Olen suomalainen
Kirjoittajan mielestä suomalaisuus on monien asioiden muodostama arvokas ja puolustettava kokonaisuus.
Viikko sitten, 12. toukokuuta, juhlistimme suomalaisuuden päivää. Oma varusmiespalvelukseni on saanut minut pohtimaan enemmänkin, mitä suomalaisuus todellisuudessa itselleni merkitsee.
Suomalaisuus näkyvät elämässäni arvoina ja valintoina. Suurimmillaan tämä näkyi päätöksessä lähteä suorittamaan naisten vapaaehtoinen asepalvelus. Omissa arvoissa näen oman isänmaan, kansalaisuuden, kulttuurin ja kielen olevan puolustamisen arvoisia asioita. Maanpuolustustahto omaa maata ja sen oikeuksia kohtaan veivät pisimmälle palvelusajalle eli 347 päiväksi armeijan vihreisiin.
Suomalaisuuteen kuuluu itselläni vahvasti oma äidinkieli. Kirjallisuus ja kirjoittaminen ovat aina olleet iso osa elämääni. Kirjoitetuilla ja sanotuilla sanoilla toteutan itseäni parhaiten. Pidän siitä, miten suomen kieli on sanoiltaan niin vahva. Kun sanomme rakastetulle ihmiselle "rakastan sinua", tulee hetkestä pysähdyttävä. Sanamme ovat vahvoja ja niillä on mahdollista vaikuttaa.
Meillä on monia eri murteita, jotka tekevät kielestämme rikkaan. Pystymme pääsääntöisesti ymmärtämään eri murteita puhuvia ihmisiä ja niiden kautta opimme eri puolilla Suomea asuvien elämää ja miten heidän tapa puhua eroaa omasta. Itsenäisen valtion vuoksi olemme voineet päättää, että ruotsin ja saamen kielellä on asema maassamme.
Olemme siunattuja neljällä vuodenajalla ja rikkaalla luonnolla. Suomi on tuhansien järvien maa, minkä myötä omaamme laajan ja kauniin luonnon. Lähes kaikilla on mahdollisuus nauttia siitä, asuipa missä päin maata tahansa. Suomalaisina saamme nauttia puhtaasta ilmasta ja pohjavedestä. Suomalaisuus on niin Lapin tunturia kuin Helsingin hälinää.
Suomalaisuus ei katso ihonväriä tai sitä, oletko syntynyt tässä maassa. Suomalaisuus on osa ihmistä ja sen voi kuka tahansa omaksua. Suomalaisuuden voi tuntea sanoissa, teoissa ja tavoissa. Mielestäni suomalainen kahvikulttuuri on mahtava. Vieraiden tullessa taloon, talon isäntä tai emäntä lähtee keittämään kahvia. Kahvipöytään ei kuitenkaan voi heti pyydettäessä istuutua, vaan täytyy kotiväen pariin otteeseen kysyä, kunnes nöyrästi mennään kahvittelemaan.
Olen iloinen, että osaamme kunnioittaa luontoa ja historiaa. Historiassa suomalaisten on täytynyt tehdä paljon uhrauksia, jotta saamme olla suomalaisia, puhua omaa äidinkieltämme, kasvaa ja kasvattaa kulttuuriimme. Suomessa jokaisella on oikeus ja velvollisuus saada yleissivistävä koulutus, joka on tulevaisuuden avain yhteisymmärrykseen ja rauhaan.
Me olemme suomalaisia muutenkin kuin leimana passissa. Asuimmepa Utsjoella, Oulussa, Joensuussa, Turussa tai Fuengirolassa, yhdistää meitä suomalaisuus. Suomalaisena on hyvä olla ja sitä tulee kantaa ylpeydellä.
