Huonepakopelissä varusmiehet pääsevät 2–5 hengen ryhmissä testaamaan kykyjään ratkaista pulmia ja mysteereitä. Huoneesta löytyvät vihjeet johdattavat toiselle, avaimia ja koodeja löytyy – tai on löytymättä. Ennen nykyistä elokuvateatteripeliä Vekaranjärvellä oli myöskin varusmiehille suunnattu toimistopakopeli, jossa varusmiesten tuli urkkia päällikön toimistosta palvelusaikansa ja päästä sieltä ulos ennen päällikön paluuta. Molempien huoneiden suunnittelijan ja toteuttajan sotilaspastori Sanna Timosen mukaan huoneet ovat olleet menestyksiä.
– Aikaisemmassa pakopelissä kävi kolmisenkymmentä varusmiesryhmää ja kymmenisen henkilökuntaryhmää hyvinvointipäivässä. Huone ehti olla sellaisen kuukauden tai puolitoista aktiivisessa käytössä. Meilläkin kun on paljon harjoituksia, niin eihän siinä joka viikolla ollut varusmiehiä, Timonen kertoo.
Idea pakopelien rakentamiseksi varuskuntaan tuli, kun Timonen järjesti työhyvinvointipäivässä henkilökunnalle pakohuoneen. Heräsi ajatus, voisiko varusmiehillekin tehdä vastaavaa. Aikaisemmin Timonen oli tehnyt varusmiesrippikoululaisille vastaavan pakohuoneen viimeiseksi koitokseksi ja suosion perusteella päätti laajentaa huonepakopelin varuskuntaan sopivaksi.
– Tämä on ihan omaa harrastuneisuutta. Olen muutamia kertoja käynyt tällaisia pakohuoneita ja mysteerihuoneita itse suorittamassa, ja niistä innostunut sen verran paljon, että päätin tehdä tämän.
Elokuva-aihe tuli Vekaranjärven historiasta. Aikaisemmin Karjalan prikaatin varuskunnassa pyöri elokuvateatteri, mutta sen suosion lopahdettua 2000-luvun alussa elokuvateatteri jouduttiin lopettamaan. Varastoihin jäi kuitenkin teatterin materiaalia, jota nyt käytetään rekvisiittana huonepakopelissä.
– Oli myös suunnitelmana, että jos ei oltaisi tuota tilaa saatu käyttöön, niin olisimme kesäksi laittaneet jonkinlaisen telttaviritelmän pystyyn ja siinä olisi voinut olla enemmän joku sotavanki, sissiaiheinen tai tiedustelutyyppinen teema. Mutta kun saimme tilan käyttöön, niin se määritteli enemmän aihetta. Kun varastoista löytyi tavaraa, niin ei voitu olla tarttumatta tähän aiheeseen.
Suunnitteluun Timonen käytti yhdessä varusmiesdiakonin kanssa aikaa pari viikkoa muun työn ohessa ja vapaa-ajalla. Joitakin ideoita oli jäänyt jo aiemmassa huoneessa toteuttamatta ja ne otettiin nyt käyttöön. Itse rakentamiseen kului vain kaksi päivää. Timonen naurahtaakin, että suunnitteluvaiheessa hän heräili yöllä ideoihin ja aamulla kirjoitti niitä nopeasti paperille ylös.
Varusmiehet ovat Timosen mukaan ihmetelleet huonepakopeliä. On kyselty, että miksi heille tehdään jotakin tällaista hauskaa, ja miksi joku ylipäätään haluaa, että intissä voisi olla iltaisin myös kivaakin.
– Mutta jos piilo-opetussuunnitelmaa ajatellaan, niin kyllähän tämä sosiaaliseen ja psyykkiseen toimintakykyyn puree.
Karjalan prikaatin huonepakopelissä etsittiin elokuvateatterin koneenkäyttäjää. Rekvisiittana on varuskunnan vanhan elokuvateatterin materiaalia.
Ruotuväki kokosi joukoistaan neljän hengen iskuryhmän kokeilemaan huonepakopeliä. Itsevarmoina ryhmä lähti huoneeseen varmana voitostaan, mutta miten sitten kävikään?
Ovi painautuu lukkoon selän takana. Ympärillä pimeää, vain pienet valot valaisevat tilaa. Alkaa armoton tilan penkominen ja kääntäminen. Mitään löytynyttä ei jätetä tutkimatta kunnolla. Numerolukkojen koodeja on näkevinään jokaisessa numerossa, joka tulee vastaan. Välillä tulee hetkiä, jolloin ei vain pääse etenemään. Silloin pelinvetäjä ottaa yhteyttä radiopuhelimen välityksellä ja antaa pieniä vinkkejä, jotta peli voi jatkua.
Hetken aikaa tilassa pyörittyämme, löydämme avaimen. Avain käy oveen, jonka takaa paljastuu kokonainen huone täynnä uusia mysteereitä ja vihjeitä. Sydän tykyttää jokaisen lukon kohdalla. Onko avain tai koodi sittenkään oikea?
Jokaisen vihjeeseen on takerruttava, vaikka myöhemmin paljastuisikin, että ne ovat harhoja eivätkä johda mihinkään. Lopulta, tunti on kamalan lyhyt aika. Meidän osaltamme aika loppui kesken ja mysteeri jäi ratkaisematta. Missä on koneenkäyttäjä?
