Kotiutus ja gonahdus
Kirjoittaja ei pidä gonahtamista juuri minään.
Seuraavaa saapumiserää varten julkaistun alokasliitteen intti-suomi-sanakirjassa gonaa luonnehditaan varusmieheksi, jonka aamut ovat vähissä ja tästä johtuen menettää kiinnostuksensa varusmiespalvelukseen. Gonahtaneelle sotilaalle palvelus alkaa siis tuntua yhdentekevältä ja hänen toimintansa on sen mukaista.
Varusmiehen gonahtaminen voi näkyä ulospäin monella tavalla. Ensimmäiset oireet ovat usein nähtävissä varustuksesta: huonosti päähän laitettu baretti tai auki jäänyt vetoketju ovat omiaan laittamaan liikkeelle spekulaatioita taistelijan gonahtamisesta. Yksittäisissä tapauksissa kyse voi toki olla vahingosta, mutta erheen toistuminen osoittaa, että siitä on tullut tapa.
Kantahenkilökuntaan kuuluvat sotilaat harvemmin katsovat gonahtamista hyvällä, vaikka satunnaisesti siihen voidaan antaa hiljainen hyväksyntä silloin, kun varusmiehellä on aamuja jäljellä tietty määrä. Nihkeä suhtautuminen johtuu yksinkertaisesti siitä, että gonahtamiseen ei liity hyviä puolia. Gonahtanut taistelija ei nimittäin ole eduksi itselleen eikä myöskään puolustusvoimille.
Kuten sanonta kuuluu, tilaisuus tekee varkaan. Mikäpä olisikaan oivallisempi tilaisuus gonahtaa, kuin 2/15-saapumiserän johtajien eilinen kotiutuminen? Hyvään saumaan liittyy silti usein ansa. Tähän asti hyvin sujunut varusmiespalvelus ehtii vielä muuttua hyvinkin vaikeaksi gonahtamisen takia. Pelkkä tilaisuus on varsin heikko syy taistelijalle luovuttaa oman varusmiespalveluksensa suhteen.
Tilaisuuden voi käyttää myös hyödyksi. Urheilijan tavoin sotilaskin kykenee halutessaan kiristämään tahtia aamujen vähetessä. Näin varusmiehelle jää palveluksesta käteen jotain konkreettista myös siviilielämässä, sillä palveluksen loppuvaiheessa vastuut vain kasvavat. Gonahtaminen on taas sitäkin vaarallisempaa, koska palveluksesta jää silloin helposti päällimmäiseksi mieleen vain sen puolivillainen suorittaminen.
Gonahtaminen varusmiespalveluksen lopussa on siis eittämättä mahdollista ja hyvinkin helppoa. Kyseessä on kuitenkin petollinen suo, josta on vaikeaa kömpiä takaisin ylös. Siksi tsemppaaminen myös kalkkiviivojen lähestyessä kannattaa.
