perintö elää yhä vahvana kansamme keskuudessa. On muistettava, että tällainen ajanjakso on historiallisesti hyvin lyhyt.
Talvisota konkretisoituu meille nykynuorille kulttuurin, muistopäivien ja ajan eläneiden henkilöiden kautta. Talvisota näkyy edelleen vahvasti kaikilla kulttuurin rintamilla - niin musiikissa, kirjallisuudessa, elävissä kuvissa kuin kielenkin tasolla. Etenkin itsenäisyyspäivän vietto on vahvasti sotiemme sävyttämää – melankolinen ja virallissävytteinen juhlapäivä on kansainvälisesti verraten erikoisuus. Harras ja rauhallinen juhla pimeänä joulukuun alun päivänä on kuitenkin hyvin suomalaiseen mielenmaisemaan sopiva.
Sodan todellisuus näyttäytyy helposti nyky-yhteiskunnassa kaukaisena. Sankarihaudoilla sodan julmuus ja raadollisuus tulee toteen, sillä sota konkretisoituu ihmiskohtaloiden kautta. Monet löytävätkin kosketuspintaa sota-aikaan omista sukulaisistaan – etenkin sodassa olleista. Unohtaa ei sovi myöskään yli 400 000 evakkoa, joiden kohtelu puhuttaa edelleen.
Verrattain vahva maanpuolustustahto ja asevelvollisuusjärjestelmämme ovat myös historiallisten tosiseikkojen sävyttämiä. Nämäkään asiat eivät ole itsestäänselvyyksiä, sillä 2020-luvulla edessämme on monia keskeisiä asevelvollisuusjärjestelmään liittyviä kehitystarpeita ja muutoksia.
Kansakunnan yhtenäisyys on keskeinen seikka, joka merkitsi paljon myös talvisodan aikana kansakunnallemme. On tärkeää, että varmistamme myös tuleville sukupolville sen, että maamme koetaan puolustamisen arvoiseksi. Tavoite vaatii viisautta yhteiskunnallisessa päätöksenteossa – jakautumista on torjuttava. Osallisuuteen liittyvät teemat vaikuttavat keskeisesti myös osana maanpuolustusta.
Hieno piirre yhteiskunnassamme on puolestamme taistelleiden vahva arvostaminen ja tukeminen. Veteraanien ja sota-aikana eläneiden vääjäämätön poistuminen keskuudestamme ei saa merkitä unohtamista. Maailmanpoliittisen tilanteen vakiintumista ei ole odotuksistamme huolimatta vielä nähty, vaan perinteisetkin konfliktit uhkaavat meitä yhä näennäisestä rauhallisuudesta huolimatta. Erityisen tarkasti on seurattava kehitystä lähialueillamme sekä varauduttava kaikkiin skenaarioihin ulko- ja turvallisuuspoliittisesti.
Oman varusmiespalvelukseni aikana sotiemme historia ei konkreettisesti juuri ole tullut esille juhlallisia tilaisuuksia lukuun ottamatta. Monet nuoret kuitenkin kokevat osuutensa maanpuolustuksesta vahvasti velvollisuudekseen myös historiallisista syistä. Suomi on yhä puolustamisen arvoinen maa: kansanvaltaisen ja perus- ja ihmisoikeuksia kunnioittavan oikeusvaltion turvaaminen on nuorille yhä merkityksellinen asia.
Talvisota on selviytymistarina. Asenne, jolla tätä maata puolustettiin ja jälleenrakennettiin toimii esimerkkinä meille uusille sukupolville. Talvisodan henki ja suomalainen sisu voivat vaikuttaa kliseisiltä ja paatoksellisilta termeiltä, mutta nähdäkseni niillä on vankka tosiasioihin perustuva pohja takanaan.
