Nainen, mene kotiin
Kirjoittaja pohtii, missä on naisen paikka.
Vuosi 1995. Vuosi, jona kaikki muuttui. Suomi liittyi Euroopan unioniin, voitti jääkiekon maailmanmestaruuden ja Norja voitti Euroviisut. Kaikin puolin hieno vuosi. Mutta samana vuonna, murtui suomalaisten maailma. Elisabeth Rehnin aloite naisten vapaaehtoisesta asepalveluksesta runnottiin läpi, ja jo lokakuussa astui ensimmäinen nainen sisään varuskunnan porteista.
Suomalaisen valkoisen heteromiehen maailma oli järkkynyt. Kaikkein pyhimpään oli tunkeuduttu. Aikaisemmin saunailloissa heitetyt inttijutut eivät enää olisi vain miesten juttuja, vaan myös naisten. Maailma oli poissa raiteiltaan.
Vessoihin ilmestyivät ovet, saranathan niissä olivat jo olleet. Ovien myötä kasarmien harmaaseen elämään ilmestyi myös tuo outo otus, jolta ei vaadittu kekkosmallin hiuksia. Kolmilahkeinen pitkätukka oli häkeltynyt, kun hartaasti ja rakkaudella kasvatetut hiukset levisivät kylpyhuoneen lattialle, mutta hameväen hiukset jäivät päähän kasvamaan.
Ei tällaista voisi katsoa. Että intissä olisi joku, joka on siellä vapaaehtoisesti. Joku, jolla on erityisoikeuksia. Täytyi laittaa nainen takaisin sinne, minne se kuului, eli nyrkin ja hellan väliin. Oli todettava, että eihän naisesta ole mihinkään, ei ne jaksa kuitenkaan sellaista rasitusta kuin me äijät.
Ja niinpä pystypissaaja nauraa räkätti, kun Pääesikunta kertoi vuonna 2014, että naisten määrää asepalveluksessa ei ole syytä kasvattaa. Sodan ajan joukot eivät kuulemma tarvitse niin paljoa naisia. Naisten kutsunnatkin tyrmättiin viime syksynä, koska ne voisivat lisätä naisten määrää asepalveluksessa hallitsemattomasti. Mikäs sen parempi lausunto itse pääkallopaikalta. Ei tänne haluta naisia. Vielä kun saisi ne jo aloittaneet naiset pois, niin maailmanjärjestys palaisi maan päälle. Intti olisi taas miesten pakopaikka naisilta.
Mitä naiset ylipäätään enää tekevät intissä? Kaljut miehet rehkivät niska limassa ja pitkätukkaiset naiset siinä vieressä vähän yrittävät punnertaa. Eihän niillä naisilla mitään tee. Kiva kuitenkin kun ovat silmänruokana. Onpahan tehtävää.
