Kaupunkijääkärien merkittävä yö

Helsingistä Porvooseen johtava kävelytie on yöllä hiljainen. Jylhä sysipimeä metsä reunustaa tietä, joka näyttää jatkuvan lähes silmänkantamattomiin. Koiranulkoiluttajia tai satunnaisia kulkijoita ei näy. Ainoastaan kaupunkijääkärit ovat liikkeellä.

Meneillään on Kaartin jääkärirykmentin 1. jääkärikomppanian kaupunkijääkärimiehistön koulutushaaratutkinto. Edellisyönä kolmelta herätettyjen taistelijoiden ryhmät marssivat kohti samaa tavoitetta. Tutkinnon suorittajat ovat ensimmäinen miehistö, joka saa oikeuden käyttää uutta kaupunkijääkärin koulutushaaramerkkiä.

Takana on rankka päivä. Sotilaan perustaitoja on testattu tehtävärasteilla, ja marssiakin on ehditty jo aikamoinen matka. Yön pimeys vain lisää väsymystä entisestään. Rasitus erottaa jyvät akanoista – toiset ryhmät laahustavat väsyneinä ja totisina, toiset etenevät huumorin ja hyvän hengen siivittäminä.

– Tutkinnon suurin haaste on sen pitkäkestoisuus ja rasittavuus. Tärkeintä on oman ryhmän sisäinen dynamiikka. Jos on hyvä yrittämisen henki, ihmiset välittävät toisistaan, ja oikeanlaista huumoria on mukana, tutkinnosta pääsee läpi, komppanian varapäällikkö, kapteeni Pulkkinen kertoo.

Varusteet painavat ja maisemat ovat yksitoikkoisia, mutta jääkäriryhmät etenevät yössä. Yhtäkkiä marssi pysähtyy. Jääkärit rojahtavat makuulle lepäämään. Ryhmänjohtaja ohjeistaa painokkaasti alaisiaan juomaan vettä.

Tutkinto toimii samalla ryhmien välisenä kilpailuna. Kaikesta päätellen kilpailu otetaan tosissaan.

– Kysymme, haluavatko tutkinnon suorittajat marssia 30 kilometrin matkan takaisin, vaiko nousta pasin kyytiin ja menettää pisteitä.Tämä on henkisesti rankka paikka, marssin päätepisteellä odotteleva upseerikokelas Arttu Kari selittää.

Kaupunkijääkäri ei vähästä hätkähdä. Rasituksesta ja väsymyksestä huolimatta muutama ryhmä valitsee ylimääräisen marssin. Valinnasta riippumatta kaikki kuitenkin noukitaan kyyteihin kohti seuraavia haasteita.

Ainutlaatuista koulutusta

Aamuyön pikkutunteina kaupunkitaistelijat ovat elementissään. Painavat askeleet kaikuvat yön hiljaisuuteen, kun jääkärit suorittavat tutkinnon vyöryttämisrastia. Tehtävänä on hyökätä taloon ja edetä huoneesta toiseen oikeassa muodostelmassa. Pölyhiukkaset saavat kyytiä, ja tunnelma on rauhallisen marssiin verrattuna sähköinen.

Kaupunkijääkäreiden on osattava taistella sekä metsässä että kaupungissa, joten koulutukseen kuuluu enemmän rakennetun alueen taistelutekniikkaa kuin missään muualla Suomessa. Ainutlaatuisuuden ansiosta myös koulutushaaramerkki on erilainen kuin muilla jääkäreillä. Merkkiä suunniteltiin pitkään, ja varusmiehiltäkin kerättiin ideoita: eräässä ehdotuksessa merkin taustan muodosti Helsingin Tuomiokirkko. Lopulta päädyttiin rynnäkkökivääriin, jonka taustalla on tiiliseinä.

Kun taistelijat saavuttavat talon viimeisenkin huoneen, upseerikokelas antaa ohjeet seuraavaa rastia varten. Kaartinjääkäri Eeli Ravea lysähtää puunjuurelle makaamaan.

– Olemme marssineet monta kymmentä kilometriä, ylittäneet vesistön ja suorittaneet rasteja. Tällä hetkellä fiilikset ovat aika huonot, mutta on pakko jaksaa, Ravea huokaisee suolapähkinöitä napostellessaan.

Merkki motivoi

Toiminta jatkuu intensiivisenä läpi yön. Jalkoja ja silmäluomia painaa, mutta vain muutama taistelija keskeyttää. Tutkintoa ei voi rästiä, joten uusi koulutushaaramerkki jää keskeyttäjillä haaveeksi. Ajatus merkistä saakin jaksamaan aamuyön pimeimmät tunnit. Auringon noustessa kaartinjääkäri Jere Jaatela on jo virkeä.

– Marssiessa olen ajatellut, että omiin jalkoihin sattuu, mutta huonompikuntoisia sattuu paljon enemmän. Se motivoi. Suosittelen tulevia tutkinnon suorittajia ottamaan paljon karkkia ja energiajuomia mukaan, muuten tämä on ihan kauheata, Jaatela toteaa.

Aamuauringossa tutkinto taittuu kohti loppuaan. Vesistönylitys sinisessä vedessä virkistää, ja yön aikana ehtynyt huumori alkaa palata sotilaiden keskuuteen. Kaartinjääkäri Mustafa Mohamedin fyysistä ja henkistä kanttia on koeteltu, mutta kaikesta on selvitty.

– Olen tehnyt asioita, joita en ikinä uskonut pystyväni tekemään. Jos en olisi tullut inttiin, en olisi saanut tällaisia kokemuksia. Normaalisti en ui edes kesäisin, kun vesi on niin kylmää, mutta nyt onnistuin vesistönylityksessä, Mohamed riemuitsee.

Komppanian pihalle järjestyy lopulta iso joukko rättiväsyneitä, mutta onnellisia jääkäreitä. Raskas tutkinto on takana. Kaartinjääkäri Mohamed ja muut kaupunkijääkärit saavat koulutushaaramerkit, joiden eteen on nähty vaivaa.

– Suomen lipun ja joukko-osastotunnuksen saa hihaan ilmaiseksi. Kolmas merkki pitää ansaita, ja nyt se on kovalla työllä ansaittu.