Ilmasta merelle ja maalle – pintapelastajat tuovat ensiavun sinne, minne muut eivät pääse

Rajan pintapelastajat päivystävät kolmella eri paikkakunnalla vuorokauden ympäri. Käskyn käydessä meripelastushelikopteri on ilmassa 15 minuutin kuluessa.

Vartiolentolaivueen esikunnan ohessa sijaitsevan tukikohdan valtavassa valkoisessa hallissa on useita meripelastushelikoptereita. Malleja on kolmenlaisia: AS332 Super Puma, AW 119 Ke Koala ja AB/B-412.

Yhden Super Puma -helikopterin ympärillä on käynnissä palaveri. Siellä pintapelastajien ryhmä kertaa tulevan koulutuslennon reitin ja tarkistaa, ovatko tarvittavat varusteet mukana. Koulutukselliset tavoitteet käydään yksilöllisesti läpi.

Tulevan harjoituksen tarkoituksena on harjoitella ihmisten, paarien ja tavaroiden vinssaamista sekä vastaanottamista helikopterin kyytiin. Puheiden jälkeen kuivaharjoitellaan vielä tulevat suoritukset. Samalla koulutettavalle kerrotaan mahdollisista vaaran paikoista kokemuspohjaisesti, sillä kaikkea ei voi kirjoista oppia.

Pintapelastajien pääasiallisena tehtävänä on viedä apu kohteeseen pelastustilanteissa ja saattaa pelastettavat turvallisesti helikopteriin. Pelastus- ja sairaankuljetustehtävissä potilaiden kuljetuksen aikainen hoito on pintapelastajien ja ensihoitajien yhteisellä vastuulla.

– Meripelastushelikopterin päivystysmiehistöön kuuluu kaksi lentäjää, ensihoitaja, pintapelastaja ja mekaanikko. Koneen päällikkönä toimii toinen lentäjistä, jonka tehtävänä on päättää, mitä tehdään ja mihin mennään, ensihoitoluutnantti Mikko Terho avaa.

Vartiolentolaivueella on noin 700 työkeikkaa vuodessa. Tehtävät ovat ensisijaisesti Rajavartiolaitoksen omia, mutta ne voivat olla myös poliisin virka-apua, etsintöjä, pelastuslaitoksen sammutustehtäviä tai ensihoitotehtäviä.

– Keikkojen määrä jakaantuu yleensä epätasaisesti. Yhtenä päivänä niitä voi olla yli kymmenen ja toisena päivänä ei yhtään, Terho laskeskelee.

Hälytyksiä Vartiolentolaivueelle tulee vielä enemmän, mutta osallistuminen katsotaan tilanteen mukaan.

Työt vaihtelevat pintapelastajilla vuodenajan mukaan.

– Alkuvuosi on hyvin kylmä, mutta rauhallinen. Maaliskuussa ihmiset alkavat putoilemaan avantoihin jäiden sulaessa.

Kevät ja kesä taas ovat Terhon mukaan maastopaloaikaa.

– Silloin meillä on sammutussäkki aina käyttövalmiina. Kesällä tulee onnettomuuksia myös ihmisten mökkeillessä.

Haastavimmat tehtävät tulevat kuitenkin vasta syksyllä.

– Päivien pimetessä ja sään kylmetessä huviveneilijät jäävät yleensä rannalle ja vesillä ovat vain ammattilaiset, kuten kalastajat. Kun niillä on hätä, niin se on yleensä jotain vakavampaa, Terho ruotii.

Meripelastushelikopterin jylinä oli veden päällä vielä voimakkaampi kuin maalla.

Roottorit alkavat kieppumaan vinhaa tahtia kiitoradalla. Kuulokkeista kuuluu vielä monimutkaisia kirjainyhdistelmiä nopealla tahdilla. Jokainen pieni yksityiskohta tarkastetaan. Helikopteri on sisältä sisustettu nahalla. Yläpuolella jylisevän roottorin ääni kovenee. Varjot välkkyvät sisällä yhä kiivaammin.

Lähtömerkki tulee ja kone alkaa nousemaan. Pientä tärinää lukuunottamatta kyyti on yllättävän vakaa. Ikkunasta näkyy, kuinka paineaallot riutelevat nurmikkoa alapuolellamme. Pian kopteri saavuttaa oikean korkeuden, ja seuraavaksi yritetään tunnistaa, missä on aamulenkillä käyty.

Helsinki-Vantaan lentoaseman vieressä sijaitsevan tukikohdan lisäksi tukikohtia on Turussa ja Rovaniemellä.

– Kalustoa tukikohdista löytyy eri määriä, mutta jokaisella on vuorokauden ympäri päivystävä meripelastushelikopteri ja sen miehistö, Terho vakuuttaa.

Kaluston tulee pintapelastajilla olla hyvässä kunnossa. Siitä voi pahimmassa tapauksessa riippua ihmishenkiä.

Henkilökohtaiseen materiaaliin kuuluu muun muassa kelluntaliivi, radioita, voimankäyttövälineitä, räpylät, stetoskooppi, kypärä ja paljon muuta.

– Omalla varustuksella pitää pystyä suorittamaan akuuteimmat toimenpiteet potilaalle, Terho painottaa.

Päivystäessä pintapelastajilla on pakattuna päivystysvarustus, johon kuuluu henkilökohtaisen varustuksen lisäksi lääkkeet, ruiskupumput, defibrillaattori, hengityslaitteet, paarit, ensihoitokassit ja tyhjiöpatja.

Lisäksi Terholta löytyy aina myös selkokielinen suomi-ruotsi -sanasto hoitotyöhön.

– Etenkin saaristoissa on paljon ruotsinkielisiä ja pieni luntti voi olla joskus paikallaan. Vaikka kaikkihan me olemme virkamiesruotsin suorittaneet, Terho naurahtaa.

Kielitaidosta on muutenkin Terhon mukaan hyötyä pintapelastajan ammatissa.

– Kyllä se yhteinen kieli lopulta aina löytyy, mutta kyllä se helpottaa hoitotyötäkin, kun kommunikointi sujuu, Terho vakavoituu.

Kielten osaamisesta voi olla hyötyä myös kansainvälisessä harjoittelussa ja yhteistoiminnassa suuronnettomuuksissa.

– Euroopan pintapelastajilla on oma yhteinen foorumi nimeltä EURORSA, joka järjestää yhteisiä tapaamisia. Siellä vaihdetaan ajatuksia ja mielipiteitä toimintatavoista, Terho kiteyttää.

Seuraava tapaaminen on Islannissa.

Ensihoitoluutnantti Mikko Terho on työskennellyt pintapelastajana 24 vuotta. Muistettavin hetki hänen urallaan on ollut Estonian suuronnettomuus.

Super Puman sisällä on lennon aikana kuuma. Hikikarpalot alkavat valumaan ihoa pitkin. Terhon mukaan lämpötila lähentelee lämpimänä kesäpäivänä 50 celsiusastetta.

Välillä kuitenkin vilvoitellaan ja pidetään ovea auki. Jos ei ole kiire niin on kuulemma myös mahdollisuus tehdä lasku, käydä uimassa ja jatkaa matkaa. Sitä ei kuitenkaan nyt tehdä, kun ollaan matkalla harjoittelemaan Suomenlinnan merirajavartioston kanssa.

Arki koostuu pintapelastajilla päivystämisestä, kouluttautumisesta, fyysisen kunnon ylläpitämisestä ja työkeikoista.

– Esimerkiksi tavallisena päivänä minulla voi olla päivystysvuoro kello 9–21. Virka-aikaan olemme välittömässä lähtövalmiudessa. Kun Virve, eli viranomaisradioverkko, alkaa huutamaan niin aletaan samantien tekemään lähtöä. Hiukan tehtävästä riippuen menee 10–15 minuuttia ja kone lähtee jo ilmaan, Terho kuvailee.

Virka-ajan ulkopuolella pintapelastajat ovat tunnin lähtövalmiudessa.

– Illalla on mahdollisuus käydä esimerkiksi rullaluistelemassa tai kotona, kunhan on tunnissa virkapaikalla. Yleensä silloinkin kone lähtee lentoon reilun puolen tunnin tai 45 minuutin ajalla, Terho vakuuttaa.

Hälytyksen sattuessa päivän rytmi voi muuttua täysin.

– Jos siellä on vaikka suurempi maastopalo, niin voi mennä koko päivä tai pahimmassa tapauksessa kaksi, Terho avaa.

Tavallinen päiväjärjestys palaa kuitenkin jo tehtävän jälkeisenä päivänä.

Komennuksen jälkeen istutaan kahvikupin äärelle ja analysoidaan päivän suoritukset.

– Jos on ollut häiriöitä, niin niistä tehdään häiriöilmoitus. Ne käydään läpi lentoturvapäivinä ja sieltä voidaan huomata, onko siinä vaaran paikka tai tarvitaanko lisäkoulutusta.

Merivartioston vene kiitää Suomenlahdella. Taivaalta kuuluu vähitellen kovenevaa jylinää. Horisontista lähestyy helikopteri, joka saavuttaa veneen parinsadan kilometrin tuntinopeudella. Kone lentää niin matalalla, että ilmavirta lyö pintaveteen pyörteitä ja vesipisaroita räiskyy ympäriinsä.

Helikopterin oviaukosta lasketaan laivan kannelle vaijeri, millä vinssataan pian muutama nuori mies ylös. Pintapelastaja ottaa vinssattavat henkilöt raudanlujalla otteella vastaan ja raahaa heidät syvemmälle matkustamoon. Harjoituksen jälkeen käännytään kotimatkalle.

Pelastettavan henkilön ei tarvitse tehdä vinssauksen aikana itse mitään, sillä noston on onnistuttava myös, jos henkilö on tajuton.

Kouluttautumaan pintapelastajaksi pääsee yksi tai kaksi ihmistä muutaman vuoden välein. Hakijoita on yleensä yli sata.

Ammattiin valmentautuminen kestää henkilön taustasta riippuen noin vuoden verran, minkä jälkeen saa päivystyskelpuutuksen. Opiskeluun kuuluu lentotoiminnan käsikirjan ulkoaopiskelua, ensihoitokoulutusta sekä helikopterin kanssa toimimista.

– Pääpiirteet koulutuksessa ovat pysyneet samoina. Suurimmat muutokset ovat lähiaikoina tulleet tekniikan kehityksestä ja ensihoitajan lisäämisestä päivystävän ryhmän kokoonpanoon, Terho luettelee.

Fyysisen kunnon ja teorian hallitsemisen lisäksi pintapelastajalta vaaditaan henkistä kanttia. Hengenhädässä olevien potilaiden pelastaminen ei sovi heikkohermoisille.

– Kun käy omien lapsien kokoisia ja kaltaisia tuolta sukeltelemassa, niin alkaa suhtautua asioihin vähän eri tavalla, Terho havainnollistaa.

Psyykkinen puoli on kuitenkin otettu huomioon työterveyshuollossa. Terhon mukaan kaikki työntekijät myös tietävät, mistä psykososiaalista tukea tarvittaessa saa.

– Sieltä löytyy monenlaista apua. Puhumme täällä myös keskenämme aina keikkojen jälkeen. Kukin saa puhua aina tyylillään ja tavallaan.

Paluulento sujuu jouhevasti pääkaupunkiseudun yltä kaartaen. Laskeutuminen on muun kyydin tapaan tasainen ja laskelmoitu. Roottorin lopettaessa pyörimisen, alkaa välitön tankkaus, jonka yhteydessä puidaan vielä harjoitus kohta kohdalta läpi.

Loppupalaverin jälkeen siirrytään kahvitauon kautta takaisin työpisteille. Päivystys jatkuu.

Paluulennon reitti kaarsi kesäisen Helsingin yltä.

 

1.6.2018 klo 13:35 Artikkelista korjattu asiavirheitä: poistettu virheellinen tieto siitä, että ensihoitoluutnantti Mikko Terhosta tulisi Vartiolentolaivueen johtaja. Korjattu myös Merirajavartiosto oikeaan muotoon Merivartiosto.

 

Näköislehdet