Herra Upinniemen tuntevat kaikki

Yliluutnantti Tatu Vartiaisella on tapana toivottaa vieraansa tervetulleiksi Suomen kauneimpaan varuskuntaan. Rannikkoprikaatin kesäisen levolliset saaristomaisemat ovat kaukainen ajatus hyytävän tuulen tuivertaessa niemen eteläkärjessä, mutta Vartiainen on tottunut tuttuun viimaan.

Hän on saanut ensikosketuksensa varuskuntaan jo vuonna 1994, jolloin aliupseerikoulu toi alokkaan Kotkasta Upinniemeen. Pääkaupunkiseudulla varttunut Vartiainen sai kurssin jälkeen mahdollisuuden asettua silloiseen Upinniemen varuskuntaan loppupalveluksen ajaksi.

– Palveluksen loppupuolella yksikön henkilökunta alkoi kysellä, jäisinkö töihin muutamaksi kuukaudeksi intin jälkeen. Siinä vaiheessa ei ollut tarkoitusta jäädä taloon pidemmäksi aikaa, mutta viihdyin hyvin, Vartiainen muistelee.

Määräaikaisen virkasuhteen jälkeen Vartiainen haki hyvällä menestyksellä opistoupseerikoulutukseen. Lappeenrannassa vietetty vuosi sekä seuraavat puolitoista vuotta Santahaminassa erottivat Vartiaisen sekä Upinniemen väliaikaisesti, mutta valmistuttuaan kesällä 1998 mies palasi, ja tällä kertaa jäädäkseen.

Lähes kaksi vuosikymmentä pitkän työuran aikana Vartiainen on toiminut useissa tehtävissä: hän aloitti varusmieskouluttajana, siirtyi yksikön vääpeliksi ja sittemmin ohjuslaivojen esikuntaan, kunnes päätyi nykyiseen tehtäväänsä kansliaan. Kanslian päällikkönä hän on toiminut vuodesta 2010.

– Tässä ajassa kaikki on muuttunut jollain tapaa. Upinniemi on minulle tuttu paikka, ja tämä on minulle hyvin rakas varuskunta. Aktiivisesti en edes haluaisi täältä pois, Vartiainen toteaa.

　

Nykyisessä tehtävässään Vartiainen muun muassa isännöi vierailijaryhmiä, joita käy vuositasolla kymmenittäin. Joskus vierailijat ovat puolustusvoimien ylimpään johtoon kuuluvia henkilöitä, joskus taas aiemmin Rannikkoprikaatissa palvelleet reserviläiset tulevat muistelemaan menneitä.

– Valapäivät ja omaistenpäivät mukaan lukien meillä käy helposti 20 000 vierailijaa vuodessa. En toki yksin kaikkea hoida, minulla on hyviä apulaisia, Vartiainen sanoo hymyillen.

– Vierailujen järjestäminen on sellainen piirre, josta tykkään työssäni. Puhun mielelläni tästä joukko-osastosta, ja tunnen ylpeyttä sitä kohtaan. Näytämme, mitä puolustusvoimat tekee, ja miten käytämme veronmaksajien rahat.

Upinniemi on Neuvostoliiton aikanaan rakentama tukikohta, ja heidän kätensä jäljet näkyvät yhä yli puoli vuosisataa alueen vuokra-ajan loppumisen jälkeen. Mielenkiintoisen historian synnyttämät tarinat ovat yksi tapa viihdyttää vierailijoita, ja Vartiaisella todella riittää sellaisia.

Esimerkkitarinaa kysyessä vastaus napsahtaa kuin apteekin hyllyltä: Vartiainen alkaa kertoa kansliansa ikkunasta näkyvästä maisemasta, jossa sijaitsi 1900-luvun alussa Upinniemen kartano. Aika on häivyttänyt kartanon mailta kaiken paitsi viljasiilon, joka seisoo yhä vakaasti paikallaan.

– Tämä on näyttävä varuskunta, ja täällä on monia eri puolia. Täällä on sotilaallinen aspekti, mutta Upinniemessä pystyy pitämään myös kulttuurikierroksen, jossa ei puhuta lainkaan merivoimista, Vartiainen huomauttaa.

　

Neuvostoliiton lisäksi Vartiainenkin on saanut omalla tavallaan vaikuttaa Rannikkoprikaatin historiaan. Hän on suunnitellut meritiedustelupataljoonan lipun, joka vihittiin käyttöön kaksi vuotta sitten.

– Kun rupesimme pohtimaan kokonaisuutta, mietimme kuinka saisimme hyödynnettyä yhteenkuuluvaisuuden tunteen parhaalla mahdollisella tavalla, Vartiainen selittää.

– Maanpuolustustyö ja perinteet kuuluvat toimialani tehtäviin, ja aloimme tehdä lippua tiimini kanssa. Projekti oli mieleenpainuva, ja oli todella hieno tunne, kun näin valmiin lipun. Varmasti urani kohokohtia.

Vartiainen on maanpuolustustyön harrastaja myös vapaa-ajallaan. Hän on muun muassa Rannikkotykistön opistoupseerien yhdistyksen puheenjohtaja sekä usean eri säätiön ja yhdistyksen jäsen.

Loputtomalta tuntuvaa listaa kuunnellessa on vaikea uskoa, että Vartiainen paljastaa tulleensa alun perin varusmiespalvelukseen sillä ajatuksella, että kakku olisi mahdollisimman lyhyt.

– Olen nykyisessä työssäni päässyt tutustumaan monenlaisiin ihmisiin, heidän kauttaan on tullut tietynlainen verkosto, ja heidän kanssaan on mukavaa olla tekemisissä myös vapaa-ajalla, Vartiainen kertoo.

Ulkopuolisena voisi summata, että mies on päätynyt juuri oikealle alalle. Hän myöntää, ettei osaa välillä sanoa, milloin työpäivä loppuu ja harrastukset alkavat, mutta kaikesta päätellen intohimo maanpuolustusta kohtaan elää jatkuvasti.