Ei tästä saapumiserästä
Kirjoittaja ei saanut päävoittoa palvelustehtävälotossa, mutta onneksi kuusi oikein tuloksellakin voittaa.
En ollut ainoa, joka sai peruskoulutuskaudella kuulla, että toivomaani tehtävään ei tästä saapumiserästä kouluteta varusmiehiä. Pääsin käytännössä kokemaan sen, mitä puolustusvoimien tarve tarkoittaa yksittäiselle varusmiehelle. Varusmiehelle puolustusvoimien tarve on voima, joka voi kaataa haaveet. Toisaalta se voi tarjota uusia yllättäviäkin mahdollisuuksia. Se määrittää, voiko varusmies päästä toivomaansa tehtävään vai onko tyytyminen johonkin muuhun.
Kutsunnoissa minulla oli selvä ajatus siitä, missä suorittaisin palvelukseni. Olin nimittäin kuullut, että lennostoissa varusmiehille olisi tarjolla mielenkiintoisia tehtäviä, ja ylipäätänsä palvelemisesta ilmavoimissa olin kuullut paljon hyvää. Vastapainona sinne olisi kuulemma hankala päästä. Päätin taktikoida ja kysyttäessä saapumiserätoivetta merkitsin paperiin 1/19, sillä oletin vapaita paikkoja löytyvän enemmän, jos palveluksen alkuun olisi hieman enemmän aikaa. Kutsuntalautakunnan edessä tuli ensimmäinen takaisku, nimittäin lennostoihin ei syystä tai toisesta ollut mahdollista päästä kotipaikkakunnaltani. Kutsuntalautakunta osasi kuitenkin suositella Kaartin jääkärirykmenttiä, josta kuulemma löytyisi myös paljon mielenkiintoisia tehtäviä. Saisi lähes valita!
Kutsuntojen lähestyessä postilaatikkoon kolahti Ruotuväen Kutsuntaliite. Jälleen kerran yksi tietopaketti palveluksesta ja palvelustehtävistä. Mutta yleispäteviä ohjeita, joiden avulla haluamaansa tehtävään pääsee ei ole sielläkään tarjolla. Syykin on ilmeinen, loppupeleissä varusmiesten toiveiden täyttäminen ei ole puolustusvoimien ensisijainen tavoite, vaan puolustusvoimien tarve ajaa edelle.
Ennen palveluksen alkua ajattelin, että palvelukseen liittyviä asioita voi suunnitella tai järjestellä etukäteen, jotta pääsee toivomaansa tehtävään. Käytyäni puolustusvoimien nettisivuilla ja löydettyäni mielenkiintoisen tehtävän päätin vielä varmuuden vuoksi soittaa aluetoimistoon. Jo ensimmäisenä palveluspäivänä selvisi, että soitto aluetoimistoon oli ollut turha, eikä toivomaani tehtävää ollut tarjolla. Olisi pitänyt tulla vasta kesän saapumiserässä, sillä nyt puolustusvoimilla ei ollut tarvetta kouluttaa kyseiseen tehtävään.
Kaikki palvelustehtävät ovat mielenkiintoisia, mutta toiset palvelustehtävät ovat mielenkiintoisempia kuin toiset. Ainakin yksilön näkökulmasta.
Tähtien on todella oltava oikeassa asennossa, jotta pääsee haluamaansa tehtävään. Ensin tulevat kutsunnat, sitten tulohaastattelu ja lopulta kaikki peruskoulutuskauden kokeet ja kyselyt. Haaveet voivat kaatua mihin tahansa näistä. Kun on nähnyt vaivaa ottamalla selvää eri tehtävistä ja yrittänyt pelata korttinsa oikein, saattaa nykyinen malli ihmetyttää.
Muutos tähän saattaa kuitenkin olla tulossa tai oikeastaan on jo ehkä tullut osaan varuskunnista. Osana Koulutus 2020 -hanketta peruskoulutuskausi uudistuu ja lyhenee kuuden viikon mittaiseksi. Samalla oletettavasti varusmiesten toiveiden painoarvo nousee, sillä henkilöarviointiin jää vähemmän aikaa. Sillä ei minun tapauksessani olisi ollut merkitystä, mutta uskon monen muun hyötyvän muutoksesta. Toivottavasti myös valintaoppitunteja lisätään, sillä juuri niiden pohjalta varusmiehet päätöksensä lopulta tekevät.
