Pöhinä saa yhteiskunnan köhisemään

Jälleen yksi gregoriaanisen kalenterimme mukainen 12 kuukauden jakso lähenee loppuaan. Joka vuoden lopuksi kansalaiset muistelevat mennyttä vuotta etenkin subjektiivisesta näkökulmastaan. Ihmismielelle onkin ilman muuta terveellistä prosessoida mennyttä aikaa, varsinkin henkilökohtaisesti tärkeitä asioita. Välillä olisi kuitenkin hyvä pohtia myös vähemmän trendikkäitä aiheita.

Nykyaikana todella merkittävä osa populaarikulttuuria sekä ihmisten välisiä vuorovaikutussuhteita profiloituu ja pohjautuu sosiaalisen median alustoihin. Tämä kehitys on tuonut mukaan parikin joulukuun tammikuuksi vaihtumiseen liittyvää mielenkiintoista ilmiötä, jotka valtaavat somen muutaman päivän tai jopa viikon ajaksi. Esimerkiksi monilla nuorilla on tapana julkaista menneen vuoden aikana ottamansa parhaat kuvat jonkinlaisena kokoelmana. Tämä on muun muassa sukulaisille tai kaveruksille mukava tapa käydä läpi mukavia muistoja, mikä ajatuksena onkin enemmän kuin suotavaa.

Hieman huvittavampi kyseiseen ajankohtaan liittyvä tapa on "New year, new me"-tyylinen ajattelu, joka on ollut jo pitkään kestosuosikki useidenkin sukupolvien keskuudessa. Kuntosalit täyttyvät tammikuun alussa, kun ihmiset julistavat elämäntaparemonttiaan some-palveluissa. Kuitenkin jo maaliskuussa useat liikuntapaikat ovat palautuneet luonnontilaiseen järjestykseen.

Näin jääräpäisenä realistina seuraan räiskyvää vuodenvaihdetta kuitenkin hieman ihmetellen. Miten yhden, enemmänkin fysiikan lakeihin kuin uskontoon tai historiaan liittyvä päivämäärän vaihtuminen toiseksi on saanut näin selkeän kultuurisen aseman? Olisiko kaikille hyödyllisempää, jos ympärillämme tapahtuvat asiat käsiteltäisiin osana ajan kulkua, eikä tätä riittiä keskitettäisi yhteen ajankohtaan?

Tämänkaltaiseen uudenvuoden viettoon kiteytyy koko yhteiskuntamme intressiongelma. Suomen metsissä "kaikessa hiljaisuudessa" kasvavat supermarjat ja BB-heikkien edesottamukset ajavat usein ohituskaistaa laajavaikutteisempien, mutta ei niin tajunnanräjäyttävien aiheiden ohi.

Kyseinen ilmiö peittää alleen monia yhteiskunnallisesti merkittäviä aiheita. Maailma muuttuu, teknologia kehittyy ja politiikka kuohuu edelleen. Tämä tapahtuu alati kiihtyvällä tahdilla. Uusia turvallisuusuhkia syntyy, monessa paikassa historian varjot hiipivät ulos piiloistaan. Emme kuitenkaan huomioi tällaisia asioita riittävällä vakavuudella, koska meidän on pakko saada tietää naapureidemme uudesta salirutiinista ja tuorepuuroruokavaliosta kaikki mahdollinen.

Lisäämme tieten tahtoen tietämättömyyttämme sumentamalla näkökenttämme laajemmalta kuvalta. Samalla tulemme avanneeksi ovia monelle ei-niin-toivotulle yhteiskunnalliselle ilmiölle. Pahimmillaan yhteiskunnallinen turvallisuus voi vaarantua, koska suomalaiset eivät ole enää kiinnostuneita kaikkia koskettavista asioista. Ehdotankin, että tänä uutena vuotena jokainen julkaisee skumppalasien kilinän ja matka-, kaveri- ja juhlakuvien kylkeen mielestään vuoden 2019 kolme tärkeintä oikeaa uutista.