Päät pilvissä

Säämiesten tehtäviin kuuluu tykistön avustaminen ja sään päivystäminen. Ainoina varusmiehinä säämiehet tuottavat palvelustehtävässään rahaa puolustusvoimille.

Säämieheksi varusmiespalveluksessa haluaville tie vie Niinisaloon. Se on ainoa varuskunta, jossa puolustusvoimat kouluttaa säämiehiä. Säämiesten tehtäviin kuuluu sääsanomien eli tykistön ammuntakorjausten laatiminen ja sääpäivystys. Sääsanoma laaditaan vetypalloja luotaamalla.

– Tämä on säämiesten tärkein tehtävä, alleviivaa tykkimies Jan Remmer.

Sääpäivystys on puolestaan merkittävä osa säämiesten toimintaa, koska se työllistää neljä säämiestä aina viikoksi kerrallaan.

– Käytännössä sääpäivystys on sään alituista tarkkailua, Remmer sanoo.

Sääpäivystäjän tulee koko ajan tietää mitä ulkona tapahtuu. Vuorossa olevien säämiesten pitää käydä ulkona tarkkailemassa säätä, koska ikkunasta ei välttämättä tunnista esimerkiksi minkälaista lunta sataa.

– Ulkona määritellään onko siellä satavia ilmiöitä, minkälaisia ne ilmiöt ovat ja kuinka voimakkaita ilmiöt ovat, Remmer korostaa.

– Viidentoista minuutin välein on hyvä käydä tarkistamassa sää ulkona, painottaa alikersantti Jonna Hannonen.

Tärkeimpänä tehtävänä sääpäivystyksessä on havaintoilmoituksen eli SYNOPin tekeminen kolmen tunnin välein. Säämiesten tekemät havaintoilmoitukset ovat Ilmatieteen laitokselle tuotettu palvelu, josta puolustusvoimille maksetaan.

Havaintoilmoitukseen kuuluu tuulen suunta ja nopeus, eri lämpötiloja, ilmankosteus, ilmanpaine, pilvitilanne, näkyvyys, maanpinnan laatu ja sademäärä kaksi kertaa vuorokaudessa.

Sääpäivystäjät tekemässä havaintoilmoitusta eli SYNOPia manuaalisesti.

– Pilviä tunnistetaan kirjallisuuden avulla, joissa määrittäviä tekijöitä on pilven ulkomuoto ja pilven korkeus, Remmer kertoo.

Havainnon tekeminen yöllä ja päivällä on erilaista ilmeisimmin sen vuoksi, että yöllä on pimeää ja päivällä valoisaa.

– Pilvien osalta pimeys ei saa häiritä havainnon tekemistä, mutta inhimillisesti se voi olla hankalampaa, Remmer sanoo.

Havaintoilmoitusta tehdessään säämiehet arvioivat mikä ilmiö on kaikkein tärkein.

– Esimerkiksi kuurosade on tärkeämpi kuin tavallinen vesisade, koska se kertoo mahdollisesti vaarallisesta kuuropilvestä, Remmer tähdentää.

Sääpäivystys kestää aina viikon, perjantaista perjantaihin.

– Me tuomme sääasemalle kaikki tarvittavat varusteet kuten esimerkiksi vaihto- ja petivaatteet, koska nukumme sääpäivystysviikolla sääasemalla, emme yksikössä, Remmer selventää.

Sääpäivystyksessä on päivä- ja yövuorot, joista kumpikin kestää kaksitoista tuntia. Molemmissa vuoroissa on kaksi säämiestä.

– Vuorot ovat aamukuudesta iltakuuteen ja iltakuudesta aamukuuteen, Hannonen toteaa.

Päivävuoron tehtävänä on tehdä luotauksia Räjähdekeskukselle pyydettäessä. Räjähdekeskus tilaa luotauksia tapauskohtaisesti tarpeidensa mukaan.

– Luotaus antaa Räjähdekeskukselle tietoja, kuten tuulen suunnan ja nopeuden sekä ilmanpaineen, Hannonen avaa.

Alikersantti Jonna Hannonen kuljettaa vetypalloa vetyvarastolta maasääasemalle.

Paras puoli säämiehen tehtävässä on Hannosen ja Remmerin mielestä hyvä yhteishenki säämiesten kesken.

– Se johtuu varmaa jo siitä, että meitä on verrattain vähän, Hannonen pohtii.

Hannonen kokee myös, että säämiehen koulutuksesta on hyötyä myös siviilielämässä.

– Ihmiset puhuvat aina säästä ja nyt osaan puhua säästä vielä vähän enemmän, Hannonen pohtii.

Mieleenpainuvimmaksi kokemukseksi säämiehet nostivat vierailun Ilmatieteen laitoksella Helsingissä.

– Säämiehenä työskenteleminen on ainutkertainen kokemus, Hannonen kiteyttää.

Päivävuoron viimeistä havaintoa tehdessään Hannonen ja Remmer huomasivat, että Ilmatieteen laitoksen palvelin, johon havaintoilmoituksen tiedot syötetään, ei ollut toiminnassa. Tämän huomattuaan he alkoivat tehdä havaintoilmoitusta manuaalisesti.

– Aluksi menivät jauhot suuhun, mutta kun pääsin vauhtiin, kyllä se sujui ihan mallikkaasti, Hannonen myöntää.

Yleensä tietokone tekee ihmisen puolesta SYNOPin koodin, mutta säämiehille oli tuttua tehdä koodi myös ohjekirjoja hyödyntäen.

– Onneksi olimme harjoitelleet SYNOPin tekemistä manuaalisesti aiemmin koulutuksemme aikana, Hannonen kiittelee.

Toimittaja Konsta Leikas täytti yöpäivystyksessä säämiehen "YLPALVOA" eli SYNOPia.

Yövuoron alkaessa Niinisalon maasääaseman johtaja, ylikersantti Toni Muhonen kertoo meille säämiesten toiminnasta. Huumorisävytteisen monologin sisältö on täynnä säämiesten tehtävien pääpiirteitä kuten SYNOPin täyttämistä, eli kaikkien tärkeiden säähavaintojen ylöskirjaamista. 

– Sääpäivystäjien on tärkeää merkata havainnot ajoissa ja oikein, Muhonen tiivistää. 

Samaisessa puheenvuorossa ylikersantti kertoo parhaita ajanviettotapoja ikuisuudelta tuntuvaan yövuoroon. Vuoro kestää iltakuudesta aamukuuteen.

– Muistakaa syödä, jääkaapista saa ottaa mitä vaan. Yöllä havaintojen tekemisen välissä voi kuunnella vaikka musiikkia tai katsoa televisiota.

Muhonen ei tosin itse ole tyytyväinen sääaseman töllön tarjontaan.

– Sieltä tulee vain jenkkiroskaa!

Valppaille Pääesikunnan pojille ei anneta sentään koko tehtävän vastuuta. Yövuoron käytännöt perehdyttävät meille kaksi varusmiestä, korpraali Valtteri Köykkä ja tykkimies Paavo Jyrkiäinen. He ovat kokeneita säämiehiä, jotka vetäytyvät sääaseman uumeniin ja käyvät viikon ajan tekemässä joko yö- tai päiväpäivystysvuoroja.

– Sää on kiinnostanut minua pienestä pitäen. Tämä on kivaa hommaa, Köykkä vakuuttaa. 

Tuleva yö on Jyrkiäiselle peruskauraa.

– Olen ollut jo monta kertaa yövuorossa, joten tämä on tuttua puuhaa, Jyrkiäinen kertoo itsevarmasti.

Molemmat ammentavat meille vinkkejä siihen, miten yöllä kukkumisen lomassa saa tehtyä tarkkoja havaintoja.

– Nukkuminen on suuressa roolissa, mutta totta kai energiajuomia kuluu myös paljon, säämiehet nyökyttelevät.

Korpraali Valtteri Köykkä ottaa ylös ilman lämpötilan sääaseman mittareista.

Kehossa kihelmöi astuessamme ulos. Yö on pimeä ja pilvetön. Niinisalon talvi yllättää suojaamattomat käpälät, kun lähdetään tarpomaan lämpö- ja kosteusmittareita kohti.

Jyrkiäinen ja Köykkä näyttävät, miten mittareita tulkitaan ja mitä pitää kirjata ylös. Tutkittuamme mittarit, lähdemme säämiesten tornia kohti. Paloportaita muistuttava 16 metrinen metallihökkeli on elintärkeä paikka säämiehille. Täältä käsin suoritetaan säähavainnot, esimerkiksi pilvisyyden ja pilvityypin katsominen

Portaita alas kävellessä tuntee hengenheimolaisuutta säämiehiä kohtaan. He ovat pedantteja ja tekevät tätä selkeästi tosissaan.

Seuraavalla käynnillä teemme omat havaintomme kuvaaja Antti Virtasen kanssa. Köykkä ja Jyrkiäinen katsovat vieressä ja auttavat tarvittaessa. Täytämme SYNOPin ohjeiden mukaisesti. Muutamia lipsahduksia sattuu, mutta onneksemme nuoret pilvispesialistit ennaltaehkäisevät virheemme.

Havaintojen tekemisen lomassa ymmärrämme säämiehen vaativien tehtävien tuomat vapaudet: musiikin kuuntelemisen, Matti Nykänen -elokuvan katsomisen keskellä yötä, jääkaapin tarjoamat antimet ja mielenkiintoiset keskustelut.

Vapaudet ovat suuret, mutta vastuut vielä suuremmat. Ilman sääraporttia harjoituksissa ei voida suorittaa esimerkiksi tykistöammuntoja ja ilman lentosäätä koneet eivät voi ottaa tuulta siipiensä alle.

Kello lyö jo viisi, mutta tällä kertaa Juhani ja Liisi eivät herää. Sen sijaan Konsta ja Antti meinaavat jo nukahtaa.

Kolmannen keitetyn kahvipannullisen jälkeen molempien olotila kohenee hieman. Eikä heidän tarvitse mennä pellolle töihin, toisin kuin samaisesta joululaulusta tuttujen Taavetin ja Tiinan.

Viimeiset havainnot sujuvat jo rutiinilla, mutta aivot eivät pysy suuresta kofeiinimääristä huolimatta hereillä. Aika kuluu auttamattoman hitaasti, 5.30, 5,35, 5,38, 5,40. Kello lyö kuusi. Köykkä on suihkussa, Jyrkiäinen vessassa. Antin ja Konstan on aika painua yöpuulle. Yöpäivystys kiittää ja kuittaa.

 

Näköislehdet