Kansallinen puolustus on ytimessä

Keskuskauppakamarin toimitusjohtaja Juho Romakkaniemi ei säästele sanojaan ruotiessaan Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Vahva talousvaikuttaja rakentaisi Suomen puolustuksen kolmen pilarin varaan.

Juho Romakkaniemi on yhteiskunnallinen keskustelija, jolla ei ole vaikeuksia sanoa mielipiteitään. Keskuskauppakamarin toimitusjohtajalle yritysverotus tai vientiteollisuuden kilpailukyky ovat ehkä enemmän arkipäivää kuin EU:n puolustusyhteistyö tai Hornetien korvaajahanke, mutta politiikan taustavaikuttajan vahvat mielipiteet ovat silti tallella. Jotain talousmiehen prioriteeteista kertoo myös se, että työhuoneen seinää koristaa Adam Smithin sijaan C.G.E. Mannerheimin kuva.

– Ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikka ovat elinkeinoelämän kannalta keskeisiä osa-alueita, sillä vakaus, ennustettavuus ja turvallisuus ovat investointien ja työpaikkojen kannalta äärimmäisen tärkeitä. Moni ei muista, että näiden perusasioiden on oltava ensin kunnossa. Ilman turvallisuutta meillä ei ole mitään, Romakkaniemi painottaa.

Ulko- ja turvallisuuspolitiikasta keskusteltaessa lauseet muuttuvatkin heti napakammiksi. Tilannearvio Suomen maailmanpoliittisesta asemasta ei ole koristeltu korulausein.

– Onhan se perin huolestuttava tilanne, että meillä on naapurina sellainen iso maa, jonka ulkopolitiikan yhtenä aktiivisena välineenä on voimankäyttö pieniä liittoutumattomia naapureitaan kohtaan.

Samaan hengenvetoon saavat kyytiä poliitikot, joille analyyttinen pohdinta ulkopolitiikan saralla on Romakkaniemen mielestä vaikeaa.

– Suomessa tunnutaan menevän turvallisuuspoliittisessa keskustelussa aina takapuoli edellä puuhun. Ensin poliitikko päättää, mikä on lopputulos, ja sen jälkeen sille keksitään perustelut. Tämän sijaan pitäisi analysoida avoimin mielin turvallisuustilannetta, ja sitten päättää mitä sen johdosta tulisi tehdä.

Varsinkin Euroopan Unionin pakotepolitiikan kritisointi hämmästyttää EU-komissaari Jyrki Kataisen entistä kabinettipäällikköä. Taloudellinen hinta on Romakkaniemen mukaan pakotteiden kaltaisten suurten ulko- ja turvallisuuspoliittisten linjausten edessä mitätön.

– Kyllä minä ihmettelen niitä puheenvuoroja, joissa sanotaan, että ei olisi pitänyt tehdä mitään talouspakotteita. Silloin lähetetään implisiittisesti se viesti, että vallatkaa vain naapurimaitanne.

Puolustusvoimien strategiset kalustohankinnat ovat Romakkaniemelle yksi tämän hetken prioriteeteista. Hän kuvailee hankintoja ydininvestoinneiksi, joilla taataan riittävä turvallisuustaso tulevaisuudessa. Hävittäjien lukumäärän toistuvaa pyörittelyä Romakkaniemi kuitenkin ihmettelee.

– Kun nyt kyseessä on joka tapauksessa kalliit hankinnat, niin silloin ei kannata viilata pieniä marginaaleja säästösyistä. Näillä marginaalisilla säästöillä saatetaan pudottaa puolustuskykyä suhteettoman paljon. Kun hankintojen suuruusluokka on selvillä, niin sitten pitää antaa asiantuntijoiden ja puolustusvoimien valita se paras ratkaisu.

Vahva kansallinen puolustus on Romakkaniemelle Suomen puolustuspolitiikan kova ydin.

– Kaikissa tilanteissa Suomen tulee pitää omasta uskottavasta puolustuskyvystä huolta riippumatta liittoutumisesta, Nato-suhteesta tai Venäjän kehityksestä.

Jos Romakkaniemi saisi päättää, hän rakentaisi Suomen puolustuksen kolmen pilarin varaan.

– Uskottava oma puolustus, EU:n puolustusyhteistyö ja Nato-jäsenyys olisi sitten se viimeinen palovakuutus.

Euroopan unionissa työskennellyt Romakkaniemi vakuuttaa, että EU:n puolustusyhteistyölle löytyy kannatusta myös isojen poikien neuvottelupöydistä.

– Kyllä EU:n ytimessä on halua edistää puolustusyhteistyötä. Saksassa ja Ranskassa on todella paljon halua lisätä yhteistyötä, ja Suomi on suhteellisen turvallisuusvajeensa myötä tullut mukaan tähän ytimeen.

Esimerkiksi tiiviimpi yhteistyö puolustusteollisuuden saralla avaa Romakkaniemen mukaan väylän kohti puolustuspoliittisesti yhtenäisempää EU:ta.

– Puolustusteollisuusyhteistyö paitsi alentaa huomattavasti kustannuksia, mutta myös nostaa koko Euroopan puolustuskykyä suhteessa käytettyyn rahaan. Lisäksi mahdollisimman hienojakoiset puolustusteollisuuden alihankintaketjut tekevät Euroopan unionin jäsenmaiden keskinäisestä sotimisesta käytännössä absurdia.

Nato-kannassaan Romakkaniemi on yksiselitteinen. Hänestä Suomen tulisi hakea jäsenyyttä riippumatta esimerkiksi Ruotsin tilanteesta.

– On itsestäänselvyys, että Suomen olisi pitänyt hakea Naton jäsenyyttä heti rautaesiripun murtumisen jälkeen. Muistan ajan, jolloin vitsailtiin, että kyllä Suomi nyt ennen Albaniaa liittyy. Nyt siellä on jo Makedonia, Romakkaniemi täräyttää ja jatkaa:

– Mikä olisi Baltian maiden tilanne tällä hetkellä ilman Natoa? Kyllä ne olisivat olleet helisemässä tämän Venäjän uuden ulkopolitiikan kanssa.

Viime vuosien poliittinen myllerrys Yhdysvaltojen politiikassa on kuitenkin hieman hillinnyt vankkumatonta Naton puolestapuhujaa.

– Donald Trump on kyllä muuttanut hieman kuvioita, joten en minä nyt tänä vuonna kiirehtisi sitä hakemusta jättämään. Katsoisin vielä seuraavat Yhdysvaltojen presidentinvaalit.

Parhaillaan käynnissä olevat hallitusneuvottelut ovat entiselle poliittiselle avustajalle tuttua puuhaa. Suhtautuminen uuteen hallituspohjaan on varovaisen huolestunutta.

– Puolueista ne, jotka ehkä voimakkaimmin vaativat puolustuskyvyn ylläpitoa ja resursseja, jäävät nyt oppositioon. Niin sanottu kansanrintamahallitus on yleensä ollut jopa puolustusresurssien leikkaamisen kannalla, Romakkaniemi pohtii.

Toisaalta Romakkaniemi on tyytyväinen, että ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa ohjaavat parlamentaariset selonteot.

– Suomessa on tietysti hyvää se, että nämä ulko- ja turvallisuuspolitiikan selonteot tehdään parlamentaarisesti, jolloin kaikki puolueet ovat sitoutuneita niihin päälinjoihin. Vaalikauden ylittävät selonteot luovat politiikan linjoihin vakautta, mikä on selvä nettoetu meidän toimintatavassa.

Tiukan tykityksen jälkeen mieleen ei tule enää kuin yksi lause.

– Suomi on puolustamisen arvoinen maa, kiteyttää Romakkaniemi ja vilkaisee tuimasti tuijottavaa Mannerheimia.