Elämä hymyilee, kun tukka on hyvin ja kello näkyy

Monella palvelustaan aloittavalla nuorukaisella rannekello on usein ensimmäisenä ostoslistalla. Henkilökohtaisten varusteiden tärkeydestä voidaan olla montaa eri mieltä, mutta kunnollinen kello lienee kenties ainoa, joka oikeasti on korvaamaton.

Kellovalintaa tehtäessä vaakakuppi kallistuu usein paristokäyttöiseen ajannäyttäjään, joka monesti on halpa ja kestävä vaihtoehto. Tuleehan aidon "inttirolexin" selvitä vähintäänkin hyytävistä vesistön ylityksistä ja intensiivisistä saunavuoroista. Klassisia malleja ovat esimerkiksi Clas Ohlsonin Prologue-kellot sekä Casion G-Shock-sarja. Ani harva kuitenkin osaa arvostaa muita kuin aivan kriittisimpiä ominaisuuksia. Tieto esimerkiksi mekaanisen koneiston valmistamisen vaatimasta käsityöstä tai kellon taustalta löytyvästä historiasta saattaakin tarjota omistajalleen yllättävää nautintoa.

Ja historiaahan useasta kellosta löytyy, usein vielä sotahistoriaa. Napoleon Bonaparte oli esimerkiksi Breguet-kellojen suuri ihailija ja jakoi niitä upseereilleen ajoittaakseen hyökkäyksensä oikein. Ensimmäisessä maailmansodassa Breitlingin kronografit varustivat hävittäjien ohjaamoita ja toisessa maailmansodassa italialaiset taistelusukeltajat hyödynsivät Panerai-kelloja pysyäkseen ajassa meren syvyyksissä.

Samaan kategoriaan lukeutuu suomalaisen SarpanevaUhrenFabrikin Myrsky-kello, joka on saanut inspiraationsa ensimmäisestä Suomessa tehdystä hävittäjälentokoneesta. Lisämausteen tavalliseen Myrskyyn tuo ilmavoimien kanssa yhteistyössä tehty erikoisversio.

– Ilmavoimista otettiin erään lentäjän toimesta yhteyttä heidän juhlavuotensa kunniaksi. Lähdimme pallottelemaan idealla, että tekisimme heille oman kellon. Tämä olisi ollut kuitenkin varsin työläs ratkaisu ja päätimme lopulta muokata Myrskystä heidän näköisensä version, valaisee SUF-kellojen isä, kelloseppä Stepan Sarpaneva.

 

Kuu on vahvasti läsnä Sarpanevan kellojen muotokielessä.

Sarpanevan muotoilijasukuun kuuluva Stepan Sarpaneva on valmistanut omia kellojaan 15 vuoden ajan. Ura kellosepäksi alkoi Kelloseppäkoulusta, josta tie vei Sveitsiin ensiksi opiskelemaan ja myöhemmin työskentelemään. Palattuaan Suomeen vuonna 2003 hän avasi pajansa Helsingin Kaapelitehtaalle, jossa se sijaitsee vielä tänä päivänäkin.

Työskenneltyään kellokulttuurin keskiössä pitkän tovin Sarpaneva on päässyt seuraamaan suomalaisen kelloharrastamisen kehitystä aitiopaikalta.

– Kellokulttuurin kehittyminen Suomessa on hieno ja iso asia. Olemme ottaneet noin 15 vuoden takamatkan kiinni verrattuna muuhun maailmaan. Merkittävintä on, että ymmärrys kelloharrastamiseen on kasvanut. On oivallettu, että kelloja saa ja tulee olla erilaisia, Sarpaneva kehuu.

Tätä oivallusta Sarpaneva toteuttaa myös oman mallistonsa kautta. Kun SUF-sarjan Outokummun teräksestä valmistetut kellot henkivät suomalaista historiaa, mahdollistaa eksklusiivisempi Sarpaneva-mallisto laajemman taiteellisen vapauden. Kirsikkana kakun päällä on pian valmistuva, täysin Sarpanevan itse valmistama koneisto, mitä pidetään kellomaailmassa erittäin merkittävänä virstanpylväänä.

– Olen salaa haaveillut omasta koneistosta jo pidemmän aikaa ja nyt kun se alkaa vihdoin olla konkretiaa, on lopputuloksesta tulossa varsin villi. Kyseisessä Moonment-koneistossa on esimerkiksi yksi maailman tarkimmista kuunkiertomekanismeista näyttäen kuunkierron vaiheet tarkasti seuraavan 14 000 vuoden ajan, Sarpaneva toteaa ylpeänä.

 

Tomittajakin pääsi rannettamaan uutukaista – Sarpaneva Moonment liikkuu hintaluokassa "ei todellakaan kaikille".

Kuunkiertomekanismi on hyvä esimerkki ominaisuudesta, joka tuo lisää ulottuvuuksia kelloon. Erilaisten toimintojen kautta kellon omistaja voi ilmaista itseään ja tuoda arvostamiaan asioita esille. Yksi suosittu lisäfunktio on aikavyöhykeominaisuus, joka on suosittu erityisesti paljon matkustelevien keskuudessa.

– Suosikkikelloni on tällä hetkellä Tudor Black Bay GMT. Sen punasininen "pepsi"-väritys on todella kaunis ja punainen GMT-viisari tuo hyvää ryhtiä kelloon, kuvailee harrastaja Miika Manninen.

Manninen on pitkän linjan kellofanaatikko ja nauttii syvästi harrastuksestaan.

– Kelloissa minua viehättää ensinnäkin ulkonäkö. Usein ne ovat nimittäin todella kauniita. Pidän myös siitä, miltä kello tuntuu – kuinka sen kehä naksuu pyörittäessä sekä millainen tuntuma koneistossa on, kun antaa vetoa tai säätää viisareita, Manninen valaisee.

Myös Manninen on iloissaan suomalaisen kellotietoisuuden leviämisestä. Isossa roolissa on ollut Kelloharrastajat-ryhmä, jonka aktiivijäsen hän on. Erityisen hienoa on avoin keskustelukulttuuri, jossa arvostetaan kaikkia harrastajia hintalapuista piittaamatta.

– Kellokulttuuri on loistavassa kasvussa. Arvokellon omistamista ei enää pidetä leuhkimisen välineenä, vaan sen on pikemminkin osa pukeutumista. Toki ihailun kohteiksi päätyvät usein arvokkaimmat kellot, mutta se johtuu lähinnä siitä, että ne ovat myös ne harvinaisimmat yksilöt, Manninen kiteyttää.

Hektisessä nyky-yhteiskunnassa minuutilleen aikataulutetut päivärytmit ja jatkuva kiire tehdä asioita aiheuttavat valtavasti stressiä. Ehkä olisikin monelle eduksi, että ranteeseen vilkaistaisiin joskus itse kellon vuoksi ajan tiiraamisen sijasta.

 

Säilyttääkseen vetonsa automaattikello tarvitsee liikettä. Kellonpyörittäjä auttaa tässä, mkäli kelloja on liikaa omaan ranteeseen.