Ilmapuolustusta hyytävän marraskuisen Lohtajan rannoilla

Seesteinen hiljaisuus vallitsee Lohtajan rannoilla. Kylmä merituuli piiskaa niitä muutamaa varusmiestä, jotka eivät päässeet telttoihin lämmittelemään. Yhtäkkiä kuvankauniin maiseman hiljaisuuden rikkoo vasemmalta kuuluva huuto: ”ILMAHÄLYTYS! ILMAHÄLYTYS!” ja dyynit täyttyvät kiireisesti aseitaan haltuun ottavista, väsyneen oloisista sotilaista.

Ilmahälytyksen kuuluessa varusmiehet juoksivat teltoistaan aseelleen laittaen varustuksen päälle matkalla.

Kyseessä on kansallinen ilmapuolustusharjoitus mallia 2/19. Harjoitus on ilmatorjunnan varusmiehille ja reserviläisille vuoden tärkein ja koostuukin noin 1400 osallistujasta. Harjoitus toteutetaan samanlaisessa mittakaavassa jokaiselle saapumiserälle olennaisena osana koulutusta.

Harjoitus koostuu ampuma- ja taisteluvaiheista. Ensimmäiset viisi päivää sisältävät ampumavaiheen, jossa maa- ja ilmavoimat ampuvat kovapanosammuntoja eri asejärjestelmillä. Ampumavaiheessa testataan myös aseiden suorituskykyä katsomalla kuinka hyvin aseet suoriutuvat verrattuna siihen, mitä valmistaja niiltä lupaa.

Viisi seuraavaa päivää kuluvat taisteluvaiheen parissa. Taisteluvaiheessa keskitytään joukkojen avainsotilaiden koulutukseen. Pääpaino on tulenkäytön harjoittelussa, järjestelmien operoinnissa ja sitä tekevissä asevelvollisissa, itse konekiväärien ja tykkien takana istuvissa taistelijoissa.

Ilmavoimien roolina on ilmapuolustuksen tulenkäytön johtaminen, sekä ilmaoperaatioiden johtaminen. Maavoimien sotilaat taas johtavat ilmatorjunnan taistelua ja torjuvat hyökkäykset eri asejärjestelmillä.

– Ilmapuolustusharjoitus luo alustan kaikkien puolustushaarojen harjoittelulle eri toimintaympäristöissä. Yhdessä harjoittelu on edellytys yhdessä taistelemiselle. Vastaavan mittakaavan ilmaoperaatioita, elektroninen häirintä mukaan lukien, ei voida kustannustehokkaasti järjestää erillisiin tapahtumiin, kertoo harjoituksen johtajana toimiva ilmatorjunnan tarkastaja, everstiluutnantti Mikko Mäntynen.

Normaalin ilmapuolustusharjoittelun ohella harjoituksessa painotetaan myös elektronisen sodankäynnin merkitystä. Johtojärjestelmiä kohtaan suoritetaan häirintää ja katsotaan, miten joukot reagoivat siihen.

Kauempanakin rannasta tapahtuu. Kuvassa johtokeskusryhmä suorittamassa huoltotehtävää.

Harjoituksen skaala on mittava. Osallistumaan pääsee noin 400 kantahenkilökunnan jäsentä, 900 varusmiestä ja 100 reserviläistä. Lohtajan dyynien rantalinjaa kulkiessa ei melkein olekaan hetkeä, milloin ei näkisi kalustoa tai harjoittelevia joukkoja.

Useimmissa ilmatorjunta-aselajin harjoituksissa saadaan taivaalle vain muutama kone. Lohtajalla ilmapuolustusharjoituksessa joukot saavat mahdollisuuden toteuttaa toimintaansa lähes 30 ilma-aluksen alapuolella. Tämä ilma-alusten suuri määrä tuo todellisuudentuntua maassa harjoittelevalle joukolle.

Yhteistyö tässä kokoluokassa vaatii pitkän suunnittelujakson ja vuosien kokemuksen. Vaikka harjoituksia järjestetäänkin kaksi kertaa vuodessa, vaatii jokainen kerta oman prosessinsa.

– Tämän harjoituksen suunnitteluprosessi alkoi jo vuosi sitten, kun saimme perusteet maa- ja ilmavoimien esikunnilta. Isojen suuntaviivojen suunnittelu käynnistyy harjoituksen komentajan tahdon mukaan edellisessä harjoituksessa ja siitä edetään valmistelukäskyn kautta pääsuunnittelutilaisuuteen kolme kuukautta ennen harjoitusta. Lopputulos on harjoituskäsky, josta joukko-osastot jatkavat omillaan ja päästään itse harjoitukseen, avaa harjoituksen projektiupseeri, kapteeni Janne Tapio.

– Harjoituksessa toimii yhteistyössä yhteensä yli 20 hallinnollista yksikköä. Analogioiden ystävänä vertaisinkin harjoitusta kapellimestarin johdolla soittavaan orkesteriin.

"Sergei" eli 23 ilmatorjuntakanuuna 61 kaipasi huoltoa tauolla.

Yhteistyö ei vaikutakaan enää yhtä ystävälliseltä, kun rannan aseet asetetaan helikopteria vastaan. Tykit miehitetään sulavasti ja ilman mitään ylimääräistä sekaannusta. Tekijöistä näkee, ettei tämä ollut viikon ensimmäinen veto.

Helikopteri lentääkin rannalle asetettujen puolustusten yli ja 12.7 ITKK 96 ilmatorjuntakonekiväärit alkavat laulaa ja ITO 05M järjestelmien ampujat seuraavat maalia. Helikopterin lentäessä kantaman ulkopuolelle tulenjohtoryhmä saa lyhyen palautteen luutnantilta ja siirrytään takaisin hälytystilaan seuraamaan tilannetta. Taivaalta kuuluu yhä hävittäjien ääniä, mutta rannan ilmatorjuntajärjestelmät vaativat näköyhteyden vaikuttaakseen. Luutnantti kiertää yhdelle ITO 05M alustalle ja huomaa lounaan jääneen kesken hälytyksen alla.

– Syö nyt hyvä mies ihmeessä loppuun. Pistäkää ampuja vaihtoon ja sitten vaan ohjusta käteen, kun taas tapahtuu, käskee luutnantti.

Perinteisen palautteenannon lisäksi harjoituksessa tapahtuu paljon analyysitoimintaa. Harjoituksessa on käytössä tietokonejärjestelmät, jotka rakentavat tapahtuneen uudelleen jälkeenpäin. Ilmaoperaatiot analysoidaan yhdessä läpi ja pyritään tekijäkohtaisesti katsomaan mitä skenaariossa meni oikein ja mitä väärin.

Ohilento ei jätä ketään rannalla kylmäksi. Hälytyksen jälkeen varusmiesten kasvoilla alkaa näkyäkin hymynpilkettä. Vaikka ulospäin meno saattaa välillä näyttääkin tuskaiselta, joukon ilmapiiri viittaa siihen, että käynnissä oleva harjoitus kuuluu vuoden parhaisiin. Yksi varusmiesjohtaja kertookin taisteluvaiheen toisena päivänä, että tekemistä on todellakin ollut.

– Meille jaettiin eilen 210 paukkupanosta, mutta ne menivät loppumaan jo, eikä lisää enää välttämättä saada. Ollaan ainakin päästy tekemään.

– Onhan se hienoa päästä ampumaan oikeissa skenaarioissa oikeita koneita, kertoo toinen varusmies päästessään ilmatorjuntakonekiväärin puikoista.