Asevelvollisuuden nykytilan tarkastelulle on tarvetta

Maaliskuun alussa asetettu parlamentaarinen asevelvollisuuskomitea lähtee etsimään ja ratkomaan asevelvollisuuteen, naisten vapaaehtoiseen palvelukseen, siviilipalvelukseen sekä maanpuolustukseen ylipäätään liittyviä kehityskohteita. Työtä on tarkoitus tehdä laajan, rauhallisen sekä huolellisen tutkimuksen ja tarkastelun kautta lokakuuhun 2021 saakka.

Valtioneuvosto on asettanut parlamentaarisen asevelvollisuuskomitean selvittämään asevelvollisuuden nykytilaa ja kehittämiskohteita. Komitean puheenjohtajaksi nimettiin kansanedustaja Ilkka Kanerva, ja komiteaan kuuluu edustajia kaikista eduskuntaryhmistä sekä vakituisia asiantuntijoita.

Asevelvollisuuskomitea lähtee etsimään keinoja, joilla jokainen Suomen kansalainen pystyisi mahdollisimman hyvin täyttämään maanpuolustusvelvollisuutensa. Komitean puheenjohtaja Ilkka Kanerva linjaa, että asevelvollisuuden nykytilan tarkastelulle on selkeästi tilaus ja tarve.

– Se kumpuaa ympäröivän yhteiskunnan tarpeista. Asia katsotaan niin tärkeäksi, että se tehdään tällä tasolla mihin on päädytty. Kehittämistarpeet ovat niin ilmiselvät, Kanerva linjaa.

Kanervan mukaan asevelvollisuutta tulee kehittää nimenomaan tulevaisuuden uhkakuvien mukaan. Yhteiskunnan kestokyky määritellään monien tekijöiden kautta. Nykyaikaisten kyber- ja hybridiuhkien vuoksi tarvitaan muitakin kuin etulinjan taistelijoita.

– Kukaan ei ole lähtenyt liikkeelle siitä, ettei nykyjärjestelmä toimi, vaan on katsottu ajassa eteenpäin. On pyritty näkemään, mitä meille tämänhetkisen tilanteen valossa voi eteen tulla, Kanerva korostaa.

Asevelvollisuuskomitean puheenjohtaja, kansanedustaja Ilkka Kanerva. Kuva Leevi Hormaluoma.

Keskeiseksi tarkastelun kohteeksi Kanerva nostaa yhdenvertaisuuden lisäämisen maanpuolustukseen liittyen. Yhdenvertaisuuden vahvistamiseksi yhdeksi keinoksi on katsottu kutsuntojen laajentaminen koskemaan koko ikäluokkaa, jolloin fokukseksi nousee naiset, joita asevelvollisuus ei ainakaan vielä koske.

–  Ei ole sotilaallisen maanpuolustuksen kannalta tarkoituksenmukaista, että jokainen ikäpolvensa ihminen lähtisi suorittamaan asevelvollisuutta. Uhkakuvat ovat sellaisia, että me tarvisemme uusia kykyjä monilla eri osa-alueilla, Kanerva muistuttaa.

– Aika ajoin on ollut kritiikkiä siitä, onko siviilipalveluksen ja asevelvollisuuden reppu samanpainoinen. On kiistelty siitä, onko siviilipalvelus millään tapaa hyödyllinen maanpuolustuksen kannalta vai onko se vain siviilipalvelusta suorittavalle omaksi eduksi, Kanerva kertoo.

Siviilipalveluksen tulee palvella Kanervan mukaan myös maanpuolustuksellisia tavoitteita. Perusteen tälle hän löytää perustuslaista.

–  Kun perustuslaki lähtee siitä, että jokainen kansalainen on maanpuolustusvelvollinen, niin se pitäisi kyetä yhdistämään isoon kuvaan siitä, mikä on maanpuolustuksen tarve. Siviilipalveluksen muotojen pitää integroitua isoon kuvaan niin, ettei synny kuvaa siitä, että joku on tässä suhteessa rankemman velvollisuuden puitteissa ja joku toinen menee suppeammilla ehdoilla oman asiansa hoitamiseksi eteenpäin, Kanerva perustelee.

Asevelvollisuuskomitea on parlamentaarinen, eli siihen kuuluu edustajia jokaisesta eduskuntaryhmästä, niin hallituspuolueista kuin oppositiopuolueista. Lisäksi komiteaan kuuluu pysyviä asiantuntijoita, joista yksi on vapaaehtoisen maanpuolustuksen tarkastaja, eversti Jukka Nurmi. Kukin virkamiesasiantuntija edustaa komiteassa omaa organisaatiotaan. Nurmi edustaa puolustusvoimia ja Pääesikuntaa.

– Meidän tehtävämme on tuoda faktat esille ja vastata erinäköisiin selvityspyyntöihin ja kuulemisiin siitä, mitä komitea tekee, Nurmi avaa.

Nurmen oma työtehtävä vapaaehtoisen maanpuolustuksen tarkastajana keskittyy esimerkiksi reserviläisten omaehtoiseen kehittymiseen ja koulutuspolun rakentamiseen. Tähän liittyen tuli alkuvuodesta voimaan lakiuudistus, joka selkeyttää puolustusvoimien ja reserviläisjärjestöjen rooleja vapaaehtoisessa maanpuolustuksessa.

– Puolustusvoimat vastaa jatkossa puhtaasti sotilaallisesta koulutuksesta, kun taas 
Maanpuolustuskoulutusyhdistys eli MPK voi julkisena hallintotehtävänä antaa sotilaallisia valmiuksia palvelevaa koulutusta. Reserviläisjärjestöt muiden yhdistysten ohella ovat MPK:n jäsenjärjestöjä, ja heidän jäsenensä ovat mukana kehittämässä ja toteuttamassa MPK:n antamaa koulutusta. Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen antamissa koulutuksissa – toisin kuin puolustusvoimien - ei voida ampua puolustusvoimien aseilla. Sen sijaan siellä voidaan antaa esimerkiksi yleistä asekoulutusta, Nurmi taustoittaa.

Tämänhetkisen tiedon mukaan asevelvollisuuskomiteaan tullaan muodostamaan kaksi eri jaostoa – sotilaallisen maanpuolustuksen jaosto sekä siviilipalveluksen jaosto, ja ne molemmat tulevat yhdessä selvittämään kansalaispalvelusta. Pääasiallinen työskentely tulee tapahtumaan näissä jaostoissa. 

– Itse toimin sotilaallisessa jaostossa varapuheenjohtajana. Siinä on jäseniä niin Rajavartiolaitoksesta, Pääesikunnasta, puolustusministeriöstä kuin Varusmiesliitostakin, Nurmi kertoo.

Komitean selvityskohteisiin kuuluvat kansalaispalvelusmallin toteuttamismahdollisuudet sekä itsenäisenä vaihtoehtona että siviilipalveluksen kanssa muodostettavana kokonaisuutena.

– Siviilipalvelukseen hakeutuneiden määrä on jo vuosia pysynyt suunnilleen vakiona, siinä ei ole tapahtunut merkittävää muutosta. Puolustusvoimien näkökulmasta varusmiespalvelus, ja sen rinnalla siviilipalvelus pienehköllä prosenttiosuudellaan, on tällä hetkellä toimiva ratkaisu, Nurmi linjaa. 

Sen sijaan yhteiskunnan tarpeiden näkökulmasta tarpeita esimerkiksi kansalaispalveluksen mahdollistamalle osaamiselle varmasti olisi tarvetta. 

– Tämänhetkinen tilanne koronavirusepidemiaan liittyen osoittaa, että yhteiskunnalla varmasti olisi tilausta tietyntyyppiselle kansalaispalvelukselle. Kansalaispalveluksen mahdollistamat muut henkilöstöresurssit puolustusvoimien tarjoaman virka-avun lisäksi tulisivat varmasti tarpeeseen esimerkiksi työ- ja elinkeinoministeriölle, Nurmi miettii.

Intressi kansalaispalvelukseen ei ole tullut niinkään puolustusvoimilta vaan enemmänkin yhteiskunnan kokonaisturvallisuuden mallista, eli siitä, että kaikki osallistuvat maanpuolustukseen. Kansalaispalveluksen toteuttamista pohdittaessa tulee kuitenkin muistaa perustavanlaatuiset kysymykset, kuten esimerkiksi resurssit.

– Näissä asioissa on monesti raha mukana. Ovatko muut hallinnon alat ja valtiohallinto halukkaita pistämään resursseja kaikille yhteisen kansalaispalveluksen muodostamiseksi, Nurmi pohtii.