Kuljettajakirjuri kantaa vastuuta hallinnon ja logistiikan toimivuudesta

Kuljetuskomppanian kirjurina toimiva kaartinjääkäri Reetta Ojala hoitaa yksikössään useita vastuutehtäviä. Juuri nyt hän on yksikkönsä kirjuri, apuvalvoja sekä C-ajokortin omaava kuljettaja.

Kaartinjääkäri Reetta Ojala / kirjuri / Kaartin jääkärirykmentti / TJ 79

"Palvelukseni on sujunut ihan törkeän hyvin. Juuri muutama päivä sitten mietin, että tää on ollut yks mun elämäni parhaista tekemistäni päätöksistä, että tulin tänne vapaaehtoisesti. Olin P-kauteni sotilaspoliisikomppaniassa ja vaihdoin sieltä vasta tänne kuljetuskomppaniaan. Alokkaana sotilaspoliisikomppaniassa oli todella siistiä päästä voimankäyttöviikoilla tekemään ja kokeilemaan voimankäyttöoikeuksia, kaikkea aseellisesta voimankäytöstä soveltaviin testeihin ja kiinniottoihin. 

Nyt kuljetuskomppaniassa olen saanut C-ajokortin, eli olen C-kortin omaava kuski, joka tekee kirjurin hommia. Saan täältä siviiliin ajokortin lisäksi ammattipätevyyden, mikä on hienoa, sillä se on monen tuhannen euron arvoinen. Kirjurin tehtävät pystytään laskemaan myös työkokemukseksi ja saan siitä työtodistuksen, joten hyödyn myös siitä siviilielämässä. Toimin myös VLK-ohjaajana, josta saa myös työtodistuksen. 

Pääsääntöinen palvelustehtäväni on kirjuri, mutta samalla myös kuski. Hoidan siis ohessa kuljetushommiakin. Hyvänä esimerkkinä se, että kun te käytte sotkuautolla päivittäin, niin minä ajan sen sinne joka päivä ja haen sen sieltä pois. Hommat ovat toki hieman vähentyneet koronarajoitusten vuoksi.
Kirjurin tehtävissä, mitkä ovat todella laaja-alaisia, hoidan tällä hetkellä ruokien hakemisen ja toimin yksikön apuvalvojana, koska siellä ei ole nyt alikersantteja. Kirjurin päivittäiset palvelustehtävät kattaa ihan kaiken kuten yksikön sisäiset hallinnolliset asiat ja juoksevat hommat. Tehtävänkuva on todella laaja, joten se ei ole sitä mitä ihmiset yleensä olettaa, että istuisin toimistolla päivät pitkät. Hoidan kaiken ruuista, sen hakemisesta aina ihmisten kuljettamiseen, muuttamiseen ja kaikkeen muuhunkin. 

Parhaimpia kokemuksia intissä on ollut ehdottomasti P-kauden leirit. En ole sen jälkeen ollut metsässä, sillä kuljetuskomppaniassa on tasan yksi leiri, mutta silloin nukutaan sisällä. Leirien lisäksi aiemmin mainitut voimankäyttöviikot olivat inttini parhaimpia hetkiä. Kuljetuskomppanian Padasjoen leiri oli samaan aikaan hirvein, mutta silti yksi mahtavimmista kokemuksista. 
Kaikki nämä kirjurin hommat ovat olleet tosi mahtavia. Täällä pystyy ja on pakko tutustua omaan miehistöön, kun meilläkin on komppanian yhteisvahvuus tällä hetkellä 200 ihmistä ja tunnen kuitenkin heistä suurimman osan ja olen heidän kanssaan tekemisissä. Minun pitää sosiaalisoitua ja verkostoitua tässä hommassa, että tiedän mitä muut komppanian jäsenet tekevät, missä he menevät ja kuka pystyy hoitamaan minkäkinlaisia hommia.

Huonoimpia kokemuksia on ollut lähinnä vain se, miten kiire P-kaudella oli kaikkialle mutta paikanpäällä joutui aina odottamaan. Tottakai moni asia täällä on tuntunut pahalta kun sitä on tehnyt, mutta jälkeenpäin kun niitä ajattelee tulee vain fiilis että wau, selvisin tuostakin. Jokseenkin ikävää oli myös C-ajokorttia varten suoritettavat teoriaopinnot. Teoriatunteja oli aivan valtavasti, sillä korttia varten täytyy käydä 140 tuntia pelkästään teoriaa. Se ei varsinaisesti ole huono asia, koska ne on pakko käydä ja sitten kun ne asiat käytiin käytännössä läpi oli todella huikeaa katsoa miten ne kaikki asiat toimii oikeasti käytännössä. Istuminen tunneilla oli kuitenkin melko puuduttavaa.

Ennen inttiä valmistuin ammattikoulusta ja olin töissä kaksi vuotta kirjanpitäjänä ja palkanlaskijana. En siis ole intissä nyt oman ikäluokkani kanssa, vaan muutaman vuoden vanhempana. Intin jälkeen aion jatkaa aiemmassa työssäni, mutta sen jälkeen olen ajatellut lähteväni opiskelemaan sitten, kun siihen tulee hyvä sauma. 

Intissä minut on yllättänyt eniten se, miten erilaisia ihmisiä täällä on ja miten erilaisista lähtökohdista kaikki ovat tänne tulleet. Myös se, miten hyvin kaikkien kanssa tulee toimeen kunhan vain löytää yhteisen sävelen. Siviilissä ei tapaa näin monesta erilaisesta lähtökohdasta tulevia ihmisiä, koen tämän olevan suuri rikkaus että olen saanut tutustua heihin. Puolustusvoimat on mielestäni hoitanut hyvin kaikki käytännön asiat, ei ole jäänyt mitään pahaa sanottavaa.

Kuljetuskomppaniaan siirtyneet palaavat lähtökohtaisesti aina takaisin perusyksikköihinsä, mutta koin että pystyn antamaan enemmän itsestäni jos jään kuljetuskomppaniaan. Siviiliammattini kautta pystyn antamaan maksimaalisen hyödyn itsestäni puolustusvoimille ja pystyn tarvittaessa hyödyntämään erityisosaamistani, kuljetusta, siviilissä mikäli haluan lähteä kuljetusalalle.

Uudet lomajärjestelyt ovat toimineet ihan mukavasti. Kaksi viikkoa täällä ja viikko lomilla oli ihan hauska, mutta toki vastikään muuttunut neljän viikon palvelusjakso hieman painaa. Uskon kuitenkin, että kahden viikon lomat tuntuvat hyvältä. Olen nyt kuukauden kasarmilla, lähden kahden viikon lomalle, palaan taas kuukaudeksi, jonka jälkeen olen lomilla kymmenisen päivää ja kotiudun sen jälkeen muutaman päivän päästä. Kyllä tästä kuitenkin selvitään, onhan se järkevämpää pitää porukka täällä pidempään, jottei tartunnat pääse leviämään suuremmissa määrin."