Välttämättömyys ei tee asevoimista hienoa

On kesäkuun alku, kun Helsingissä vietetään puolustusvoimain lippujuhlan päivää. Kansalaistorin toisella laidalla soi iloinen ja rempseä musiikki, kun toisella laidalla muutaman kymmenen metrin päässä seistä tönöttää sotilaskalustoa tykkeineen päivineen. Ihmiset tanssivat ja laulavat hymy korvissa. Kontrasti on niin järjetön, että en edes keksi sopivaa adjektiivia tilannetta kuvaamaan.

Mitä iloista ja rempseää siinä on, että ylläpidämme nähdynkaltaista tappokalustoa?

Vaikka ihmiskunta on luonut uskomattoman hienoa teknologiaa ja mennyt eteenpäin huimaa vauhtia viime vuosikymmeninä, voimmeko silti puhua kehityksestä? Pysyvää rauhaa maapallolle ei olla onnistuttu luomaan ja siksi maailmassa – mukaanlukien Suomessa – ylläpidetään edelleen vahvoja asevoimia.

Aitoa rauhaa ja luottamusta ei uhkakuvilla ja asevarustelulla luoda. Sotilaallinen varustautuminen johtaa lähinnä jännitteiden kasvamiseen. Kylmän sodan aikana tosin massiivisilta konflikteilta vältyttiin ydinvarustelun luoman kauhun tasapainon myötä, mutta tilannetta ei kuitenkaan voinut kuvailla aidoksi rauhaksi.

Asevoimat asetetaan usein hienolle jalustalle. Kun vahvoja asevoimia tarkastellaan pienen Suomen näkökulmasta, voi sen arvostukseen jollain tasolla yhtyä. Suomalaiset tuntevat olonsa turvalliseksi, kun maassa on vahvat puolustusvoimat.

Itse laajennan asevoimien kohdalla näkökulmaa. En pysty ymmärtämään, että mitä hienoa on siinä, että elämme maailmassa, jossa joudumme ylläpitämään asevoimia?

Kun tarkastellaan koko maailmaa, on todettava, että asevoimien ylläpitäminen niin Suomessa kuin muualla maailmassa on suorastaan surullista. Se kertoo siitä, että olemme ihmiskuntana epäonnistuneet pahoin.

Isossa mittakaavassa on sääli, että maailman tilanne on pakottanut myös Suomen lisäämään sotilaallista valmiuttaan ja että lähtökohtaisesti jokainen suomalainen mies joutuu edelleen suorittamaan varusmiespalveluksen.

Pienen Suomen kannalta on toki hyvä, että maanpuolustus on kunnossa, mutta toisaalta välttämättömyys ei tee asiasta millään tavalla hienoa. Se on vain välttämätöntä.

Viimeisimmästä maailmansodasta on kulunut yli 70 vuotta. Sen jälkeen maapallolla ei ole niin massiivisia yhteenottoja onneksi enää koettu.

Silti maailmassa soditaan edelleen. Ennen kaikkea varustellaan ja valmistaudutaan jotain uhkaa vastaan. Joudumme myös Suomessa valitettavasti osaltamme pitämään oravanpyörää pyörimässä.

Pysyvä rauha maapallolla taitaa olla pelkkä utopia. Ylenpalttinen nationalismi, ihmisten ahneus, suunnaton oman edun tavoittelu ja katkeruus sekä valtioiden johtajien mielivaltaisuus ovat historiassa johtaneet ja johtavat tulevaisuudessakin väkivaltaisiin konflikteihin.

Eikä kierrettä tunnu pysäyttävän mikään, koskaan.