Hyppää sisältöön
Osiot
Valikko

Ruotuväki

Vastasyntyneet ja ylä-asteen räkijät samalla kasarmilla

Viime perjantain verkkokolumnissa kaartinjääkäri Kariniemi pohti P-kauden tupien kirjavuutta. Asepalvelusta saapuu suorittamaan jos jonkinlaista jantteria ja veijaria. Persoonat eroavat vahvasti toisistaan, mutta osalla eroaa myös yksi tietty asia: nimittäin ikä mittarissa.

Suurimmalla osalla asevelvollisista palvelus alkaa opiskelujen jälkeen 19. ikävuoden tietämillä. Asepalveluksen aloittamista voi lykätä kuitenkin aina 30-vuotiaaksi asti. Varusmiesten ikähaitari on vain vähän päälle kymmenisen vuotta, mutta joskus henkinen ikäero – vasta toiseen asteen koulun käyneiden ja useamman vuoden aikuiselämää eläneiden välillä – voi olla suuri.

Kun 30-vuotiaat varusvanhukset kokkailivat köksän tunneilla ja räkivät ylä-asteen pihamaalla, parkuivat varusnuorukaiset ensimmäisiä rääkäisyjään synnytyslaitoksella.

Päällisin puolin olemme kaikki palveluksessa tasa-arvoisia iästä riippumatta. Farkkujen ja verkkareiden vaihtuessa yhtenäisiin vihreisiin vaatteisiin muutumme samanarvoisiksi. Palveluspuku päällä varusmiehen iällä tai siviilielämän kokemuksella ei ole valtavaa vaikutusta. Enemmän merkitsee persoona, asenne ja millaisia nappuloita rinnassa killuu, jos killuu ollenkaan.

Palveluksen edetessä ikä voi kuitenkin saada huomiota. Omassa tuttavapiirissäni on jonkun verran varusmiehiä, jotka ovat lähteneet suorittamaan kansallista maanpuolustusvelvollisuutta viimeisenä mahdollisena vuotena. Nämä intin vanhimmat varusmiehet ovat nuoremmilta saaneet usein lisänimen setähahmo.

Setähahmon voi tunnistaa metsäleireillä nopeammasta parrankasvusta, taskusta löytyvistä maisterin papereista ja mahdollisesta kotona odottavasta lapsesta.

Palvelukseen tullaankin usein hyvin erilaisista elämäntilanteista, ja varusmiehillä on iästä riippuen enemmän tai vähemmän elämänkokemusta takana. Se, jos mikä voikin setähahmoja ärsyttää. Nuorimmat varusnuorukaiset ovat vielä innoissaan tuoreista ajokorteista, luvasta koluta baareja ja muista aikuiselämän vapauttavista mahdollisuuksista. Varusvanhukset taas eivät välttämättä enää jaa samoja mielenkiinnon kohteita nuorten kanssa ja voivat kokea varusnuorukaiset lapsellisiksi.

Olenkin havainnut setähahmoilta ajoittaista tuhahtelua nuorimmaisten koetellessaan rajojaan tai laukoessaan jotain, no, hieman lapsellista. Nuorimmaisten allekirjoittanut taas on huomannut usein kiinnittävän liiallisenkin suurta huomiota setähahmojen ikään: "Oletteko kaikki varmasti kuulleet, että varusvanhuksemme on 28-vuotias!"

Varusmiespalveluksen aikana meillä on mahdollisuus oppia paljon toisiltamme. Uskon, että varusnuorukaisilla on varmasti jotain opetettavaa uusimmista nuorison villityksistä setähahmoille. Vanhempien laajemmasta elämänkokemuksesta voisivat taas ottaa oppia kaikki nuoremmat. Jaetaan kokemuksia ja opitaan toisiltamme. Ja loppujen lopuksi intissäkin ikä on vain numero, kuten Sodankylän varuskuntakin vain paikka.