Maitojunalla kotiin?

Varusmiespalvelus kannustaa kehittymään yksilönä juuri joukkueen takia, sillä se on tunnetusti yhtä vahva kuin sen heikoin lenkki.

– Maitojunalla taitaa palata kotiin, kuulin puhuttavan itsestäni lähtiessäni ensimmäistä kertaa kohti varuskunnan porttia. Nyt aamukammassani on enää 19 piikkiä enkä voisi olla tyytyväisempi siitä, että pysyin päätöksessäni muiden epäilyistä huolimatta. Kiitos siis kaikille, jotka ette uskoneet minuun – olette kannustaneet todistamaan väitteenne vääräksi.

Varusmiespalveluksessa kohtaa sekä ylä- että alamäkiä. Olen oppinut, ettei kaikessa voi olla paras, mutta eteenpäin on marssittava siitä huolimatta. Joskus matkan jatkamiseen tarvitsee apua, mutta onneksi sitä on aina lähellä tässä joukkuehenkeä hehkuvassa yhteisössä.

Paras tapa hyödyntää omia vahvuuksiaan on auttaa toveria hänen heikkouksissaan. Eräs kantoapua tarvinnut varusmies kertoi vertaisen auttaneen häntä mielellään matkalla ampumaradalle. Avunantaja perusteli jaloa tekoaan myöhemmin siten, että hän tiesi sen takaavan hänelle lisää tukea sitten määränpäässä – ja se olisi tositilanteessa kultaakin kalliimpaa. Miksi siis sooloilla, kun voimme olla yhdessä parempia?

Ruusuilla tanssimista varusmiespalvelus ei ole, vaikka pääsisikin mieluisaan palvelustehtävään. Hyviä ja huonoja päiviä ehtii tulla vastaan aivan kuten siviilissäkin. Välillä itsevarmuus saattaa jopa pirstaloitua, mutta se on korjattava ennalleen kynsin ja hampain. Mikään ei ole nimittäin yhtä palkitsevaa kuin itsensä ylittäminen – uskokaa varusmiestä, joka paransi jokaista peruskoulutuskauden tulostaan palveluksen lopussa.

En ole vieläkään joukkueeni nopein juoksija tai paras ampuja, mutta tiedän olevani nyt parempi versio aiemmasta itsestäni. Varusmiespalvelus kannustaa kehittymään yksilönä juuri joukkueen takia, sillä se on tunnetusti yhtä vahva kuin sen heikoin lenkki. Siispä kehotan jokaista nykyistä ja tulevaa varusmiestä tavoittelemaan suuria saavutuksia mahdottomilta tuntuvista haasteista lannistumatta.

Heinäkuun saapumiserässä aloittanut miehistö voi vihdoin taputtaa itseään olkapäälle. Meillä ei ole välttämättä rautaa rinnuksissa, mutta olemme suoriutuneet kaikista meille määrätyistä tehtävistä tavalla tai toisella. Emme olisi nyt kotiuttamista vaille valmiita, jos olisimme antaneet periksi päivänä, jolloin ei huvittanut nousta punkasta.

Hyvä joukkuehenki voi parantaa yksilön motivaatiota, mutta päättäväisyys ja sitoutuminen kumpuavat jokaisesta itsestä. Nyt monilla tuntuu olevan jo kova kiire reserviin, mutta sitoudutaan hoitamaan hommat hyvin loppuun asti. Aika kultaa varmasti muistot, joten tehdään viimeisistäkin teoistamme muistamisen arvoisia.