Jäljet valkoisella kankaalla

Uuden Tuntematon sotilas -elokuvan viimeiset talvikuvaukset tehtiin helmikuun lopulla Vuosangan ampuma-alueella. Kuten aiemminkin, oli puolustusvoimilla ja MPK:lla kuvauksissa oma merkittävä osansa.

Kuhmossa, itäisessä Kainuussa, sijaitseva Vuosangan ampuma-alue on verhoutunut puhtaan valkoiseen lumipeitteeseen. On tiistai, helmikuun 21. päivä, ja alueella kuvataan uuden Tuntematon sotilas -elokuvan viimeisiä, talveen sijoittuvia kohtauksia. Kello on melkein yhdeksän ja päivän kuvaukset ovat alkaneet.

Kajaanista kohti Venäjän Kostamusta kulkevan tien reunaan pystytetty punavalkoinen "TS 2017" -kyltti opastaa oikealle pikkutielle kuvauspaikan luo. Valkoisuus kattaa koko ympäristön ja aurinko pilkottaa hetkittäin pilvien välistä kirkkaana. Vaikka taivaalta lunta ei sadakaan, sää tuskin voisi olla talvisempi.

Pienemmällä tiellä, tasoristeyksen jälkeen alkaa näkyä tien reunalle parkkeerattuja autoja ja niiden vierellä ihmisiä. Jalkaudumme autosta, ja ihmiset paljastuvat elokuvassa esiintyviksi avustajiksi, jotka on puettu sotilaiksi kuin suoraan jatkosodasta suksineen ja kivääreineen. Yksi nainenkin heidän joukossaan on. Hänen harmaata karvalakkiaan koristaa punainen kokardi, jossa on sirppi ja vasara.

 

Edessämme pikkutie risteytyy. Oikealla haaralla on mies radiopuhelin kourassaan. Hän on yhteydessä kuvauspaikalle ja lähettää avustajia suksillaan kohti taistelun melskeitä. Vasemmalta haaralta, metsän keskeltä, vastaamme kävelee haastattelua varten miehiä, joiden askelia seuraa lumen narske.

Tähän päättyy toimittajan ja kuvaajan matka, vaikka näyttelijät ja muu tuotanto kuvaavat elokuvaa edempänä vain parinsadan metrin päässä. Elokuvan ensi-iltaan on puolisen vuotta, mutta julkisuuteen siitä halutaan tietoa vasta vain raottaa. Varsinainen markkinointi alkaa lähempänä syksyä, ennen lokakuun ensi-iltaa.

Vastaan saapuneista miehistä yksi on Kainuun prikaatin esikunnan koulutusosaston sektorijohtaja, majuri Kari Saukkonen, joka toimii talvikuvausten yhteyshenkilönä puolustusvoimien suunnalta.

– Alun alkaen Vuosangassa ei pitänyt tehdä kuvauksia, mutta tuotanto halusi paikan, jossa on varmasti lunta. Tuotannon väkeä on täällä noin toistasataa ihmistä, kaikki Vuosangan majoitusrakennukset ja jonkin verran varastotilaa on heidän käytössään, Saukkonen kertoo.

Sää on sopivan rapsakka, ja pakkasta on noin kymmenen astetta. Kuvauskelien suhteen Saukkonen kertoo käyneen satumainen onni.

– Hiukan aiemmin oli lauhoja kelejä ja lumet painuivat aika paljon, mutta viikonloppuna alkoi tulla lunta. Viime yönä tuli varmaan noin 20 senttiä tuoretta lunta, Saukkonen sanoo.

Saukkosen osalta suurin työ on tehty jo ennen tätä viikkoa, kun hän on sopinut yhteistyön kulusta elokuvantekijöiden kanssa. Nyt itse kuvauksia seuratessaan hän toteaa aikaisempien mielikuvien elokuvateollisuudesta häipyneen nopeasti.

– Mielikuva siitä, että elokuvan teko olisi jotenkin hirveän hohdokasta Hollywood-meininkiä on karissut viimeistään täällä. Suuri joukko valmistelee kohtauksia, ja se itse action kestää hetken aikaa. On hienoa seurata, miten hommia on tekemässä Suomen kovimpia ammattilaisia, Saukkonen tokaisee.

Vapaaehtoista maanpuolustuskoulutusta järjestävän Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen eli MPK:n kurssilaisia on tiiviisti elokuvan teossa mukana, mutta yhtään vajaan 100 kilometrin päässä sijaitsevan Kainuun prikaatin varusmiestä siellä ei ole.

– Mieluisia hommia varmasti heille olisi ollut, mutta on muistettava, että heidän tehtävänsä on kouluttautua sodan ajan tehtävään. Aikaraami ei mahdollista, että heidät saataisiin viikon ajaksi irti omista hommistaan.

Itse elokuvan suhteen Saukkonen toteaa odottavansa suuria.

– Sunnuntai-iltana näin reilun neljän minuutin pätkän niin sanottua valmista kuvaa, ja se oli todella huiman näköistä pätkää, hän hehkuttaa.

Elokuvaan haettiin esiintyviksi avustajiksi sekä miehiä että naisia. Yksi kuvauksiin valituista on Kajaanissa opiskeleva Anastasiia Ivanova.

Vuosangan kuvauksissa MPK on mukana kahden eri kurssin voimin. Avustajakurssin noin 30 osallistujaa ovat mukana näyttelemässä elokuvan sotakohtauksissa. Tukikurssin 13 henkilöä osallistuvat puolestaan huollollisiin tehtäviin, he kuljettavat polttopuita, pystyttävät ja lämmittävät telttoja sekä kuljettavat ja tarjoilevat Leijona Cateringin Kajaanissa valmistamaa ruokaa.

Kurssien toimintaa paikan päällä pyörittää MPK:n Kajaanin koulutuspaikan koulutuspäällikkö Timo Toivonen, joka tehtäviensä ohella on innokkaana mukana seuraamassa elokuvan kuvauksia.

– Päivittäin kuvauksiin osallistuvien henkilöiden määrä vaihtelee yhdeksästä kymmeneen, Toivonen kertoo.

Kurssilaisista suurin osa on Toivosen mukaan jo aiemmin MPK:n toimintaan sitoutuneita henkilöitä, jotka ovat toimineet esimerkiksi kouluttajina. Muutama uusi tulokaskin tukikurssilaisten joukossa on.

– Tämä on ollut erittäin mielenkiintoista hommaa ja erityyppistä meidän päätoimintaamme eli koulutustoimintaan nähden. Yhteistyö on pyörinyt hyvässä hengessä ja kaiken kaikkiaan innostunut porukka on ollut mukana hyvällä sykkeellä, Toivonen kehuu.

Taustalla näkyy, kun sotilaaksi pukeutuneita avustajia lähtee suksilla kohti tositoimia. Toivonen kertoo olevansa itse ensimmäistä kertaa mukana elokuvan teossa. Hän tosin muistelee, että Rukajärven tie -elokuvaa kuvattiin hänen kotiseudullaan Kainuussa vuonna 1998. Tuotantoon hän ei missään roolissa tuolloin osallistunut.

Avustajat sivakoivat suksilla kohti jatkosodan taistelutannerta.

Raikkaan helmikuisena aamuna pikkupakkasessa haastateltavaksi on saapunut myös elokuvan toinen tuottaja Mikko Tenhunen. Hän erottuu maastopukuisista miehistä paksussa, mustassa toppatakissaan ja sinisessä pipossaan.

– Lumien ja maisemien takia me tulimme pohjoiseen, ja niitä olemme saaneet koko rahan edestä. Kun katsoo, millainen sää on Etelä-Suomessa, ei se näytä uskottavalle vuoden 1942 tai 1943 talvelle, Tenhunen pohtii.

Tenhunen vaikuttaa tyytyväiseltä puolustusvoimien ja MPK:n tukeen ja kertookin Kainuun prikaatin ottaneen heidät avosylin vastaan Vuosankaan elokuvan tekoon.

– Puolustusvoimat on tarjonnut meille alueet missä toimia, tietysti heidän sääntöjensä ja toimintaehtojensa puitteissa. Jos alueet räjäyttämiseen ja ampumiseen olisi pitänyt hakea yksityispuolelta, hakisimme lupia varmaan vieläkin, Tenhunen epäilee.

Olisiko sotaelokuvan tekeminen Suomessa sitten ylipäätään mahdollista ilman puolustusvoimien tukea?

– Jos tekee pienimuotoisen sotaelokuvan. Mutta tämä ei missään nimessä ole sellainen, Tenhunen vihjaa.

Tenhusen mukaan avustajia haettiin Veikkauksen nettisivuilla avoimella avustajahaulla. Hakemuksia tuli noin 14 000 ja heistä noin 5 000 osallistui kuvauksiin. Lisäksi esimerkiksi Kainuussa on tehty yksittäisiä täsmähakuja.

MPK:n avustajakurssin avulla varmistettiin Tenhusen mukaan se, että esiintyvien avustajien joukossa on erä- ja ampumataitoisten avustajien ydinryhmä.

– Heidän kouluttaminen sotilastaitoihin ei vaadi oikeastaan mitään muuta kuin sen, että aseenkäsittelytavat ovat epookin mukaisia, eivät tämän päivän, Tenhunen kertoo.

Tiistain jälkeen Tenhunen sanoo olevan vielä seitsemän kuvauspäivää jäljellä. Vaikka kuvaukset ovat loppusuoralla, vaatii Tuntematon vielä jonkin verran työstämistä.

– Meillä on olemassa aika pitkälle viety leikkausversio, johon nämä talvella otettavat kuvat lisätään. Elokuva valmistuu kesän aikana hyvissä ajoin ennen ensi-iltaa 27. lokakuuta.

Haastattelujen jälkeen miehet palaavat takaisin seuraamaan kuvausten kulkua lähistölle. Pikainen visiitti kuvauspaikan tuntumassa jättää paljon arvailujen varaan, mutta niin on tarkoituskin. Puolen vuoden päästä tämä Vuosangassa valkoisena näyttäytynyt mysteeri avautuu ja kaikkien tuntema Väinö Linnan teos on saanut kolmannen elokuvatulkintansa.

 

Näköislehdet