Koleahko päivä Rannikkolaivaston päätukikohdassa, Turun Pansiossa. Auringosta ei ole tietoakaan Ruotuväen komennuskaksikon kävellessä liukasta laituria pitkin kohti seuraavan kolmen päivän kotiaan. Nousemme aluksen laakonkia ylös lähes 80 metriä pitkän jättiläisen pääkannelle. Lipulle tehdään kunnianosoitus viemällä käsi lippaan ja kääntämällä rintamasuunta aluksen kielekkeistä sotalippua päin, mikä liehuu uljaana peräkannen lipputangossa. Upseerikokelas Frans Helander kävelee vastaan ja toivottaa: tervetuloa miinalaiva Uusimaalle!
Helander johdattelee uteliaita maakrapuja pitkin laivan sokkeloita. Lopulta löydämme tiemme majoitustilaan, skanssiin. Kolmessa kerroksessa olevat punkat ja pienet kaapit tuovat etäisesti mieleen tuvan, mutta ahtaan sellaisen.
Samaan aikaan lähtövalmistelut ovat täydessä vauhdissa. Laivakokit kantavat ruuat sisään ja vesi- sekä polttoainetankit täytetään. Edessä on pari viikkoa merellä, sillä alkamassa on kansainvälinen Northern Coasts 18 -harjoitus (Noco). Harjoitukseen osallistuu 4 000 sotilasta yli kymmenestä eri maasta.
Laivan pesutiloista löytyy matruusi Herman Hautabacka, joka odottaa harjoitusta innokkaasti, sillä meripäiviä uudella miehistöllä on ollut tätä ennen vasta kolme.
– Odotan harjoitukselta sitä, että pääsee toimimaan taisteluvälineistön kanssa ensimmäistä kertaa. Sen lisäksi pääsee tekemään monipuolisesti erilaisia kansialan hommia ja yleishyödyllisiä laivatöitä, Hautabacka kertoo samalla siivotessaan vapaaehtoisesti pesuhuoneen lattiaa.
Aluksen kaiuttimista kuuluu yleishälyttimen säristessä Q-kirjain kahdesti – irroitushälytys. Miehistö siirtyy rutiininomaisesti asemiin. Tilat laitetaan meriklaariin ja miehet siirtyvät ulkokannelle irrottamaan köysiä. Köydet irtoavat reippaasti yhteistyöllä ja keula suunnataan kohti Turun saaristoa.
Miinalaiva Uusimaa on vuonna 1992 valmistunut, ja vuonna 2008 peruskorjattu Hämeenmaa-luokan miinalaiva. Uusimaan lisäksi luokkaan kuuluu identtinen sisaralus, miinalaiva Hämeenmaa. Peruskorjauksen yhteydessä luokka sai erittäin tehokkaat asejärjestelmät, joiden avulla alukset pystyvät torjumaan uhkia mistä tahansa ilmansuunnasta. Nimensä mukaisesti miinalaivojen pääasejärjestelmänä toimii kuitenkin edelleen miina-aseet.
Merivoimien ykkösalukset pystyvät kokonsa myötä toimimaan miinalaivan roolin lisäksi myös johtoaluksina, jolloin alukselta johdetaan oman toiminnan lisäksi myös muita aluksia. Vuosittain alusten välillä vuorotteleva noin kuuden viikon kestävä koulutuspurjehdus määrää sen, kumpi alus kantaa merivoimien lippulaivan nimitystä sinä vuonna.
Aluksessa ei voi olla huomioimatta kantahenkilökunnan suurta määrää. Kolmenkymmenen hengen ammattisotilaiden vahvuudelle löytyy selitys aluksen vaativista työtehtävistä.
– Aluksella vaaditaan paljon teknistä osaamista ja vaativimmissa tehtävissä vaaditaan useampia pätevyyksiä, minkä takia tarvitsemme paljon kantahenkilökuntaa. Tietenkin tarvitsemme myös varusmiehiä, he ovat tärkeä osa aluksen miehistöä, 2. miinaviirikön ja miinalaiva Uusimaan päällikkö, komentajakapteeni Thomas Gentz muistuttaa.
Varusmiesten, joita on kahdestakymmenestä neljäänkymmeneen saapumiserästä riippuen, tehtävät ovat miehistöpainotteisia. Miehistössä palvelevat matruusit toimivat muun muassa maalinosoittajina eli tähystäjinä, ruorimiehinä ja laivakokkeina sekä tarvittaessa taisteluvälineiden ja aluksen kiinnityksen parissa. Varusmiesjohtajat toimivat joko taistelukeskuksen, komentosillan tai konevalvomon tehtävissä. Upseerikokelas pääsee kokeilemaan kykyjään myös aluksen ohjailijana, ja saakin itselleen sotilasveneenkuljettajankirjaan vaadittavat ajotunnit täyteen.
Tuuli yltyy ja aallot piiskaavat laivan kylkeä illan hämärtyessä. Harjoituksen ensimmäinen yö on miehistölle unohtumaton tuulen noustessa lähemmäs 20 metriä sekunnissa, mikä varmasti miellyttää kannella tähystäviä matruuseja. Ulkoa saapuu väsynyt matruusi miehistön messiin eli vapaa-ajanviettotilaan.
– Kannella oli aika kylmä tähystää yöllä. Hiukan väsyttää, kun ei ole saanut kunnolla nukuttua, matruusi Dan Kopola toteaa seuraavana aamuna.
Aluksella jakaannutaan kolmeen eri vahtiin: vapaa-, vara- ja varsinaiseen vahtiin, Kopola luettelee. Yhden vahdin pituus on neljä tuntia ja sen päätyttyä siirrytään seuraavaan vahtiin. Varsinaisessa vahdissa varusmiehet toimivat tehtävissään kansi- tai konealalla. Kansimiehenä Kopolan tavallisena tehtävänä on toimia ruorimiehenä sekä maalinosoittajana.
– Ruorimiehenä ohjaan alusta ohjailijan käskyjen mukaisesti. Maalinosoittajana seison ulkona tähystämässä muita aluksia ja voin tarvittaessa osoittaa kohteita maaliosoittimella, Kopola kuvaa.
Aluksen vahtipaikoista tärkeimmät ovat komentosilta eli aluksen ohjaamo, konevalvomo sekä taistelukeskus.
– Kaikista merkittävin paikka on kuitenkin meidän byssa eli keittiö, jossa tehdään ruokaa, jotta alus elää. Meillä on yksi talousesimies ja lisäksi neljästä seitsemään laivakokkia, Gentz huomauttaa.
Uusimaan aterioiden perusteella maine merten hansvälimäistä ei ole pelkkä tornari. Laivan keittiöstä ulos astuu juuri lounaan valmiiksi saanut laivakokki, matruusi Aleksi Väisänen.
– Jos tekee pahaa ruokaa, siitä saa kuulla! Minulla on kokemusta ravintola-alalta, mutta on ihan eri asia tehdä ruokaa kovassa merenkäynnissä aaltojen lyödessä vasten laivan kylkeä, Väisänen kuvailee.
Taistelukeskuksesta ohjataan koko aluksen toimitaan ja säädellään valmiuttta. Ohjaamossa huolehditaan, että alus liikkuu turvallisesti ja konevalvomosta ylläpidetään muun muassa aluksen koneistojärjestelmiä. Konepuoli huolehtii myös esimerkiksi aluksen vedentuotosta, jätepuolesta sekä lämmityksestä.
Vuodessa Uusimaalle kertyy yli 100 meripäivää, jotka koostuvat pääasiassa erilaisista harjoituksista. Kansainväliseen harjoitukseen osallistutaan kerran vuodessa ja silloin voidaan suunnata Itämeren sijaan vaikka Atlantille, Välimerelle tai Skotlannin rannikolle. Kun Uusimaa on laiturissa, päivät koostuvat koulutuksista aluksella. Varusmiehet eivät siirry nukkumaan rantaan, vaan elämä jatkuu laivalla.
Iltapäivän keskeyttää kuulutus huoltoaluepalveluksen alkamisesta. Aluksella tärkeää on siisteys ja kasarmeilta tuttu siisteyspalvelus, laivastossa huoltoaluepalvelus, muodostuu rutiiniksi niin varusmiehille kuin kantahenkilökunnallekin. Uusimaalla varusmiehet siivoavat pääsääntöisesti omat alueensa ja kantahenkilökunta omansa.
– Varusmiehet eivät siivoa yksin, vaan jokainen täällä palveleva on myös siivooja, Gentz linjaa.
Aluksen päällikkö suosittelee Uusimaata palveluspaikaksi varusmiehille, jotka haluavat monipuolisuutta palvelukseltaan. Uusimaalla on kuitenkin omat lippulaivalle tyypilliset tapansa. Hierarkia on tarkoituksella hyvin korkea ja jäykkä, Gentz painottaa.
Pienemmillä aluksilla kuilu varusmiesten ja kentahenkilökunnan välillä ei ole niin syvä, koska ihmiset ja toiminnat ovat lähekkäin. Uusimaalla ero korostuu jo sillä, että varusmiesmiehistöllä, -johtajilla ja kantahenkilökunnalla on kaikilla omat messinsä. Gentz löytää myös muita eroja Uusimaan ja muiden laivaluokkien väliltä:
– Meillä on kova kuri. Ei meillä älyttömän tiukkaa ole, mutta esimerkiksi käyttäytymismallit ovat tärkeitä. Lomatarkastuksissa kiinnitetään huomiota varsinkin varustuksen, hiusten ja parran siisteyteen. Merellä se ei ole niin tarkkaa, mutta kun saavutaan rantaan, kaikki pitää olla kunnossa. Merisotilaan tulee näyttää merisotilaalta.
Gentz naurahtaa, että alukselta kyllä löytyy tarvittaessa hiustenleikkuukone ja ihmisiä, jotka osaavat leikata – ainakin yhden mallin kampauksia. Hän ei kuitenkaan halua olla varusmiehille tarpeettoman tiukka.
– Usein sanon varusmiehille, että olen vähän niinkuin poliisi: käyttäydyn niin kuin te haluatte minun käyttäytyvän. Jos te haluatte mun olevan tiukka ja ilkeä, niin minä olen. Jos ette halua, voin olla ihan normaali.
Uusimaan varusmiehet vahvistavat päällikön mietteet.
– Uusimaasta liikkuu paljon tornareita: jotkut ovat sitä mieltä, että tämä on "Aamumaa" ja täällä olisi vihaisia skappareita. Se ei pidä paikkaansa, upseerikokelas Helander toteaa.
– Kuri on asiallista. Kun asiat hoitaa hyvin, kaikki menee hyvin, matruusi Hautabacka komppaa.
Kolmas aamu laivalla lähtee käyntiin MOB-harjoituksella. Keltainen nukke pudotetaan mereen ja hälytys raikaa kaiuttimista. Kannella olevat tähystäjät pitävät huolta, ettei uhri katoa ja osoittavat sen suuntaa. Alus kääntää kurssiaan ja MOB-vene lasketaan alas. Harjoitus onnistuu ja uhri saadaan pelastettua ennen hypotermian iskemistä.
Aluksella päivät toistavat toisiaan; vapaavahdissa ja varavahdissa levätään tai vietetään aikaa pelaten pelikonsolia, välissä käydään vaikka saunomassa, kunnes palvelusasu puetaan taas päälle ja siirrytään neljäksi tunniksi varsinaiseen vahtiin. Välillä tulee erilaisia hälytysharjoituksia ja ammuntoja, mutta muuten rutiini aluksella tulee jo kolmessa päivässä tutuksi.
Alus jatkaa matkaansa Itämerelle ja harjoittelee vielä parin viikon ajan. Ruotuväen lyhyen visiitin aikana vahvistuu käsitys laivaston särmyydestä. Kaikki toimii sujuvasti hälytyksistä vahdinvaihtoihin ja koulutuksiin. Kuten vanha sanonta toteaa: merimies on eri mies – positiivisesti.
