Ei kestänyt kauaa äidin vatsasta Jani Halmeelle tarttua kynään. Halmeen Sanomat -nimisen lehtensä hän perusti 8-vuotiaana. Aviisista löytyi VHS:ien arvosteluja, äidin ruokalistaa kuin uutisointia kuinka putkiremontin yhteydessä onnistuu kulku ulkosaunalle.
– Lehden kohuartikkeli, juttusarja käsitteli sitä, kelle kuuluu siskon huone, kun hän muuttaa Helsinkiin opiskelemaan, Halme kertoo.
Levikki oli yksi, ja se tavoitti sataprosenttisesti kohderyhmän. Pian Halme kuitenkin huomasi joutuneensa kilpailutilanteeseen. Samalla idealla toiminut naapurin pojan Väänäsen Sanomat ostettiin haltuun Mustafa-jäätelöpuikon hinnalla. Lehtien yhdistelmää Likolammen sanomia painettiin jo viisi kappaletta käyttäen huipputekniikkaa: sinikopiokonetta.
– Pelasin jääkiekkoa Parikkalan urheilijoiden B-junioreissa, ja unohdin Kerimäki-matsiin kypärän kotiin, jolloin en voinut pelata. Kun nyt kerran olin siellä, niin tein muistiinpanoja, ja siitä syntyi sitten ensimmäinen oikea lehtiartikkeli.
Tästä avautui avustajapesti Parikkalan Sanomiin. Seuraavaksi vuorossa oli Lukiolaisten Liiton Imbrobatur-lehden ja Varusmieslehden päätoimittajuus. Varusmiespalvelukseen Halme astui kiintoisaan aikaan – samassa saapumiserässä olivat mukana ensimmäiset vapaaehtoiset naiset.
– Se oli hauska ja mielenkiintoinen hetki mennä armeijaan, kun kymmenen uutiset olivat samaan aikaan tekemässä
juttua.
Peruskoulutuskauden jälkeen Halme siirtyi Ruotuväkeen varusmiestoimittajaksi.
– Tämä oli kiintoisaa aikaa, kun tapahtui tosi paljon. Ryhdyttiin puhumaan Elso:sta, elektronisesta sodankäynnistä ja samaan aikaan uusittiin myös doktriineja eduskunnassa.
Reserviin siirryttyään vuorossa oli pääkaupunki, jossa Halmeen urapolulla mediat, internet ja yritysmaailma vuorottelivat.
– MTV3:n jälkeen digipuoli taas nappasi ja tein 23 miljoonan konkurssin Riot Entertainment -nimisen firman yhtenä osakkaana.
Riot Entertainment oli 2000-luvun alussa toiminut IT-firma, joka sai miljoonittain riskirahoitusta muun muassa Nokialta, pyrkimykseen kehittää mobiiliviihdettä. Yhtiöllä oli edustussopimuksia niin Marvelin sarjakuvahahmoihin kuin Taru sormusten herrasta -elokuviin peliensä sisällöksi.
– Me yliarvioimme teknisen kehityksen nopeuden siinä vaiheessa. Luotimme, että sellaiset kännykät, joihin voi ladata jotain ohjelmistoa, tulisivat meidänkin markkinoille aikaisemmin. Näin ei kuitenkaan käynyt, jolloin ideamme eivät juuri ehtineet muuttua todeksi, kun oli jo aika sammutella valot.
Halme palasi tv-hommiin, josta siirtyi elokuvan puolelle SF filmin kotimaisen elokuvan yksikön johtajaksi. Ensimmäisen leffakampanjan Halme teki parhaan elokuvan Jussin voittaneeseen Nousukausi-elokuvaan. Elokuvassa pariskunta lähtee Invisible Hand Tours -nimisen matkatoimiston kautta extreme-matkalle työttömäksi Jakomäkeen.
– Perustimme tämän matkayhtiön oikeasti. Ruuvasimme kruunuhakalaiseen kivijalkaan messinkikyltin, perustimme verkkosivut ja teimme mediamainontaa. Me olimme niin valmiita siihen, että jos joku tilaisi tämän matkan olisimme pystyneet toimittamaan sen. Siitä tuli sen aikainen verkkohitti ja se ylitti uutiskynnyksenkin. Ihmeteltiin, että voiko tämä olla totta. Sitten ilmestyi leffa. Kun ensimmäinen lehti kirjoitti, että kyseessä oli ollut feikkikampanja, olimme jo onnistuneet. Silloin huomasin että elokuva-ala vaikuttaa kiehtovalta, Halme naurahtaa.
Samaa ideaa Halme kopioi Fight Club -elokuvan yhteydessä, mutta hänen siirryttyään täyspäiväisesti elokuvahommiin, muuttui meno jossakin määrin arkisemmaksi. 36 kotimaisen elokuvan jälkeen oli aika siirtyä leffahommista, uusmediafirman toimitusjohtajaksi ja sieltä sitten tämän hetkiseen työhön luovaksi johtajaksi ToinenPhd:hen.
Luovalta johtajalta eivät ideat lopu kesken.
Hyvänmielenosoitus kuuluu Halmeen viime vuosien näkyvimpiin projekteihin. Ideana oli järjestää mielenosoitus Suomessa olevien suurlähetystöjen edessä ja parjaamisen sijaan kiittää maassa tehdyistä hyvistä asioista. Norjaa kiitettiin juustohöylästä, Irlantia kruunukorkinavaajasta ja Venäjää muutamasta hyvästä säveltäjästä. Mielenosoitusta vastaanottamaan oli etukäteen pyydetty suurlähettiläitä, joille annettiin sitten Hyvänmielenosoituksen viiri.
– Meillä oli todella pitkät keskustelut jenkkien suurlähetystön kanssa, koska tuskin minkään muun maan suurlähetystön edessä on mielenosoitettu niin paljon. Heidän turvallisuuspäälliköllä kesti pitkään ymmärtää asiamme. "Aa te tulette kiittämään meitä. Ei kukaan ole koskaan meitä tullut kiittämään", Halme naurahtaa.
Idea Hyvänmielenosoitukseen syntyi, kun Halme kavereineen alkoivat turhautua voimistuvaan vieraan pelkoon.
– Minusta Suomi on menestynyt ainoastaan sen vuoksi, että me puolustamme itseämme tarvittaessa vaativillakin keinoilla, mutta me suhtaudumme vieraisiin ja muihin maihin kauhean uteliaasti. Ehkä hyvänmielenosoitus on tehtävä uudestaan. Maailma ei ainakaan ole mennyt sellaiseen suuntaan, etteikö tällaisia tarvittaisi.
Viime lokakuussa sai alkunsa uusin vaihe, Kotimaan katsauksen teko Halmeen Twitter-tilillä. Halme tilasi kaikki 163 paikallislehteä
ja alkoi etsiä niistä niitä pieniä, mutta merkittäviä uutisia. Perusajatuksena oli tehdä maailman pienin uutislähetys.
– Suomen maa on maailman pienimpiä maita, jolloin meidän pienimpien lehtien pienet uutiset ovat varmastikin maailman pienimpiä uutisia.
Kotimaan katsaus palkittiin Vuoden journalistisena tekona Bonnierin Suurella Journalistipalkinnolla 14. maaliskuuta.
– Se yllätti, hämmensi ja veti nöyräksi. Uskon, että he halusivat tällä tunnustaa paikallislehtien tärkeän roolin osana tätä suomalaista mediapalettia. Minun Twitter-katsaukseni ikään kuin antoi muodon paikallislehtien tunnustamiselle. Ja olen palkinnosta vuolaasti onnitellut kaikkia paikallislehtiä.
Halmeen mukaan medioita on kahdenlaisia, niitä jotka julkaisevat korjauksia ja vastineita, ja niitä, jotka eivät näin tee. Tässä pystyy ihminen valitsemaan, lukeeko sellaista, mikä on totta, vai sellaista, mikä ei ole.
– Valeuutiset ovat erittäin huolestuttava ilmiö. Helpoin tapa toimia niitä vastaan on seurata medioita, jotka julkaisevat vastineita ja korjauksia. Totuuden puolella ovat yhtäällä isot sanomalehdet, aikakauslehdet, tv-kanavat, kuin myös paikallislehdet. Kaikki nämä tekevät tärkeää työtä sen eteen, että me kaikki tiedämme maailmasta kiinnostavia asioita, ja jotka ovat ennen kaikkea totta.
