Tänä vuonna tulee kuluneeksi kaksikymmentä vuotta siitä, kun Tarja Halonen tasavallan presidenttinä ollessaan ylensi ensimmäisen naisen upseeriksi. Tällä hetkellä naisupseereita on yli 70.
– Kehityksellä on ollut positiivisia vaikutuksia maanpuolustukselle. On hyvä käyttää koko kapasiteetti hyödyksi, mitä meillä on, sekä miehet että naiset, Halonen linjaa.
Naisten vapaaehtoisen asepalvelukseen astuvilla on korkea motivaatio suorittaa palvelus.
– Motivoituneiden naisten mukanaolo luo mielestäni hyvää kilpailuhenkeä miesten ja naisten välille, joka laittaa miehetkin tsemppaamaan, Halonen korostaa.
Halonen myöntää, ettei itse aikonaan ollut naisten vapaaehtoisen asepalveluksen kannalla. Hänen mielestään naisten ja miesten rooleissa on eroja yhteiskunnassamme johtuen jo siitä, että vain naiset pystyvät synnyttämään.
– Me kuitenkin avasimme nämä tiet ja sen vuoksi olen mielelläni seurannut tätä naisten tuloa armeijaan, Halonen korostaa.
Erot ympäri maata olivat Halosen mukaan merkittäviä.
– Joissakin osissa maata naisia kohdeltiin pikku prinsessoina, joille annettiin kaikki mahdollisuudet. Toisissa osissa maata sanottiin, että naisia ehdotetaan aliupseerikouluun tai myöhemmin reserviupseerikouluun vasta, jos miehiä ei löydy tarpeeksi, Halonen kertoo.
– Luulen, että näistä alun kivuista ollaan kuitenkin jo päästy ja tilanne on nyt toisenlainen, Halonen pohtii.
Sukupuolten välinen tasa-arvo on Halosen mukaan mennyt hurjasti eteenpäin hänen elämänsä aikana.
– On jopa asioita, joita en osannut pitää epätasa-arvoisina ennen kuin järjestelmä muuttui parempaan suuntaan, Halonen kertoo.
Uransa aikana tapahtunutta sukupuolten välistä tasa-arvokehitystä Halonen kuvailee nopeaksi.
– Se on ollut nopeaa ja joskus odottamatontakin. Asiat joiden etenemisessä kuvittelin kestävän kauan, ovat saattaneet yhtäkkiä purskahtaa läpi, Halonen painottaa.
Esimerkkinä Halonen nostaa sukupuolten välistä tasa-arvoa koskevat kohdat YK:n vuosituhattavoitteissa. Kääntäessään katseensa tulevaisuuteen Halosen ilme vakavoituu.
– Jos emme saavuta sukupuolten välistä tasa-arvoa, voimme heittää pois myös kaikki haaveet kestävästä kehityksestä. Me tarvitsemme kaiken sen kapasiteetin, mitä miehissä ja naisissa on, Halonen linjaa.
Halosen mielestä naisten osallistuminen ja aktiivisuus ovat ratkaisevassa asemassa, kun pyritään ratkaisemaan ilmastonmuutoksen kaltaisia globaaleja haasteita. Naisten aseman merkitys rauhan aikana korostuu Halosen mukaan luultua enemmän.
– Epäkohdat rauhanajan yhteiskunnassa korostuvat konfliktin aikana. Tämä koskee sekä aseellisia konflikteja että luonnonkatastrofeja ja muita tilanteita, Halonen painottaa.
Sukupuolten välisessä tasa-arvossa on Halosen mukaan aukkoja myös ulko- ja turvallisuuspolitiikassa.
– Siinä on selkeästi vielä eroja ja se johtuu tietysti myös historiasta. Mennyttä emme voi muuttaa. Se vaikuttaa vielä nykyhetkeen ja ehkä tulevaisuuteenkin, Halonen pohtii.
Halonen yhtyy väitteeseen, että menneinä vuosikymmeninä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta on saanut puhua vain harvat ja valitut.
– Sodan hiljaiset varjot aiheuttivat sen, että haluttiin pelata varman päälle, Halonen kertoo.
Se on myös rajannut naisia ulko- ja turvallisuuspolitiikan parista.
– Silloin naisia oli ylipäätään vähemmän mukana yhteiskunnallisessa päätöksenteossa, Halonen huomauttaa.
Halonen muistuttaa myös, että niinä vuosikymmeninä sodasta oli kulunut varsin vähän aikaa.
– Itseasiassa minun nuoruudessani sodasta oli kulunut vähemmän aikaa kuin tänä päivänä on kulunut Suomen liittymisestä EU:hun, Halonen sanoo.
Suomen EU-jäsenyys, globalisaatio, maailman ja uhkien muuttuminen on vaikuttanut tilanteeseen.
– Puhujia on useampia ja näin pitääkin olla, Halonen korostaa.
Ulko- ja turvallisuuspolitiikan käsittelyssä on Halosen mukaan tapahtunut todellinen muutos. Yhä useammin puhutaan laajasta turvallisuuspolitiikasta, johon kuuluu enemmän ulottuvuuksia. Tällaisia ovat esimerkiksi talous, ympäristö ja hyvinvointi.
– Sitä kautta tulee enemmän naisia ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan, Halonen alleviivaa.
Halonen kuuluu YK:n pääsihteerin Antonio Guterreksen rauhanvälityksen korkean tason neuvoa-antavaan paneeliin. Paneelin rakenteesta näkyy, että mukana on sekä rauhanneuvottelijoita että kestävän kehityksen asiantuntijoita.
– Guterres on sanonut, että olen paneelissa lähinnä ihmisoikeusasiantuntijana.
Myös YK:n rauhan prosesseissa kiinnitetään aiempaa enemmän huomiota sukupuolten väliseen tasa-arvoon.
– Pääsihteeri Antonio Guterreksen johdolla olemme koettaneet löytää tasa-arvoisempaa suhtautumista, Halonen korostaa.
Halonen muistuttaa, että rauhanneuvotteluissa on olennaista neuvotella sotaherrojen kanssa, jotta on mahdollista saada tulitauko ja myöhemmin aselepo.
– Sitten sen jälkeen päästään varsinaisesti rakentamaan rauhaa, Halonen sanoo.
Rauhansopimusten aikaansaaminen on nykyään entistä vaikeampaa, koska vastuullisia osapuolia on vaikea määritellä.
– Tämän vuoksi toivomme, että saamme neuvotteluihin erilaisia miehiä ja naisia mukaan, jotta sopimusta on rakentamassa mahdollisimman laaja pohja, hän painottaa.
Halonen korostaa konflikteja ennaltaehkäisevän toiminnan ja rauhansopimusten kestävyyden tärkeyttä.
– Nykyään liian iso osa rauhansopimuksista kaatuu jo alle viidessä vuodessa, Halonen kertoo.
Haasteita tuo myös konfliktien luonteiden muuttuminen.
– Aseellinen sodankäynti on muuttunut, kun varsinaisen vihollisen tuhoamiseen ei tarvitse enään olla kasvokkain, jos näin voi sanoa. Lisäksi on nämä epätyypilliset konfliktit, jotka ovat hyvinkin henkilöltä henkilölle kulkevia, Halonen pohtii.
Toimiessaan ulko- ja turvallisuuspolitiikan parissa Halonen kokee sukupuolen vaikuttaneen työhönsä.
– Kyllä se tietysti aina silloin vaikuttaa, kun on uusi ilmiö kyseessä, Halonen avaa.
Halonen uskoo, että ihmisten ennakkoluulot ovat syy tähän.
– Kohdallani ennakkoluulot eivät koskeneet pelkästään sukupuolta, vaan myös sitä, että tulen työnväenliikkeen piiristä ja sitä, että olen jonkin sortin pasifisti.
Pasifismikeskustelussa on Halosen mukaan kaksi eri osaa: millä tavalla katsoo peruspoliittisen linjan ja mitä on realismin nimissä tehtävä.
– Puolustus on yksi semmoinen asia, jota ei kannata jättää hyvän tahdon varaan, Halonen muistuttaa.
Halosen mukaan ei tule myöskään uskoa, että erimielisyyksien aseellinen ratkaiseminen olisi kannattavaa.
– Yleinen linja on aika hyvä siinä suhteessa, että me nähdään tämä ristisidos realismin ja peruspoliittisen linjan välillä, Halonen toteaa.
Ollessaan ulkoministerinä Halonen kuuli Ruotsissa käydyn pohdinnan siitä, että lähetetäänkö Suomeen mies- vai naispuolinen suurlähettiläs. Ruotsin ulkoministeri Lena Hjelm-Wallénille oli Halosen mukaan sanottu, ettei Suomeen voi lähettää naista täkäläisen saunakulttuurin takia.
– Tähän Hjelm-Wallén vastasi, että minä olen nainen ja Tarja Halonen on nainen. Mitä ihmeellistä siinä on, jos lähetämme naisen. Jos kenraalit jäävät ulkopuolelle, koska ovat kaikki miehiä, niin se on heidän ongelmansa, Halonen kertoo hymyillen.
Tämän tarinan avulla Halonen korostaa, että tietyt asiat kulttuurissa saattavat sulkea naisia tai miehiä ulkopuolelle, vaikka me emme niin haluaisikaan.
– Ja aina saa olla vähän huumoriakin mukana, hän naurahtaa.
Politiikkaan lähteminen kävi Haloselle melkein kuin vahingossa.
– Kalevi Sorsan ollessa pääministerinä hän kysyi SAK:n Niilo Hämäläiseltä, että olisiko sieltä lainata joku, hän kertoo.
Siihen aikaan Halonen työskenteli työmarkkinajärjestö SAK:n juristina.
– Olin ainoa, joka täytti kaikki ne vaatimukset: mielellään nuori, saisi olla nainen ja niin edelleen. Pari vuotta pääministerin avustajana vei minut politiikkaan, enkä sieltä sitten päässyt poiskaan, Halonen muistelee.
Uransa eri vaiheista kertoessaan Halonen palaa miehiin, joiden kanssa on työskennellyt.
– Olen koko ajan sanonut hyvin avoimesti, että miehethän tässä syypäitä ovat. Ensin oli Niilo Hämäläinen, sitten Kalevi Sorsa ja myöhemmin ulkoministerivalinnan kanssa Paavo Lipponen, Halonen listaa.
Halosen valinta ulkoministeriksi ja päätyminen ulko- ja turvallisuuspolitiikan pariin kansalaisjärjestötaustalla ja kansainvälisen politiikan kautta aiheutti aikanaan keskustelua mediassa.
– Jotkut lehtimiehet pitivät tietäni ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan vähän outona, Halonen muistelee.
Halonen on urallaan yksi toisensa jälkeen rikkonut lasikattoja: hän oli ensimmäinen nainen oikeusministerinä vuonna 1990, ensimmäinen nainen ulkoministerinä vuonna 1995 ja ensimmäinen nainen tasavallan presidenttinä vuonna 2000. Kaikkia lasikattoja ei Halosen mielestä ole vielä politiikassa rikottu.
– Lasikattoja kyllä riittää kaikille, miehille ja naisille, Halonen painottaa.
Esimerkkinä Halonen nostaa eri työelämän sektoreiden sukupuolittuneisuuden: miesten lasikatot ihmisen huoltoon liittyvillä aloilla, kuten sosiaali- ja terveydenhuollossa ja naisten lasikatot esimerkiksi it-alalla.
– Voin ihan kokemuksesta sanoa, että ne miehet, jotka ovat uskaltaneet mennä näille perinteisille naisvaltaisille aloille, ovat hyötyneet siitä itse. Myös kyseinen ala on hyötynyt, Halonen korostaa.
Uranvalintaneuvona Halonen kehottaa miettimään sitä, millä alalla kokee itse parhaiten viihtyvänsä.
– Nykypäivänä on kuitenkin sellaiset realiteetit, että nuoret joutuvat välillä miettimään jopa uranvaihtoa. Usein se ei kuitenkaan ole niin radikaalia kuin miltä se silloin tuntuu, Halonen toteaa.
Halonen toivoo, että Suomessa nähtäisiin tulevaisuudessakin naisia ulko- ja puolustusministerinä sekä myöhemmin presidenttinä.
– Olin 90-luvun puolivälissä ulkoministerinä ja olen tähän mennessä ainoa nainen, joka on ollut siinä tehtävässä. Sanon aina englanninkielisissä konferensseissä, että once is not enough, Halonen lausahtaa.
Pelkästään lasikaton rikkoutuminen ei Halosen mukaan riitä, koska se ei välttämättä tarkoita, että tilanne olisi muuttunut.
– Siinä vaiheessa, kun työntekijän sukupuolella ei ole väliä, homma on kunnossa. Henkilökohtainen osaaminen, pätevyys ja halukkuus ovat ratkaisevia tekijöitä, Halonen peräänkuuluttaa.
Lasikaton rikkoutumisella voi kuitenkin olla kansainvälisiä vaikutuksia.
– Kreikkalaiset valitsivat juuri ensimmäisen naispuolisen presidenttinsä. Kaikissa Baltian maissa on ollut nainen presidenttinä. Milloinkohan koittaa päivä, kun venäläiset ottavat Katariina Suurelle jatkajan, Halonen maalailee.
Halonen on monille naisille esimerkki siitä, kuinka sukupuoli ei rajoita vastuutehtäviin pääsemistä.
– Välillä on tuntunut, että olisi pitänyt vielä tarkempaan ajatella, ettei anna vääränlaista kuvaa. Siinä on vastuuta, Halonen pohdiskelee.
Tammikuussa puolustusministeri Antti Kaikkonen ehdotti selvitettäväksi, että voitaisiinko kutsunnat laajentaa koskemaan myös naisia. Halonen suhtautuu ajatukseen myönteisesti.
– Mielestäni pitää aina antaa selvittää. Se saattaa olla ihan tutkimisen arvoinen asia, Halonen sanoo.
