Oon siellä jossain sun

Suurin osa varusmiehistä on iältään kahdenkymmenen kieppeillä: juuri siinä iässä, jossa mahdollisesti löydetään ensimmäinen seurustelukumppani. Joku sellainen, jonka kanssa haluaa suunnitella yhteistä tulevaisuutta. Voi toki olla, että yhtä on pidetty jo pidemmän aikaa.

Nuoren ihmisen mahdollisesti ensimmäinen vakavasti otettava parisuhde kuitenkin muuttuu kaukosuhteeksi palveluksen alkaessa, mikä tuntuu varmasti raskaalta kenestä tahansa.

Tämä johtuu siitä, että varuskuntia on Suomen kartalla aika harvassa ja vain muutama niistä sijaitsee suuremman kaupungin lähistöllä.

Parisuhteessa ollaan uuden edessä: miten ilmaista rakkaalleen tunteitaan etänä tai kamppailla yksinäisyyttä ja läheisyydenkaipuuta vastaan?

Te, jotka jäätte siviilielämän kiemuroihin, mahdollisesti viikoiksi yksin yhteiseen kotiinne: vaikka rakkaasta varusmiehestänne ei päivittäin kuuluisi, se EI tarkoita, että hän ei välittäisi enää, tai että hän olisi unohtanut teidät. Palvelus on, kuten suurin osa on oppinut huomaamaan, ajoittain melko kiireistä. Uusia kavereitakin tulee kuvioihin ja palveluksessa opetellaan jatkuvasti uusia, usein siviilielämästä irrallisia taitoja. Muutaman tunnin vapaa-ajalla haluaisi liikkua tai käydä uusien tuttavien kanssa Sotkussa munkilla, ei vahdata puhelinta.

Kysykää kuitenkin kuulumisia. Olkaa itse aktiivisia ja laittakaa viestiä, kun ajatukset pyörivät omassa murusessa. Varusmies kyllä vastaa kysyttäessä. Eikä se, että joudutte tekemään joka kerta aloitteen keskustelussa tarkoita, että varusmiestä jotenkin vähemmän kiinnostaisi. Aikaa ja resursseja vain on käytettävissä eri tavalla kuin siviilissä.

Sopikaa yhdessä, miten pidätte palveluksen ajan yhteyttä. Riittääkö tekstailu ja snäppäily? Soittakaa ja kertokaa, että välitätte. Toisen äänen kuuleminen auttaa ikävään huomattavasti pelkkiä kirjainrivejä tehokkaammin.

Etsikää ja löytäkää tapoja olla yhteydessä: varuskuntaan voi myös lähettää postia. Sekin voi olla jännittävä, uudenlainen keino pysyä linjoilla. Nykyaika mahdollistaa myös videopuhelut, joita lähes jokainen sosiaalisen median alusta tarjoaa. Teknologia on meidän puolellamme.

Viikonloppuvapaitakaan ei aina ole joka viikko. Silloin, kun varusmies porttien ulkopuolelle vihdoin pääsee, käyttäkää aika hyväksi. Olkaa lähellä ja painakaa tarkkaan mieleenne, miltä toisen kanssa oleminen tuntuu. Näitä fiiliksiä voitte yksin ollessanne miettiä. Kun epätoivo iskee ja tuntuu, että koko suhde joutaa romukoppaan, muistelkaa hyviä viikonloppuja. Älkää jääkö märehtimään sitä, kuinka ikävältä tuntuu olla erossa.

Varusmies voi kaivata myös omaa aikaa. Se teidän siviiliin jäävien täytyy ymmärtää. Me time on vähissä varuskunnan arjessa. Vaikka parisuhteessa jakaisitte kaiken, jokainen tarvitsee jossain välissä hengähdystaukoa, aikaa ihan vain itsensä kanssa. Myös baari-illat ystävien kanssa ovat ihan ok, varusmiehillä saa ja pitää olla muitakin ihmissuhteita varuskunnan ulkopuolella.

Tärkeintä ei olekaan, kuinka monta tuntia näette viikonloppuisin, vaan miten vietätte ajan. Tehkää yhdessä niitä juttuja, joista molemmat tykkäätte, joita tykkäätte yhdessä puuhastella.

Keskustelkaa paljon, myös ikävistä asioista, jos sellaisia ilmenee. Kasvoikkain puhuminen on aivan eri asia, kuin puhelimessa höpöttely.

Älkää riidelkö ja mököttäkö. Takaan, että molempia harmittaa viikolla, että miksi piti viikonloppuna tuhlata tärkeää yhteistä aikaa. Kun harmitus tulee yksin ollessa, se on kaksinkertainen.

Vinkkini on: olkaa huoleti, kestätte kyllä 165, 255 tai jopa 347 päivää. Tämä vaatii kuitenkin vaivannäköä puolelta jos toiselta. Varautukaa kompromisseihin. Parisuhde on teidän molempien yhteinen projekti: jos toinen laiminlyö rakennustöitä, alkaa toisenkin puoli romahtaa. Sopikaa säännöt ja näkemiset – rakastakaa intistä huolimatta.