Irtohiekka pöllyää ja tunkeutuu hengitysteihin Pohjankankaan ampuma-alueen toukokuisessa aavikkomaisemassa. Nahkavarsikengät kaipaisivat jo ensi askelten jälkeen perusteellista lankkausta. Kuumuus polttaa maastossa väijyviä varusmiehiä, jotka ovat vielä tottuneet talvikauden kylmiin ja koleisiin olosuhteisiin.
Käynnissä on Niinisalossa järjestettävä maavoimien kaksiviikkoinen mekanisoitu harjoitus (Arrow 16), jonka tavoitteena on kehittää mekanisoitujen joukkojen taistelutekniikkaa sekä aselajien yhteistoimintaa. Toiminnassa mukana on myös Yhdysvaltain Euroopan maavoimajoukkojen motorisoitu osasto 140 sotilaan vahvuudella.
Harjoitusalue on rutikuiva, eikä pisaraakaan vettä ole satanut useaan päivään. Takana suomalainen upseeri keskustelee rauhallisesti yhdysvaltalaispataljoonan komentajan, everstiluutnantti Steven Gventerin kanssa.
– Jos täällä ei sada lainkaan, tulee varmaan ongelmia kovapanosammunnoissa. Silloin syttyy helposti tulipaloja, kapteeni Juha Viljanen Maavoimien esikunnasta huomauttaa yhdysvaltalaiselle.
Harjoitukseen osallistuu yhteensä noin 2 300 sotilasta, josta varusmiehiä on noin 1 400. Lähes kaikki taistelijat sekä ajoneuvot on kytketty Kasi-simulaattorijärjestelmään, jota käytetään intensiivisesti ensimmäisen viikon taisteluharjoituksessa.
“Laukaus, laukaus” -huutoja ei tarvita: aseeseen asennettava lähetin viestii vastustajan liivissä olevien prismojen kanssa ja ilmoittaa mahdollisesta kuolemasta tai haavoittumisesta. Pioneeri Janne Mikkolan mielestä simulaattoriavusteisuus motivoi ja tekee sotaharjoituksista mielenkiintoisempia.
– Jos ammutaan räkäpäillä ilman simulaattoria, ei se kauheasti kiinnosta, koska kukaan ei kuitenkaan ”kuole” eikä porukka vähene, tammikuussa Panssariprikaatissa varusmiespalveluksensa aloittanut Mikkola kuvailee.
Harjoitus on kaksipuolinen, jossa vastakkain taistelevat sininen ja punainen osapuoli. Edessä makaa pohjoisesta hyökännyt sinisten Leopard 2A4 -taistelupanssarivaunu, jonka Kasi-järjestelmä on luokitellut tuhoutuneeksi. Kannella hikoileva vaununkuljettaja kuuntelee keskittyneesti radioteitse annettavaa tietoa: vastapuolen miinoite on pysäyttänyt vaunun.
Paikalle saapuneen panssaripioneerijoukkueen tehtävänä on raivata miinoitteeseen aukko jalkaväelle. Pioneereja suojaavien vaunujen telat jyrisevät ja kolisevat läpi avaran kankaan painaen maahan syviä uria.
– Heti kun charlie kymppi on valmis, ja te olette valmiita niin antaa palaa! kuuluu erään reserviläisjohtajan huuto muiden asettaessa maahan putkiraivainta.
Harjoituksen johtaja ja Panssariprikaatin komentaja, eversti Pekka Järvi ohjeistaa tuimasti jokaista suojaamaan kuulonsa. 20 kilogramman räjähde laukeaa, ja hetkellinen tulipallo nousee korkealle ilmaan. Paineen tuntee rinnassa vielä 50 metrin päässä.
Kentällä toimintaa on seuraamassa myös maavoimien komentaja, kenraaliluutnantti Seppo Toivonen.
– Aurinko, linnunlaulu, taistelupanssarivaunu: voiko elämältä muuta toivoa? hän tokaisee harjoitusympäristöstä eversti Järvelle.
Yhdysvaltalainen Fox-osasto on saapunut kauniiseen Niinisaloon Rose Barracksin tukikohdasta Saksasta. Everstiluutnantti Gventerin mielestä Pohjankankaan hiekka-elementti tekee siitä erinomaisen harjoitusalueen: maahaan voi todellakin kaivautua, ja se on harvinaista Euroopassa. Osastolla on mukanaan 17 panssaroitua Stryker -miehistönkuljetusajoneuvoa.
– Strykerin voima perustuu osastoon, joka jalkautuu siitä taisteluun. Ajoneuvo on todella nopea ja hiljainen. Se sopii sekä maasto- että kaupunkiolosuhteisiin, Gventer kuvailee kaluston vahvuuksia.
Yhdysvaltalainen jalkaväkikomppania harjoittelee osana suomalaista taisteluosastoa eikä sen toiminta erotu muista yksiköistä. Järven mukaan kansainvälisiä kumppaneita tarvitaan verrokeiksi puolustusvoimien toimintatavoille: vanhoja kaavoja täytyy kyseenalaistaa ja uudistaa. Varusmiehet ovat kouluttaneet yhdysvaltalaisille esimerkiksi yhteistoimintaa pioneerien kanssa.
– Opettelimme heidän kanssa teltan kokoamista. Yhdysvaltalaiset nukkuvat usein taivasalla ja pingottavat ainoastaan kankaan päälleen. Ei niillä ole mitään kaminaa, joten kylmä voi joskus olla, varusmiespioneeri Mikkola naurahtaa.
Ympäriltä kuuluu puheensorinaa suomalais- ja yhdysvaltalaissotilaiden välillä: maasto on kuiva, keskustelut eivät. Muutaman päivän kuluttua uutisoidaan tulipalosta ampuma-alueella: maastoa on palanut noin 26 hehtaaria.
