Kokonaisturvallisuus on kaikkien meidän asia – ja siihen tulee varautua

Viimeisen viikon aikana mediassa on ollut pinnalla KRP:n suuroperaatio Turun saaristossa. Spekulaatiot operaatiosta ja sen kohteena olleesta yrityksestä käyvät edelleen kuumana eri medioissa. Lukiessani uutisia huomasin tarkastelevani niitä täysin uudesta näkökulmasta: varusmiehenä.

Siinä missä aikaisemmin olen suhtautunut lähinnä olankohautuksilla otsikoihin esimerkiksi ilmatilaloukkauksista tai ylipäätään turvallisuuspolitiikasta, aloin heijastamaan iltapäivälehtien luomia uhkakuvia omaan varusmiespalvelukseeni ja ymmärtämään turvallisuutta laajemmassa näkökulmassa. Palveluksen aikana tulee varsin vähän mietittyä, miksi olemme täällä, puhumattakaan että heijastaisi niitä kotimaassa tai maailmalla tapahtuviin asioihin.

Varusmiehenä ajattelu on usein putkimaista – johtuen pääasiassa jatkuvasta väsymyksestä ja hajotuksesta – ja tulee keskityttyä lähinnä yhteen prosessiin kerrallaan. Nyt teen häiriön poiston, seuraavaksi syöksyn ja sitten taas ammun. Marssiessa täysvarustuksessa ei tule ajatelleeksi omia kriisin ajan valmiuksia vaan lähinnä sitä, milloin saa seuraavaksi ruokaa.

Kotiutumisen jälkeenkään moni ei vielä ymmärrä, miksi siellä intissä oltiinkaan ja mikä on oma tehtäväni rauhan ja kriisin aikana reserviläisenä. Tässä puolustusvoimilla on kehitettävää – saada kaikki palvelleet ymmärtämään asevelvollisuuden tarve ja nykyajan kriisien riskit.

Monella palvelleella lamppu syttyy lopulta seuraamalla maailman menoja. Oman aselajin erityispiirteet ja niiden soveltaminen mahdollisessa kriisissä tulee väistämättä mieleen karulla tavalla lukemalla raflaavia otsikoita turvallisuusuhista. Mieleen tulee, miten minä voin varusmiehenä ja myöhemmin reserviläisenä parantaa kokonaisturvallisuutta rauhan aikana. Varusmiespalvelus nykymuodossaan ei tätä tarpeeksi opeta.

Kriisin uhka ei ole onneksi yhteiskunnassamme arkipäivää. Varusmiespalveluksen tai naisten vapaaehtoisen asepalveluksen suorittaneet pystyvät silti suhtautumaan uhkaan eri tavalla. Koulutus antaa eväät, joilla toimia myös rauhan aikana tarvittavalla kriittisyydellä työpaikalla, päätöksenteossa tai järjestötoiminnassa. Kuitenkin lähes puolet kansasta jää ilman palveluksesta saatavaa tietoa ja taitoa ja täten myös kriisin uhka tai siihen varautuminen on heille kaukaisempi, vieras asia.

Elisabeth Rehn – Bank of Ideas -ajatushautomon toukokuinen ehdotus kansalaispalveluksesta on mielenkiintoinen varsinkin varautumisen näkökulmasta. Kaikki sukupuolesta riippumatta laitettaisiin kutsuntoihin, jossa asepalveluksen rinnalle tulisi vaihtoehdoksi varautumispalvelus. Siinä henkilö palvelisi esimerkiksi ympäristönsuojelun, pelastustoimen, terveydenhuollon tai kyberuhkien ja terrorismin torjunnan parissa. Kansalaisten varautumiskyky kehittyisi huomattavasti. Varautumistaidot voisi ottaa huomioon myös koulujen opetussuunnitelmissa ja työpaikoilla pidettävissä koulutuksissa.

Varusmiespalveluksessa voisi opettaa nykyistä enemmän varautumista esimerkiksi kyberturvallisuuden ja nykyajan kriisien koulutuksilla. Reserviin siirryttäessä nämä opit tulisivat ilmi niin verkossa surffatessa kuin tontteja myydessäkin. Samaan aikaan osan käydessä varautumispalvelusta saataisiin joukko erilaisiin kriiseihin varautuneita kansalaisia. Poteroa kun aletaan kaivamaan vasta kriisin ollessa pitkällä.

Kun uhat ovat tiedossa ja niihin osataan varautua, se heijastuu päätöksentekoihin ja kokonaisturvallisuus kiittää.