Jos metsään haluat mennä nyt

Teltta-aamut ovat, jos mahdollista, pahempia kuin kasarmiaamut. Jäätävä kylmyys iskee iholle heti makuupussista noustessa, eikä asiaa helpota yön aikana kadonneet sukat. Olisiko varusmiehen silti mahdollista hyötyä metsäharjoituksista henkilökohtaisesti?

Kivi oli raskas eikä se hievahtanutkaan, vaikka yritin kaikin voimin nostaa sitä kirottua murikkaa routaisen kuopan pohjalta. Rovajärven pimeässä illassa aliupseerioppilas Rinne hikoili maaten selällään juuri kaivetussa montussa ja työntäen jaloillaan valtavaa Lapin peruskalliosta lohjennutta lohkaretta. Lopulta se saatiin kammettua pois kranaatinheittimelle tarkoitetusta kuopasta. Seuraava lapion isku osui jälleen johonkin kovaan, eikä se tällä kertaa ollut kivi. Se oli kallio. Pitkä ilta vaihtui vähitellen yöksi, mutta valmistelupartio jatkoi seuraaviin tuliasemiin kaivamaan lisää kuoppia.

Varusmiespalveluksen parasta – ja samalla hajottavinta – antia ovat maastoharjoitukset. Monta päivää jatkuvat taistelut rasittavat tavalla, joka yllätti ainakin allekirjoittaneen. Toisaalta oli mahtavaa päästä kokeilemaan rajojaan – kuinka pärjää kylmässä, väsyneenä, nälkäisenä ja paineen alla – mutta toisaalta kolmelta aamuyöllä olisi ehkä halunnut olla lämpimässä teltassa nukkumassa eikä mittamiehenä juoksemassa vääntyneen 50 metrin mittavaijerin jatkeena. On kuitenkin muistettava, että rasituksellakin on oma koulutuksellinen tavoitteensa. Joukko toimii niin kuin se harjoittelee. Miten siis toimisi kriisissä joukko, joka olisi harjoitellut aina vain nukuttuaan ensin yhdeksän tunnin yöunet?

Harjoituksissa huomasin, kuinka ihmiskeho pystyy aivan odottamattomiin suorituksiin pakon alla. Eräs kouluttajani sanoi kerran, että siinä vaiheessa, kun mieli käskee lopettamaan, keho on vasta puolivälissä matkalla kohti fyysistä maksimiaan. En tiedä, onko lausuma täysin totta, mutta ainakin se on hyvinkin suuntaa antava. Fyysiset rajat ovat usein paljon korkeammalla kuin henkiset. Harjoituksissa olen oppinut, että pystyn toimimaan muutamankin tunnin yöunilla varsin hyvin eikä kylmäkään ole tuottanut ongelmia – paitsi niinä muutamina tunneiksi venyneinä hetkinä kuorma-auton moduulissa.

Metsässä on välillä raskasta, mutta se on myös loistava paikka opetella tuntemaan itsensä. Olisi korkea kynnys lähteä omin päin lähipuskaan kasaamaan telttaa tuulen piiskatessa pisteleviä sadepisaroita vasten kasvoja lokakuun pimeässä yössä. Intti tarjoaa mahdollisuuden kokeilla, onnistua, epäonnistua, oppia, hajota ja pitää hauskaa. Varusmies, ota vastaan se mahdollisuus, jonka palvelus tarjoaa. Parhaimmassa tapauksessa kuukaudet kurkkusalaateissa todella kasvattavat.