Karkkikuriirit ja sipsisoturit

Varusmiespalveluksessa opittuja astetta yllättävämpiä taitoja ovat logistiikka ja kirjanpito. Ei tainnut peruskoulutuskaudella olla iltaa, jolloin ei tuvassa kaikunut tuttu huuto: "Kuka lähtee sotkuun?" Toisinaan lähdettiin porukalla iltavapaita viettämään, mutta usein yksi noheva soturi sai tehtävän. Tuvan asukkaille oli pyydettävä päivittäinen herkkusaalis.

Palveluksen alussa varusmiehen rutiinit heitetään uusiksi. Siinä missä päiväohjelmasta tulee kiireistä ja ohjattua, kasarmilla vietettävät iltavapaat ovat jotain uutta. Oma futisjoukkue, tutut lenkkipolut ja kotitehtävät saavat väistyä tekemisestä tyhjien tuntien tieltä. Vain noin kolmannes asuu omillaan varusmiespalvelukseen astuessaan. Osa varusmiehistä elää tärkeää itsenäistymisen vaihetta ollessaan ensimmäistä kertaa erossa vanhemmistaan.

Ensimmäisten viikkojen ahdistusta ja turhautumista uuteen on toki pakko purkaa johonkin. Siviilielämässä raju juoksulenkki tai bänditreeni saattaa tuoda ratkaisun, mutta varuskunnassa ei aina samaan pysty tai pitkän päivän jälkeen jaksa. Mikä olisikaan parempi ratkaisu kuin sotkun munkki ja sipsipussi! Kohtuuhintaista nautintoa kiireen keskelle.

Illalla taistelijan tie käy sotilaskotiin – nappitaulun kautta, totta kai.

Sokeri ja rasva ovat niin sanottuja superärsykkeitä. Niitä syödessä aivojen mielihyväkeskus alkaa tavallista ruokaa voimakkaammin erittää dopamiinia ja muita hormoneja. Iltapalan ruisvuokaleipä emmentalilla ei pian riitä palkkioksi läpi taistellusta päivästä. Iltamunkista tulee arkipäivää, ja kaapista aina löytyy pari karkkia taukohetkeä ilahduttamaan. Herkut eivät pian ole ylellisyyttä muutoksen keskellä. Niistä kehittyy jokapäiväinen suorite.

Puolustusvoimat tarjoaa siis päivittäin ravitsevaa iltapalaa varuskuntien muonituskeskuksissa. Varusmiesten rivivahvuus kuitenkin jää kovin tyhjäksi, kun vertaa lounasaikaan täyteen pakkautuvaa ruokasaliin. Sen sijaan sotilaskodit täyttyvät yli äyräiden makkaraperunoiden ja kinuskimunkkien herkkutuoksun perässä vaeltavista nuorista.

Mikä avuksi iltapalan korvautumiseen karkeilla? Monille ongelma lienee, että kun iltapalalle ilmoittautuu, paikalle on ilmaannuttava. Vapaa-aika varusmiespalveluksessa on muutenkin kortilla, joten ymmärrän, ettei koko illan aikataulua välttämättä halua ennalta sitoa päivittäiseen ruokailuhetkeen. Voisiko siis jo päivälliseltä napata mukaan iltaeväät?

Vielä toistaiseksi alokkaiden sulkeisoppitunteihin voisi lisätä yhden uuden etenemismuodon: Suuntana sotilaskoti, dopamiini-hammaspeikko ohjaa, sokerin tarpeessa – mars!