Intti puhkeaa kukkaan

Kesän tulon myötä pakkastakit ja lumipuvut ovat vaihtuneet kevyempiin varusteisiin. Koulutus ei ole muuttunut, mutta olosuhteet ovat. Luonto on herännyt eloon, kuten myös monen varusmiehen mieliala. Varusmiehellä on nyt mahdollisuus nauttia valosta ja lämmöstä palveluksen lomassa.

Vielä muutama kuukausi sitten asiat olivat toisin. Aamulla ampumaradalle lähtiessä oli säkkipimeää, ja illalla kasarmille palatessa oli aivan yhtä pimeää. Välissä oli vain synkkää ja harmaata, eikä päivä oikein valjennut missään vaiheessa. Tunnelma oli erittäin aamuinen. Kaiken kruunasivat hyytävät pakkaset ja välillä taas märät päivät nollakeleillä.

Lisääntyneellä valon määrällä on tutkitusti mielialaa kohottava vaikutus. Varusmiespalvelus vaatii suorittajaltaan paitsi fyysistä myös henkistä kuntoa. Valoisa vuodenaika antaa siis varusmiehelle lähtökohtaisesti paremmat eväät jaksaa palvelusta ja ylittää itsensä eri haasteissa.

Muutos näkyy myös maastossa. Tetsaaminen tuntuu helpommalta, kun maastossa ei ole enää lunta, ja kaikki näyttää vihreältä. Toisinaan vastaan tulee takaiskuja esimerkiksi silloin, kun sataa ja ukkostaa. Sekään ei haittaa - hengitysilmasta tulee raikkaampaa ja luonto voi hyvin.

Niin tänä talvena kuin viime kesänäkin aloittaneille saapumiserille kesän tulo on eräänlainen virstanpylväs. Se saa varusmiehet havahtumaan siihen, että palvelus on edennyt jo pitkälle. Vaikka edessä riittäisi vielä vino kasa aamuja, niitä on jo takanakin jonkin verran. Ajatus pistää tsemppaamaan.

Voisikin sanoa, että kevät ja kesä ovat varusmiesten kannalta erinomaista aikaa. Vaikka kesän viettäminen intissä harmittaisikin, se on takuulla miellyttävä vaihe palveluksessa. Aurinko tuo varusmiehille hyvää mieltä.

Suomen kesä on valitettavan lyhyt. Siksi siitä kannattaakin ottaa kaikki irti - myös intissä.