Maanpuolustussuhde on osa kansalaisuutta
Kansalaisen maanpuolustussuhde avaa laajan lähestymiskulman maanpuolustustahtoon. Suomen Sotilassosiologisen Seuran Maanpuolustustahto-seminaarissa tarkasteltiin maanpuolustustahdon nykytilaa ja trendejä.
Suomen Sotilassosiologinen Seura järjesti 17. lokakuuta Maanpuolustustahto-seminaarin, jossa tarkasteltiin muun muassa maanpuolustussuhdetta. Tutkija Jarkko Kososen mukaan käsite jäsentää ja laajentaa maanpuolustustahto-ilmiötä kokonaisvaltaisempaan muotoon. Kososen mielestä yksilön kokemus valtiosta puolustettavan arvoisena, kiinnittyminen yhteiskuntaan sekä koetut uhat luovat perustan yksilön maanpuolustussuhteelle.
– Onko valtio koneisto, joka käsittelee minua, vai muodostammeko me valtion? Saanko Suomelta asioita ja koenko sen puolustettavan arvoiseksi?
Asevelvollinen käy Kososen mukaan sisäistä neuvottelua siviilikansalaisen ja sotilaskansalaisuuden välillä.
– Siviilikansalainen astuu palvelukseen, häntä koulutetaan ja kasvatetaan sotilaan tehtäviin ja lopulta palautetaan siviilikansalaiseksi reserviin. Puolustusvoimien pitäisi tukea tätä vaihtoa paremmin.
Kososen väitöskirjan mukaan suomalaisten keskuudessa on vankka maanpuolustustahto.
– Palvelukseen astuvilla asevelvollisilla ja harjoituksissa käyvillä reserviläisillä tahto on korkealla. Johtajakoulutus, ikä ja muu pidemmälle viety koulutus kehittävät maanpuolustustahtoa Puolustusvoimien kannalta myönteiseen suuntaan, Kosonen toteaa.
Kosonen kertoo tutkimuksessaan käyneen ilmi, että 24–25 vuoden ikäisenä moni miettii omaa maanpuolustusvelvollisuuttaan ja sotilaan rooliaan, joka kuuluu kansalaisuuteen.
– Monesti maanpuolustustahto kiinnittyy perheen perustamiseen, lapsien syntymiseen ja työpaikan saamiseen. Moni miettii, mikä on minun roolini kansalaisena, isänä, äitinä tai sotilaana.
Nuorisotutkimuksen professori Tommi Hoikkala luonnehti asiaa näin:
– Yleisluontoisesti voisi sanoa, että kaksvitoset ovat nuoria aikuisia, joilla on jo jonkinlaista etäisyyttä omaan palvelukseensa. Ehkä se jollakulla on juuri antanut kriittistä pontta käsitellä omaa kokemustaan. On siis tarpeeksi etäisyyttä teininuoruuteen, mutta etäisyyttä myös tulevaan aikuistumiseen, etenkin jos on kyse korkeakouluopiskelijoista, Hoikkala tähdentää.
Hoikkala toteaa myös, että nuorten ajatteleminen yhdenmukaisena massana on yleinen aikuisten päättelyvirhe.
– Nuoret eriytyvät hyvin monenlaiseen ryhmään, hän täsmentää.
Individualisaatio vaikuttaa myös Kososen mielestä maanpuolustustahtoon.
– Millä tavalla kansalainen hakee ja löytää hyötyjä itselleen ja lähipiirilleen. Se tarkoittaa kehitystä, jossa omaan elämänkulkuun liittyviä valintoja peilataan ja tehdään entistä nopeammin saatujen hyötyjen kautta. Miten globaalikansalainen, eli itsensä koko maailman kansalaiseksi kokeva, näkee oman maansa: puolustetaanko jotain tiettyä rajattua valtiota vai esimerkiksi kansainvälisiä ihmisarvoja?
– Suomalaiset myös kokevat tulevaisuuden entistä turvattomammaksi; eriarvoisuus, ilmastonmuutos, pakolaisaalto, terrorismi ja sen leviäminen Eurooppaan ovat keskeisiä uhkia, Kosonen valottaa.
Tommi Hoikkalan mielestä ilmastonmuutos saattaa vaikuttaa nuorten maanpuolustustahtoon.
– Voi olla herkistymistä, joka johtaa näkemään kriisejä, joiden dynamiikka on ilmaston lämpenemisessä. Se tarkoittaa, että ilmaston lämpeneminen on myös turvallisuuskysymys: energian, veden ja ruuan tuotanto ovat haavoittuvia rakenteita ja niistä tulee kilpailtuja resursseja, konfliktien syitä, mutta myös kansainvälisen yhteistyön kysymyksiä ja mahdollisuuksia, Hoikkala painottaa.
