Keskiviikon aamunkoissa Santahaminan sotasatamassa on käynnissä vilkas lumipukuisten ja täystaisteluvarusteisten joukkojen ryhmittyminen. Joukkueenjohtajat kokoavat miehiään ja antavat vielä viime hetken ohjeita. Vallitsee odottava tunnelma.
– Tänään vastustajamme on meitä parikymmentä vuotta nuorempia kavereita. He jaksavat mennä metsässä vähän nopeammin. Me koetamme korvata sitä ikämme tuomalla taktiikan tajulla ja viisaudella. Aika näyttää miten käy, reservin yliluutnantti Antti Rytivaara arvioi.
Hetken kuluttua Kaartin jääkärirykmentin komentaja, eversti Ahti Kurvinen saapuu paikalle. Hän silmäilee joukkoja, nyökyttelee ja aloittaa pienen kannustuspuheen.
– Tänään teillä on vastassa ammattitaitoinen vihollinen. Alkuasetelma on hankala, mutta uskon että jokainen laittaa tänään parhaansa peliin ja kaikki on mahdollista, Kurvinen motivoi.
Puheensa lopuksi Kurvinen vielä muistuttaa reserviläisiä heidän tärkeästä roolistaan.
– Te olette Suomen kantava voima puolustuksessa, sillä reilusti yli 90 prosenttia puolustusvoimien vahvuudesta on reserviläisiä. Kiitos, että olette saapuneet paikalle kertaamaan ja harjoittelemaan lähialueenne puolustamista.
Puheenvuoron jälkeen joukot saavat käskyn marssia laivaan, jossa varusmiehistä ja henkilökunnasta koostuva henkilöstö ohjaa heidät paikoilleen.
Samaan aikaan Loviisan lähistöllä ryhmä taistelijoita operoi pienessä leirityksessään. Mekaanikko tekee lennokille viimeisiä huoltoja ennen uutta lentoa. Lennättäjät työskentelevät tietokoneillaan ja loput ovat vastaanottamassa saapuvaa lennokkia.
– Tehtävänämme on tukea puolustavaa komppaniaa tiedustelemalla vihollista, jonka arvioidaan hyökkäävän puolustavan joukon vastuualueelle noin kahdenkymmenen kilometrin päähän tästä paikasta, valaisee lentopalveluesimies, ylikersantti Juhani Kuokkanen.
Tällä hetkellä lennokit lähettävät kuvaa oletetun maihinnousun sijainnista. Kuva välitetään eteenpäin omille joukoille.
– He saavat meiltä reaaliaikaista videokuvaa. Jos vihollisen hyökkäyksen tai maihinnousun painopiste siirtyy, pystymme välittämään tiedon siitä puolustavalle joukolle, sillä meillä on keskenämme suorat viestiyhteydet, Kuokkanen täydentää.
Lennokit toimivat pataljoonan tiedustelun sensoreina osana tiedustelujoukkuetta, samalla tavalla kuin partiotiedustelukin. Lennokkien käyttö ei juurikaan eroa maantieteellisesti
– Minilennokkijärjestelmän toiminnassa ei alueellisesti ole paljoa eroavaisuuksia. Taktisessa viitekehyksessä saattaa ollakin. Sääolosuhteet voivat vaikuttaa jollain tavalla lennättämiseen. Esimerkiksi etelärannikolla ilmankosteus meren lähellä voi hankaloittaa lentämistä, Kuokkanen arvelee
Kiihkeät taistelut alkavat reserviläisten noustessa maihin Emäsalon rannalla. Maasto on monimuotoista – aukeaa pellonreunaa, punaisia lato-rakennuksia ja sankkaa mäntymetsää. Korkeat jäiset heinät ja luikertelevat ojitukset tarjoavat joukoille mahdollisuuksia ovelille hyökkäyksille. Omat haasteensa Kasi-liiveihin sonnustautuneille sotilaille tuovat metrin lumikinokset sekä raikas pakkassää
– Maihinnousun jälkeen ryhmityimme puolustukseen. Otimme vahvasti ylivoimaisen olevan vihollisen syliimme ja yritimme lyödä se. Tällä hetkellä joukot ovat aktiivisesti taistelussa ja toteuttavat taistelusuunnitelmaa, vaikka osa joukoista onkin menetetty, kertoo Antti Rytivaara.
Kuten sodassa, kaikki ei aina mene taistelusuunnitelmien mukaisesti.
– Nyt on vähän kinkkinen tilanne, kun porukka on jakautunut kahtia. Osa jäi vähän niin kuin kahden tulen väliin, tiedustelija upseerioppilas Jesse Uusiperhe kertoo kesken taistelun.
Uudenmaan alueella pidettävän Kehä 118 -harjoituksen painopiste oli tänä vuonna maakunnan itäisellä puolella. Harjoitus järjestettiin 5.–9. maaliskuuta. Erilaisia kriisejä ja hybridisodan uhkakuvia harjoiteltiin etenkin Porvoon kupeessa Tolkkinen-Emäsalo akselilla.
– Sotilaspoliisit ovat harjoitelleet muun muassa kohteen suojaamista, alue-etsintää sekä henkilöiden kiinniottamista, harjoituksen johtaja everstiluutnantti Rainer Mäkelä esittelee.
Kehä 118 -harjoituksen ympäristö erosi muiden papu-harjoitusten alueista erityisesti infrastruktuuriltaan sekä väestömäärältään.
– Meidän pitää ottaa huomioon, että toimitaan alueella, jossa asuu noin 30 prosenttia Suomen väestöstä. Täällä asutuskeskukset ja taajamat on isompia kuin muualla, Mäkelä muistuttaa.
Paikallispuolustusharjoitukset toimivat myös eräänlaisena loppusotana kahdeksan ja puoli kuukautta palveleville varusmiehille.
– Harjoituksessa testataan ja arvioidaan koulutuksen lopputulos. Tänäkin vuonna vaikuttaa siltä, että tavoitteisiin on koulutuksen osalta päästy hyvin, kiteyttää Mäkelä.
Harjoituksessa oli Kaartin jääkärirykmentin lisäksi mukana ruotsalainen sotilaspoliisijoukkue Livgardetista, muita turvallisuusviranomaisia, yrityksiä sekä kuntia Itä- ja Keski-Uudeltamaalta. Yhteensä harjoitukseen osallistui noin 500 henkilöä.
– Kunnille järjestettiin erilainen harjoitus. He ratkoivat yhden päivän aikana ryhmätöinä erilaisia mahdollisia poikkeusolojen case-tilanteita eli he eivät olleet kentällä kädet savessa, Mäkelä naurahtaa.
Tilanne harjoituksessa alkoi kehittymään maanantaina, kun havaittiin keltaisen vihollisen tiedustelutoimintaa sekä muita sotatoimien valmisteluja. Viikon aikana vastustajan liikkeisiin vastasivat sotilaspoliisit. Esimerkiksi tiistaina sotilaspoliisit suorittivat Sipoon Kalkkirannalla sijaitsevalla tehtaalla alueen valvontaa yhdessä koirien kanssa.
Harjoituksen tärkein päivä oli keskiviikko, jolloin maakuntajoukot, eli reserviläiset, pääsivät ottamaan mittaa suomalaisista ja Ruotsin puolustusvoimien Livgardetin sotilaspoliiseista. Ruotsalainen sotilaspoliisijoukkue harjoitteli osana Kaartin jääkärirykmentin sotilaspoliisikomppaniaa. Ruotsalaiset tulivat Suomeen sunnuntaina ja liittyivät joukkoihin saman tien maanantaina harjoituksen alkaessa.
– Yhteistyö joukkojen välillä toimi jopa yllättävän saumattomasti. Isossa mittakaavassa toimintatavat ovat hyvin samankaltaisia, mutta pienempiin yksityiskohtiin mentäessä toiminnasta löytyy pieniä vivahde-eroja, Mäkelä arvioi.
Harjoituksen ajaksi Livgardetista tullut joukkue jaettiin neljään ryhmään ja kukin ryhmistä sijoitettiin osaksi suomalaista joukkuetta.
– Kokonaisuutena harjoitus oli osaltamme hieno kokemus ja oli yllättävää kuinka sulavasti kommunikointi toimi, Livgardetin sotilaspoliisi Erik Lifvergren kommentoi.
– Kohta saadaan koko joukkue taas kasaan ja sitten lähdetään tästä eteenpäin ja taistellaan, Uusiperhe jatkaa.
Taistelut päättyvät keskiviikon osalta myöhään iltapäivällä torjuvan osaston voittoon. Seuraavana päivänä, torstaina, suoritetaan vielä viimeinen suorituskyvyn mittaus sotilaspoliisiryhmille sekä yksittäisille taistelijoille. Heti aamuhämärässä alkaa pikamarssi, jonka aikana suoritettaan erilaisia rasteja, kuten ammuntoja ja käsikranaattien heittoa.
