Kuusi Jääkäriprikaatin arktisiin olosuhteisiin koulutettavaa tiedusteluryhmää on siirtynyt Sodankylän harjoitusmaastoon. Sere B -harjoitus, yksi tiedustelijan rankimmista koitoksista on alkamassa.
Harjoitus on tyypiltään uudenlainen ja poikkeuksellinen, mutta erikoisemmaksi sen tekee siihen osallistuva yllätysvieras: televisiotuottaja Arman Alizad on kuvaamassa uutta televisiosarjaansa Arman Pohjantähden alla.
Harjoituksen vääpeli, ylikersantti Henri Miettinen jakaa Ruotuväen toimitukselle maastoon tarvittavat varusteet: trangian ja termospullot, joissa on ”voimajuomaa”. Salaisen reseptin pohjana on lämmin vesi ja sokeri.
Puhelin pirahtaa puoli yhdentoista aikaan.
– Arman on saapunut, Miettinen toteaa luurin laskettuaan.
Arman saapuu paikalle kahden kuvaajan kanssa. Ennen maastoon siirtymistä kuvausryhmä nauttii lounaan. Keskustelu urautuu inttiaikojen muisteluun. Armanin lautaselle jää yksi salaatinlehti.
Varusvarastolla kuitattava varustuksen määrä saa maailmaa kuvausmatkoilla kiertäneen TV-tähden häkeltymään. Hän pudistelee epäuskoisesti päätään.
– Materiaalia on tolkuttoman paljon. Ei meillä kuvausmatkoilla tällaisia määriä tavaraa ole. On sairaan siistiä nähdä, mitä maastoon otetaan mukaan. Tavarat pakataan fiksusti ja tarkasti. Eiköhän siellä tule äitiä ikävä, Arman naurahtaa.
Hän saa kupposen voimajuomaa Miettiseltä. On aika lähteä maastoon.
Käynnissä oleva Sere (survival, evasion, resistance and extraction) B -harjoitus on Yhdysvalloissa toisen maailmansodan jälkeen kehitetty harjoitustyyppi, jonka avulla koulutettiin ilmavoimien lentäjiä selviämään maastossa ja järjestämään pääsyn omien joukkojen luo onnettomuustilanteessa tai koneen pudottua vihollisen alueelle. Harjoitustyyppi on myöhemmin levinnyt erikoisjoukkojen ja kriisinhallinnan koulutuspalettiin. Varusmieskoulutuksessa sitä hyödynnetään jatkuvasti enemmän.
Harjoituksen johtaja, ylikersantti Jussi Saikkonen kertoo, että Sere on erilainen verrattuna tyypilliseen selviytymisharjoitukseen.
– Tavoitteena on oppia selviytymiseen, väistämiseen ja omien joukkojen yhteyteen palaamiseen liittyviä toimenpiteitä. Yhteydenotto omiin joukkoihin noutoa varten treenataan niin viestivälineillä kuin ilmankin. Talvella selviytyminen on keskeisessä asemassa harjoituksessa.
500 kilokalorin taistelumuona on selviytymiskeinoista viimeinen.
Intoa puhkuva Arman toimii harjoituksessa varusmiesten rinnalla samoissa tehtävissä. Toiminta on lumeen kaivettua kieppimajoitusta myöten identtistä.
Sotilaat suorittavat tiedustelutehtävää puoliryhmittäin. Pian rinkan kätkemisen jälkeen vastaan tulee vihollisen vartiomies. Tulitaistelun seurauksena joukot toimeenpanevat etukäteen laaditun tehtäväkohtaisen väistämissuunnitelman ja siirtyvät 24 tunnin kokoontumispaikalle. Siellä odotetaan muita joukkoja vuorokauden ajan. Jos siihen mennessä ryhmä ei ole koossa, jatketaan toimintaa väistämissuunnitelman mukaan ja pyritään saamaan yhteys omiin joukkoihin.
Arman on uupunut hiihtämisestä ja taistelemisesta. Valkoiset naamiomaalit ovat levinneet ympäri kasvoja. Ohjelman kuvaaja Jan-Niclas Jansson ja Sami Tuunanen kertovat, että haastattelun saaminen saattaa olla kiven alla. Kaiken kokenut mies ei ole hiihtänyt pitkään aikaan, ja siirtymä puristi mehut.
Vaikka harjoituksissa pyritään taistelutaktisesti oikeaan suoritukseen, kuvausteknisistä syistä jotkut asiat tehdään eri tavalla. Kun tuotantoryhmä ei ensiyrittämällä saa rinkan kätkemistä videolle, se tehdään uudestaan. Toisto harjaannuttaa kokeneetkin taistelijat.
Keskeisenä haasteena maastossa selviytymisessä on ravinnon ja veden hankkiminen. Vettä sotilaat saavat lumesta sulattamalla, mutta ravinnon suhteen tilanne on haastava. Tiedustelijat turvautuvat tarvittaessa luppokeittoon, joka on puun oksilla kasvavasta mustaluposta valmistettu keitos. Monivaiheinen valmistusprosessi kestää kuitenkin lähes kolme tuntia. Keitosta jatketaan esimerkiksi näkkileivällä, jolloin oikea ruoka saadaan riittämään pidempään.
Yö kiepissä ilman makuupussia on sotilaalle haastava. Arman luonnehtii tilapäismajoitusta ahdistavaksi, ja unta tulee mittariin vain noin tunnin verran. Lupon hän nauttii aamupalaksi.
– Luppokeitto oli todella hyvää. Se ei hirveästi eronnut esimerkiksi merilevästä.
Aamu valkenee, ja nälkä kurnii taistelijoiden vatsoissa. On turvauduttava eläinravintoon. Varusmiehet teurastavat, nylkevät ja paloittelevat paikalle tuodon poron kokeneen porotilallisen johdolla. Kalastaminen on myös vaihtoehto, mutta paksu jääpeite on ongelma. Joku soittaa ja kertoo, että jääpeite on liian paksu. Kalasta saatava energian määrä ei ole yhtä suuri kuin reiän tekemiseen kuluva.
Äärimmäistä hätätilannetta varten tiedustelijalla on reisitaskussaan yksi 500 kilokalorin taistelumuona. Se on selviytymiskeinoista viimeinen.
Varusmiesten taistelutahto hipoo taivaankantta; he löytävät tahtoa ja intoa tekemiseen, vaikka väsymys ja kylmyys painaa. Arman kertoo, että hänen varusmiesaikanaan tilanne oli toinen.
– Kaikki ovat olleet tosi motivoituneita ja kokeneet, että tästä saa jotain irti. Minun aikanani se oli enemmän päivien laskemista, vaikka jälkikäteen ajateltuna se oli mielettömän hieno kokemus. Tämä on puolustamisen arvoinen maa.
