Miten me muutamme maailmaa?

Moni entisaikaan varusmiespalveluksen suorittanut muistelee kuria ja hämmästelee mikä mahtaa olla tilanne nykyään, kun koulutkin opettajineen ovat menettäneet auktoriteettinsa. Kirjoittaja pohtii koulu-uudistuksia, jotka ovat tehneet oppilaista itseohjautuvia, kun puolustusvoimat on samaan aikaan pysynyt autoritaarisena. Kirjoittaja on kulkenut peruskoulusta lukion läpi erilaisten uudistusten kokijana.

-Te ette voi muuttaa puolustusvoimia. Asiat on hoidettu täällä aina samalla tavalla. Menkää eduskuntaan, jos haluatte yrittää vaikuttaa asioihin, mutta täällä se ei onnistu.

Näin totesi yksikkömme päällikkö alokaskauden toisena päivänä. Olen sukupolvea, joka on koulussa opetettu ajattelemaan täysin eri tavalla: kaikkeen voi vaikuttaa ja pitää vaikuttaa. Opettajat ovat kavereita, oppiaineet yhdistyvät ilmiöoppimisessa kokonaisuudeksi ja auktoriteetteja pitää osata nimenomaan kyseenalaistaa.

Koulupolkuni aikana monet uudistukset ovat muuttaneet koulun arkea. Opettajista on tullut uudistusten myötä enemmänkin kavereita, ohjaajia, ja jopa sivustaseuraajia. Useat peruskoulun ja toisen asteen opettajat ovat julkisuudessa kertoneet, että oppilailta saa päivittäin kuulla nimittelyä, toiminnan ja tehtävien kyseenalaistamista ja henkilökohtaisiin ominaisuuksiin kohdistuvaa arvostelua. Opettajien auktoriteetti suhteessa oppilaisiin on murentunut. Jos opettajan käämit ovat palaneet oppilaiden käytökseen, ja on tapahtunut jotain epäammatillista ylireagointia, niin oppilas on saattanut jopa kuvata episodin.

Opettajan työssä raja asiallisen ja asiattoman palautteen välillä on erittäin häilyvä. Opettaja tekee työtään persoonallaan, joten arvostelu usein osuu ja uppoaa. Kouluissa on edelleen säännöt, mutta opetustilanteissa ja uusissa oppimisympäristöissä vallitsevan järjestyksen suhteen on suuria opettajakohtaisia eroja. Uusimpia uudistuksia on inkluusio, joka laittaa opettajalle samaan ryhmään oppimaan myös ne, jotka tarvitsisivat erityistä tukea.

Oppilaan itseohjautuvuutta korostavan ja auktoriteettivapaan koulumaailman jälkeen varusmiespalveluksen autoritaarisuus voi iskeä päin kasvoja. Etenkin silloin, jos auktoriteetteihin ei ole törmännyt edes harrastuksissa tai kotona. Puolustusvoimia ja koululaitosta ei voi verrata keskenään, mutta molemmat keräävät samaa ikäluokkaa yhteen ja ovat sitä kautta kytköksissä toisiinsa. Hierarkiaan, kuriin ja pakkoon perustuvana puolustusvoimat on säilynyt yhteiskunnassa toistaiseksi omana saarekkeenaan. Auktoriteetteja ei ole puolustusvoimissa todellakaan heitetty roskikseen. Ne voivat hyvin. Koulumaailmassa opettajan taholta ylireagoinniksi tulkittava käytös on varusmiespalveluksessa arkea.

Auktoriteetti voidaan määritellä usealla tavalla. Monesti se nähdään kykynä ja taitona saada ihmiset toimimaan ja tottelemaan haluamallaan tavalla sekä tekemään tehtäviä kyseenalaistamatta niiden mielekkyyttä. Auktoriteettiasemaa saattaa vahvistaa myös ulkoisesti luotu valta ja sanktioilla pelottelu.

Varusmiespalveluksessa kuri perustuu huutamiseen, ryhmäpaineeseen ja erilaisiin sanktioihin, kuten sakkoihin tai poistumiskieltoon kasarmilta. Varusmies on itse vastuussa tekemisistään: ”Nyt tämä on opetettu, jatkossa sitä vaaditaan”.

Varusmiespalvelus tuo toisilleen ennestään vieraat ihmiset saman katon alle. Kun oma tila kapenee, on pakko totutella yhdessäoloon. Tarvitaan yhteisiä käytöskoodeja, jotta sääntö- ja kuriviidakosta selvitään yhdessä. Sodassa liikutellaan suuria joukkoja. Jotta tämä onnistuu, tarvitaan auktoriteettia, kuria ja käyttäytymisen koodisto. Johtajan on pystyttävä luottamaan taistelijaan kaikissa tilanteissa ja sotilaan on kyettävä noudattamaan annettuja käskyjä. Auktoriteettijuttujen käsittely vie nykyään paljon peruskoulutusjaksolta aikaa. Omana alokasaikanani enemmän aikaa käytettiin juuri tapojen ja käyttäytymisen opetteluun kuin esimerkiksi maastoharjoituksiin.

Koulumaailman uudistumisen myötä myös alokkaiden valmiudet ovat erilaisia. Mitä koulumaailma ja puolustusvoimat voisivat oppia ja omaksua toisiltaan?